Sinkut - Hein�kuu 2019

Autiomaa: Kaikki on aivan hyvin
Stupido Records

Autiomaa on alkujaan kotoista kantria esitt�nyt yhtye, joka on sittemmin siirtynyt l�hemm�s rosoista rockia. Melankoliaa ja suomalaisuutta ei silti ole menty hukkaamaan mihink��n, palaset vain pinotaan nyt hieman eri tavoin kuin ennen. Viime vuonna ilmestynyt Kantrin viimeiset herrasmiehet -albumi juotti jo uusia osia yhteen, ja nelj�tt� pitk�soittoa pohjustavalla Kaikki on aivan hyvin -sinkulla meno �ityy entist�kin hurjemmaksi.

Ikkunan takana liekit jo loimuavat ja urkujen mehev�n soiton 60-lukulaisessa garage-soundissa pimeyden syli on kutsuvampi kuin koskaan aiemmin. Puvuntakkien vaihduttua nahkaan soitosta ja asenteesta voi aistia jopa alkumetallin aineksia, vaikka kaihoisa tunnelmointi johtaakin yh� marssia eteenp�in. Vahva melodia, kohtalokas teksti ja loppua kohden kiristyv� kipale, joka j�tt�� odottamaan syksyll� ilmestyv�� Polta t�m� kaupunki -albumia innolla.

Mika Roth

---

Katujen ��ni: Hyvinvointi Suomi
Secret Entertainment

Katujen ��ni esitt�� vanhan koulukunnan hiphoppia ja ottaa poliittisesti kantaa Suomen valtion toimista. Artistilta l�ytyy oletettavasti historiaa niin musiikin saralta kuin henkil�kohtaisten arpikudostenkin muodossa, mutta Hyvinvointi Suomi on t�m�n nimikkeen alla ensimm�inen sinkku.

Asiat eiv�t siis ole kovinkaan kummoisesti, mutta Katujen ��ni ei ainoastaan tyydy rypem��n katuojassa, vaan osaa my�s viskoa osuvia huomioita ja ideoita. Vajaaseen kolmeen minuuttiin ehdit��n sulloa melkoinen m��r� teksti�, joidenkin v�lien k�ydess� jo tarpeettomankin ahtaiksi kaikelle informaatiolle. Olisikin ehk� kannattanut suosiolla lis�t� vain yksi s�keist� loppuun, koska kappaleen j�nnitteet kyll� olisivat kest�neet moisen. Soundien puolesta Hyvinvointi Suomi on melko ys�ri�, mik� ei t�ss� genress� ole oikeastaan paha asia. Toimii, kuten poliittisesti latautuneet ja kantaaottavat siivut yleens�kin.

Mika Roth

---

Koisj�rven Disko: Katariina
Soit Se Silti

Roomalaiset olivat jo aikoinaan sit� mielt�, ett� nimi on enne. Jos n�in on, niin nummelalainen Koisj�rven Disko tiet�� ainakin mit� haluaa. Nimens� ladon sein��n maalatusta graffitista napannut yhtye kun naittaa omien sanojensa mukaan �agraarin hiekkakuoppakantrin 70-lukulaiseen diskopoljentoon�. Musiikkia hyl�ttyjen huoltoasemien, vinojen latojen ja syd�nsurujen Suomesta, sanovat.

Mainoslauseiden takaa l�ytyy kiistatta pedal steelin Nashville-soundia, josta on lantrattu diskohtavaa h�rm�kantria. Miesvokalisti saa rinnalleen naislaulajan kertos�keiss�, joissa ��nimaisema on hetkitt�in laajempi kuin Teksasin �ljykent�t. Kitarat soivat rautalankaisesti, kaihoa lapataan �mp�rikaupalla ja itse tekstih�n kertoo tietysti rakastumisen huumaavasta hetkest�, kun upean kaunis nainen vet�� kertojaa puoleensa teollisuusmagneetin lailla. Ja mit� sit� kiist�m��n: tarttuuhan t�m� tervan lailla, joten ei muuta kuin ruutukuosia p��lle, kiharat tukkaan ja tanssilattialle.

