22-Pistepirkko: The Nature Of 22-Pistepirkko 1985-2002

Spirit

Kulttuuriteostakin käyvä, yhden kotimaamme sitkeimmistä yhtyeistä, 22-Pistepirkon uraa seuraava Pistepirkkojen luonne –tuplakokoelman julkaisu kertoo onnistuneesti, kuinka hyvästä yhtyeestä oikeasti onkaan kyse. Jo levytuplan avausraita, vuodelta 1986 oleva Ou Wee vie pirkkomaailmaan P-K Keräsen omaperäisellä vokalisoinnilla ja mukavilla tilutteluilla sekoitettuna juoksevaan rokkiin. Monien järkytykseksikin rockin SM:n voittanut yhtye on voitostaan lähtien tasaisen varmasti kehittynyt ja hakenut antiinsa haluamiaan mausteita aina 1987 julkaistulta King Of Hong Kongilta 2001 julkaistuun Rally Of Loveen. Kokoelmalla saa maukkaan kuvan tästä kehityskaaresta.

Bare Bone Nestin, Big Lupun ja Rumble City La La Landin suoman kulttisuosion ansaittuaan yhtye alkoi täydentää ilmaisuaan yhä enemmän myös koneilla, joiden mukaanottamisen jälkeen seuraa uusi kehityskaari. Tuon kaaren kulkua seurataan kakkoslevyllä, alkaen Black Audion konevelhon Vesa Lankisen remiksaamasta trancemaisesta I Never Said- tykityksestä aina Rally Of Loven neljään valittuun raitaan sekä tuoreimpaan, vuoden 2002 satoa olevaan Let The Romeo Weep -livenauhoitukseen. Vaikka koneet ovatkin aloittaneet oman vallankumouksensa pirkkomaailmassa, ei P-K:n, Askon ja Espen luoma musiikillinen sielukkuus ainakaan minun korvistani katoa viimeisen viiden vuoden aikana, vaikka kovimmat retroilufiilkiset nostaakin levytuplan päällimmäinen kiekko. Samalla levyllä Frankenstein, Don’t Say I’m So Evil, Birdy, (Just A) Little Bit More, Wild Billy, Gimme Some Water ja niin edelleen...eihän millään kotimaisella äänitteellä ole yhtä paljon yhtä timanttista materiaalia! Jos on, valistakaa minua ihmeessä moisista superäänitteistä.

Ei silti, minä edustan sitä koulukuntaa, jonka mielestä esimerkiksi Rally Of Love on jalostanut Pirkkojen parhaat puolet samaan purkkiin nykyajan teknisten kikkailujen kanssa. Kokoelmaan syventyessä tulee kuitenkin väkisinkin sellainen tuntuma, että ne iättömimmät lohkaisut tuntuvat silti sijoittuvan ennen miksauslevy Zipcodea. Tuota pointtia toki horjuttavat huomattavasti mainion Eleven -albumin valinnat Taxi 74, Onion Soup, Sad Lake City ja Boardroom Walk, kuin myös rakkausrallin mainiot Car Wash ja Waiting For The Train. This Time vääntää hyvin tasaista pystypainia parhaan pirkkobiisin asemasta Birdyn kanssa. Eli mihin tästä lopulta päädyttiinkään? Pirkot hoitavat homman kympin arvoisesti, koneilla tai ilman. 17 vuoden ja kahdeksan levyllisen edestä parhaita siivuja yhdeltä alansa mestareista. Kuten alussa mainitsin, tämä kokoelma käy kulttuuriteostakin. Ja ikinä ei tiedä, mitä nämä velikullat vielä tulevat luomaan? Looking forward...

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 05.02.2003:

Pisteet:

totta jokaikinen sana tossa. Tää on iha timanttinen levy!Tuo pirkkojen parhaat puolet esiin. Onhan se kuitenkin myönnettävä että ei kaikki mitä ne on tehny ole mitään loisteliasta muzakkia, mutta tässä kaikki on vaan ihan ässä biisejä! Tää on sellanen levy mikä vaan pitää olla levyhyllyssä, jos ei muuta tuotantoa omista.....