23.04.2004
Klubi/Turku
Klubin perjantai-illassa oli tarjolla indiehenkistä rockailua äärimmäisen sympaattisissa ja leppoisissa merkeissä. Jo lähes 20 vuoden ikäistä 22-Pistepirkkoa sekä nelisen vuotta kasassa ollutta Marylandiä voi kumpaankin kuvailla Suomen sympaattisimmiksi bändeiksi; sympaattista musiikkia, sympaattista esiintymistä sekä sympaattiset kundit soittimien takana. Hymyssä suin sai olla koko illan ja sitä mieltä taisi olla koko lähes täyden baarin jengikin.
Marylandia on tässäkin lehdessä hehkutettu useampaan otteeseen ja siihen yhdyn myös minä. Heti alkuun laulaja-kitaristi Ville Härkönen julisti bändin soittavan ainoastaan ”nopeita balladeja” ja hyvin sillä linjalla pysyttiin. Välillä rosoisemmasta kitararockista intouduttiin muun muassa Human Electronics -biisin ”disco-poljentoon”. Vauhdikkaan keikan siivittäminä porukkaa innostui aivan tanssin pyörteisiin asti, eikä nyt puhuta mistään pienestä jammailusta tanssilattialla vaan aivan kunnon tanssimisesta. Tanssit niinkuin bändin sounditkin olivat hieman 80-lukuisen discoilevia, mutta tällä kertaa se ei pistänyt korvaan päällimmäisenä vaan antoi positiivista omaleimaista säväystä pumpun esitykseen. Onneksi välillä intouduttiin kunnon rockailuun ja revitykset olivat sitä luokkaa. Hyvä meininki tuntui olevan niin yleisöllä kuin Joensuun pojillakin. Juttua riitti niin Ayrton Sennasta kuin vuosista joita bändi ”vietti Motownin varjoissa”. Välillä viisikko muisti mainostaa toukokuun alussa julkaistavaa toista pitkäsoittoa Almond Of Life, jonka ensimmäinen sinkku Chasing Me on viikolla 18 Yle X:n viikon levynä.
40 minuutin leppoisasta symppiskeikasta oli hyvä siirtyä hieman vanhempien ja kokeneempien herrojen sympatisointiin. Keikan alotti laulaja-kitaristi P-K soololla, seuraavalla biisillä rumpali Espe asteli toisen mikin taakse ja kolmannella bändin täydensi basisti-konemies Asko. Reilu vuosi takaperin julkaistu kokoelma, The Nature Of 22-Pistepirkko 1985-2002, kuvasi keikan etenemistä hyvin. Monet, allekirjoittanut mukaan lukien, ovat päässeet Pirkkojen mukaan vasta 90-luvun puolivälin rauhallisen jammailun tienoilla, toisille vasta uudempi koneilevampi materiaali on tutumpaa. Tällä kertaa biisien outous ei kuitenkaan haitannut. Keikka oli todella rock ja se oli loistavaa. Oli kuin tutut miehet olisit soittaneet jonkun muun biisejä, mutta löytäneet niistä juuri ne parhaat itselleen sopivat kipaleet.
Jengi bailaisi koko keikan ajan tanssilattian täydeltä. Välillä naureskeltiin häröilevän Askon antautuessa musiikin vietäväksi, välillä tsemattiin Espen sooloillessa ja välillä P-K otti johdon käsiinsä. Yksinkertaista sielukkuutta, taidokasta musiikin rakentamista erilaisista näkökulmista ja sen antamista yleisön otettavaksi omaperäisellä tyylillä. Vaikka hyvä ja ajoittain aika crazy meno jatkui läpi keikan, antoivat Pirkot encoressa parastaan. Birdyn aikana hoilattiin yhteislaulua ja kuultiin huimaakin huimemmat suosionosoitukset. Yleisölläkin oli muutama sana sanottavana, kun Asko kyseli, että soitetaanko easyy vai rockii? Lopputuloksena oli easyy rockii. Lopun I’m A Moon Around You ja Quicksand nostivat tunnelmaa ja saivat jengin toivomaan lisää uudempaa, Rally Of Loven, kamaa. Keikka oli kuitenkin venähtänyt jo reilusti yli kahden eikä enempään pystytty.
Ilta osoittautui mitä parhaimmaksi musiikilliseksi matkaksi läpi aikojen ja kaupunkien. Tällaista live-musiikin pitää parhaimmillaan ollakin; aina yllättävää, mutta myös odotuksia palkitsevaa. Loistavat setit kummaltakin bändiltä innoittavat varmasti useammankin levykauppaan, ellei sinne oltu jo ehditty. Kummastakin uutukaisesta tulee ehdoton must myös tämän neidin levyhyllyyn.
Nelli Korpi