Mika Roth

---

MERTA: Pirut
Playground Music

Juhis Kauppisen kipparoima vaihtoehtometalliyhtye MERTA rymisteli kerrassaan lupaavasti kev�isell� Liitos-sinkullaan. Uusin kipale pohjustaa elokuussa julkaistavaa EP-levy� ja kun takana on jo kolme listoille noussutta sinkkua, ovat odotukset tietysti nousemaan p�in. Niinp� Pirut on ensimm�inen uuden levy-yhti�n avulla julkaistu herkku.

Ja herkusta t�ss� tosiaan on kyse, sill� Kauppinen tiet�� t�sm�lleen mit� b�ndins� kanssa haluaa tehd�. Kolmeminuuttinen dynamiittiannos saa lent�v�n l�hd�n kitaroiden rouhiessa kilpaa puolittain huudettujen vokaalien kyljess�. Ensimm�inen suvanto saavutetaan ja ohitetaan puolen minuutin kohdilla, kertos�keen tipahtaessa lekan lailla p��h�n jo ennen minuutin virstanpylv�st�. Tarttuu, koukuttaa ja saa p��n nykim��n armotta mukana, eli kaikkiin oikeisiin bokseihin ilmestyv�t ruksit. ��nimaisema on runsas vaan ei tukossa, mist� kiitos kuuluu my�s tuottajan pallilla h��rineelle Aki Sihvoselle, joka kaikkien musikanttien tavoin on jo monissa liemiss� koeteltu tekij�mies. Nyt n�ytt�� tosi hyv�lle, joten tulisi jo se elokuu.

Mika Roth

---

NEVA: Ilmalaivaan

NEVA kertoo taiteilevansa pop ja rock -maailmoissa tunne edell�, mik� kuuluu positiivisina voimina t�ll� yhtyeen toisella sinkulla. Viisimiehinen b�ndi soittaa kitaravetoista poprockia, jossa koskettimillekin j�� tilaa ja tunnelma on kiireett�m�n raukea sek� p�iv�npaisteinen. Esikuviksi mainitaan mm. The Cure ja Kent, sek� kotoinen Ultramariini.

P��lle neliminuuttinen kappale liukuu kuin painottomana halki maiseman, kitaran ja laulun johdatellessa satunnaista kuulijaa halki syleilevien usvien. Kes�isen y�n tunnelmaa huokuva kipale onkin kuin pala ulottuvuudesta, jossa ei tunneta lainkaan stressin ja surun kaltaisia k�sitteit�. Vokalistin v�h�eleinen laulu/lausunta ja ilmavat kitarat sopivat aamuy�n tunteihin sijoittuvaan tarinaan, jossa vapaus, rakkaus ja n�ist� syntynyt taikuus saavat kukoistaa. T�m� on niit� kappaleita joita kuunnellessa ei vain pysty murjottamaan, olisivat ne arjen telaketjut sitten kuinka raskaat tahansa.

Mika Roth

---

Nununu: Miten voisin muuta

Elektronista indiepoppia ja �hipsteriulinaa� luova Nununu kertoo saatekirjeess� olevansa tuottaja-biisintekij�-artisti, ja nimenomaan tuo nimikkeiden j�rjestys korostuu my�s nelj�nnell� sinkulla. Miten voisin muuta -sinkku kun on juurikin huippuunsa tuotetun ��nimaiseman voittokulkua, puolittain lausuttujen vokaalien j��dess� jo miltei sivurooliin.

Siin� miss� talvella julkaistu Tahra ja etenkin kev��mm�ll� kuultu Kohtaa mut just n�in -sinkkubiisit tahtoivat murentua reunoiltaan, on uusin sinkku sisaruksiaan ehyempi, voimakkaampi ja jotenkin rakentavalla tavalla massiivisempi. Nununu luottaa aiempaa enemm�n ��neens�, mik� etenkin puoliv�liss� nostaa kappaleen osakkeita, mutta j�in silti odottamaan jotain selke�mp�� kulminaatiopistett�. Tai ehk� t�llaisesta unista ja unimaailmoista, sek� d�j� vu -ilmi�st� innoittuneesta tarinasta ei pid�k��n olla mit��n raskasta ankkuria, joka kiinnitt�isi leijunnan tarpeettomasti mihink��n maalliseen.

Mika Roth

---

Oceanhoarse: Feed the Sirens

Viime vuonna perustettu Oceanhoarse on p��ssyt lyhyen uransa aikana jo kelpo vauhtiin. Talvella julkaistu Death Row Center -sinkku esitteli uuden vokalistin ja nyt b�ndin metallimoottorin kierrokset ovat vain kiristym��n p�in. Saatesanoissa puhutaan rohkeasti mm. Iron Maiden -melodioista ja Scott Ian -riffeist�, mutta t�m� plus nelj�minuuttinen m�hk�le on sen verran ponteva tapaus, ettei kyse ole silkasta sanahelin�st�.

Feed the Sirens on kuulunut yhtyeen livesettiin jo pidemm�n aikaa, joten studiossa palaset ovat loksahtaneet luonnollisille paikoilleen vaivattomasti kun ty�stett�v�n� on ollut tuttu ralli. Nopeassa siivussa onkin sellaista alam�keen sy�ksyv�n jarruttoman betonirekan ihanaa v�ist�m�tt�myyden tuntua, joka painaa tavallaan p��lle mutta ei lannista. Paahdon sekaan sujautettu kitarasoolo on pitk�hk�, mutta ei mitenk��n pakotetun tuntuinen ja loppuliuku on taas yht� Maiden-ylistyst�. Olisikohan sinkkuketjun p��ss� jo h��m�tt�m�ss� albumi? Toivotaan niin.

Mika Roth

---

Piru Kange: Opasteisiin eksyneille
Inverse Records

Raskass�vyist� ja progemausteista rockia soittava Piru Kange oli tuttu vieras Desibeli.netin sivuilla vuosituhannen ensimm�isell� vuosikymmenell�. Pienjulkaisujen ketju huipentui lopulta vuoden 2012 Viimeisen ihmisen hautajaiset -tupla-albumiin. Seitsem�n vuotta my�hemmin on koittanut uuden pitk�soiton aika ja Heimo-albumia ennakoiva Opasteisiin eksyneille -sinkku osoittaa t�rkeimpien elementtien olevan tutuilla paikoillaan.

Piru Kange jatkaa siis rahdun �kkiv��r�n rockin oudommalla polulla, mutta sen verran tilanne on kuitenkin muuttunut, ett� t�ll� er�� b�ndi on pit�nyt l�hes kaikki langat omissa k�siss��n. Ainoastaan laulu��nityksiss� luotettiin ulkopuolisiin ja t�m� ehdottomuus kuuluu ilahduttavan persoonallisessa soundissa, jossa vuosituhannen alun System Of a Down ja v�hint��nkin yht� legendaariseksi luokiteltava Kuolleet Intiaanit k�visiv�t suuntamerkeist�. Tosin keitoksessa on my�s 70-luvun eurooppalaista ja ikiaikaista suomalais-ugrilaista perint��, joten kaikki merkit ovat mit� lupaavimpia syksyist� kiekkoa odotellessa.

Mika Roth

---

Rauniot: Hiljaisuus

Rauniot on omien sanojensa mukaan p�yt�laatikkoprojektista kolmehenkiseksi kasvanut l�hi�pop-yhtye, jonka j�senist�n musiikillinen historia ulottuu Vala-yhtyeeseen sek� muutamiin muihinkin suuntiin. Esikoissinkkunsa loppuvuodesta 2016 julkaissut trio on ty�st�nyt pari viime vuotta uutta materiaalia, Hiljaisuus-sinkun ollessa ensimm�inen n�yte tulevasta.

Tied� sitten mit� termi �l�hi�pop� varsinaisesti merkitsee, mutta kovin isosoundista ja tanssittavaa se ainakin on. Vahvasti konevetoinen ��nipaletti �ityy itse asiassa niin mittavaksi, ett� vokalisti Iida-Marian ��ni tahtoo jo toisinaan hieman hautautua massan alle. Oma mielenkiintoinen lukunsa on puolestaan tekstipuoli, sill� hoonatun elektronisen messun seassa kuullaan modernin runouden kaltaista pohdintaa el�m�n perusasioista. Kontrasteillahan t�ss� pelataan ja vahvasti efektoidussa laulussa sek� laulun ymp�rill� py�riviss� ��nipilviss� keveys, massiivisuus ja tarttuvuus ovat avainsanoja.

Mika Roth

---

Red Wedding: Death Parade
Redhouse FMP

Edellisen yhtyeen raunioille rakennettu Red Wedding avasi julkaisu-uransa n�ytt�v�sti kev�isell� You And I -sinkullaan. Kuten edelt�j�ns� my�s Death Parade on yll�tt�v� sinkkuvalinta, mutta ei suinkaan mitenk��n v�h�inen tai heikko kappale � kaikkea muuta. Kolmeen ja puoleen minuuttiin on survottu melkoinen m��r� modernin rockin, metallin ja hetkitt�in jopa progehtavan poprockin palasia, annoskoon j��dess� reiluun kolmeen ja puoleen minuuttiin.

Death Parade tempoo ja nykii kuin riivattu, eik� biisin per�ss� tahdo alkuun edes pysy�. Vokalisti laulaa melodisesti, murisee ja toisinaan my�s huutaa, aivan kuin eri persoonallisuuksien riivaamana. Kitarat myllytt�v�t, rytmiryhm� jytyytt�� ja biisin eri osat seuraavat toisiaan kuin supersankarielokuvan turpaanm�tt�kohtauksessa, jossa editointihuoneessa sakset ovat laulaneet. Silti on todettava, ett� t�ss� ��rip�iden yhteen hakkaamisessa on jotain kiehtovaa. Luulenkin ett� palaset asettuvat syksyisell� debyyttialbumilla kohdilleen, kun suuremman kokonaisuuden pystyy hahmottamaan.

Mika Roth

---

Ruuhka: 271

Ruuhka on vuonna 2018 perustettu jyv�skyl�l�inen rock-yhtye, jonka soundissa voi havaita my�s metallisia piirteit�. Aiemmin yhden EP-levyn julkaissut b�ndi on valinnut kielekseen suomen, mik� toimiikin kvartetin tapauksessa sen eduksi. Esikoiselle ehdittiin ikuistaa jo kokonaista kuusi biisi�, joten biisikyn�t tuntuvat ainakin olevan kelpo ter�ss� kun uutta sinkuraa puskee jo nyt.

Tarina ei kerro mit� otsikko 271 varsinaisesti ottaen merkitsee, mutta mahdollisesti murenevan parisuhteen ��rell� t�ss� ollaan. Tai ainakin ep�ilys on jo ehtinyt kuiskimaan jotain korvaan, kun kysymyksi� pit�� esitt��. Sopivan rosoinen ja �apulantamainen� laulu on tuotu melko eteen, kitaran raapiessa jossain punkahtavan suomirockin tienoilla. Rytmiryhm� tekee my�s vakaata j�lke�, rumpujen paukkuessa komeasti kakun p��ll�. Pinnat my�s yll�tt�v�st� v�liosasta, jossa vokaalit radikalisoituvat, sek� lopun nostoista ja laskuista, jotka pit�v�t kipaleen hengiss� koko nelj�n ja puolen minuutin ajan.

Mika Roth

---

Shadecrown: Rain�s Edge
Inverse Records

Shadecrown synkisteli kev�isell� Incomplete-sinkullaan siihen malliin, ett� biisi� saattoi kutsua suorastaan doom metaliksi. Uudella sinkuralla pitk�t laahusviitat ovat vaihtuneet deathmetalisempaan ilmaisuun, nopeusmittarin neulan kohoillessa toisinaan jo ihan kunnioitettaviin lukuihin saakka. Tulevan albumin toinen n�ytepala avaakin aivan uusia n�kymi� kuusihenkisen ryhm�n ilmaisuun.

Rain�s Edge on siis nopeampi ja �k�isempi numero, mutta Shadecrownille ominaiset melodisuus ja raskaus ovat edelleen l�sn�. Saku Tammelinin koskettimet ja basisti Janne Salmelinin harvat puhtaat vokaalit luovatkin kontrastia ja syvyytt� kappaleeseen. Toisessa vaakakupissa kaksi kitaraa murisevat ja riipiv�t rakenteista melankolian lastuja, lis�ksi vokalisti Jari Hokka �risee, k�risee sek� huutaa sielunsa kyllyydest�, kuten deathin ��rell� sopiikin. Sinkkuna Rain�s Edge on selv�sti helpommin l�hestytt�v� ja yhdess� Incompleten kanssa se antaa jo jotain osviittaa tulevan kiekon laveudesta.

Mika Roth

---

Svarta Havet: Ukkonen
Soundhill Music

Svarta Havet on suoraan suomeksi k��nnettyn� musta meri, ja t�m�n kyseisen meren hiekkaisilla rannoilla taitaa olla k�ynniss� ikuiset bileet. Suomalaisen drum'n'bassin uutta aaltoa ylpeydell� ja kiivaudella edustava b�ndi ei emmi ottaa vauhtia tarttuvan popin puolelta, eik� Ukkonen n�in ollen j�� jyrisem��n pitk�ksi ajaksi samoille sijoilleen.

Kauniit ja Uhkarohkeat -yhtyeen osasista syntynyt Svarta Havet onkin omaksunut persoonallisen kulman musiikkiinsa. Biisi k�ynnistyy periaatteessa suht �normaalina� poppiksena, mutta minuutin kohdilla d�n�b-konevoimat valtaavat ensi kertaa ohjaamon ja veike�n retroiset soundit antavat Prodigy-henkisen �rsykevy�ryns�. T�m�n j�lkeen kappale tasapainoileekin sitten melodisen popin ja turbobuustatun d�n�b:n v�lill�, ja juuri tuo kahden maailman v�lill� siirtyily tekee siit� ainutlaatuisen.

Mika Roth

---

Tantalize: Out of My Head
Raate Music

Samu Puurosen ihka oma musiikkiprojekti Tantalize souteli pari kuukautta sitten ilmestyneell� Nightmares-sinkullaan melko metallisissa vesiss�. T�ll� er�� Tantalize tutkii tunnelmallisen rock-palan avulla sielun kaipuuta jonkin suuremman ja kauniimman pariin. Tai tekstin voi tietysti tulkita monin muinkin tavoin, koska kuulijalle j�tet��n mukavasti tilaa.

Out of My Head on s�vellyksen� kaunis ja voimakkaasti p��melodiaansa tukeutuva teos, joka kolmessa ja puolessa minuutissaan ehtii taatusti koskettamaan avointa sielua. Vokalistin tontilla monessa mukana oleva Andrew Capra tekee upeaa j�lke�, eik� nashvillelaisen tulkinnasta l�yd� moitteen sijaa. Kiitoksen ansaitsee my�s tuotantoj�lki yleisestikin, sill� vaikka paletti on runsas ei ��nimaisema miss��n vaiheessa t�yty tarpeettomasta massasta. Pohjoista melankoliaa, metalliin taittuvaa tunnelmallista rockia ja sopivasti kansainv�lisi� mausteita.

Mika Roth

---

Terapeutti Tervon Suljettu Osasto: Leskenlehti�
Raate Music

Napakasti nimetty Terapeutti Tervon Suljettu Osasto on yhtye, jonka j�senist�ll� on roppakaupalla kokemusta. Pekka Gr�hn, Jussi Jaakonaho ja Lauri Malin ovat kukin kovia nimi�, mutta kuka on t�m� keulilla laulava psykoterapeutti Miika Tervo?

Aiemmin k�sitt��kseni vain yhden sinkun julkaissut mies tekee suomenkielist� poprockmusiikkia, josta ei ole niink��n pitk� matka J. Karjalaisen, Pekka Ruuskan ja Arto Tammisen tekemisiin. 90-luvun runsas, raukea ja harmoninen kitarapop istuu kuitenkin suomalaiseen sielunmaisemaan kuin koivu j�rven rantaan, joten kyll�h�n t�m� taatusti kuulijoita tulee l�yt�m��n. Tekstiss� k�yd��n l�pi rakkaan poismenoa, tosin melankolia on nyt positiivishenkist� ja rakentavaa, kun menneit� muistellaan pieni hymy huulilla. Kaunista, ammattitaitoisesti tehty� ja soundillisesti virheet�nt�.

Mika Roth

---

The Grammers: Wrecking Ball
V.R. Label

The Grammers jatkaa 20-vuotisjuhliaan julkaisemalla j�lleen uuden, aiemmin julkaisemattoman kipaleen arkistojensa k�tk�ist�. Olen jo jonkin aikaa odottanut, ett� koska se ensimm�inen v�ist�m�t�n huti tulee, sill� eih�n mik��n yhtye voi mill��n l�yt�� hyl�tyist� siivuistaan jatkuvasti ykk�sluokan iskuja. Vai voiko?

Eip� tullut kompastumista viel�k��n, sill� viides sinkura on t�ytt� tavaraa suoraan b�ndin Hype Records -vuosilta. Wrecking Ball on puhdaslinjainen heavy rock helmi, jonka 70-lukulainen bluesrock puree ja puristaa oikealla voimalla ja oikeista paikoista. S�keist�jen tunnelmointi ja kertos�keen kipakka rokkailu soutavat ja huopaavat asianmukaisesti, mureiden urkujen tapiseeratessa taustoja aikakauteen istuvilla kuvioilla. Isoa tunnetta, viel� isompia draaman kaaria ja viimeiseen minuuttiin kehdataan lastata viel� kunnon tunnelmankohottelu koko b�ndin voimin. Onhan t�m� klisheist�, sit� en kiist�, mutta toimii taas kerran ja osumaketju se vain venyy entisest��n.

Mika Roth

---

The Stillwalkers: Crystal Clear

The Stillwalkers hurmasi reilu kuusi vuotta sitten Everytune pikkukiekollaan, jolla b�ndin kuulasta indierockia maustettiin mm. puhaltimilla. Kaksi vuotta my�hemmin ilmestynyt debyyttialbumi nosti entisest��n kierroksia, joten nyt kun b�ndi on valmistelemassa toista pitk�soittoaan ovat odotukset v�hint��nkin mittavat.

Helmeilev�n rennosti ja raukeasti soiva Crystal Clear jatkaa tutuilla linjoilla, melodisen ja koskettimilla ryyditetyn kitararockin viedess� kuulijaa kuin p�ssi� narusta. ��nivalli on kielt�m�tt� tuhti mutta ilmava, enk� keksi mit��n poistettavaa. Itse biisi yhdist�� puolestaan kaihon ja melankolian hymynt�yteiseen kes�p�iv��n, kuten b�ndi parhaiten osaakin. Pedaali ly�d��n heti k�ttelyss� pohjaan, mutta painetta ymm�rret��n my�s toisinaan hellitt��, sis�isen dynamiikan pelatessa instrumentaaliosuuksien ja laulettujen s�keist�jen v�lill� mestarillisesti. T�t� kelpaa soittaa pitk�n ja toivottavasti riitt�v�n kuuman kes�n parempina p�ivin�.

Mika Roth

---

Toyotan Takavalot: Liikaa aikaa ajatella
Precious Records

Salolainen Toyotan Takavalot j�tti itsest��n mit� positiivisimman muistij�ljen viime vuoden lopulla ilmestyneell� Laulu t�lle illalle -sinkullaan. Popahtavaa suomirockia rehellisesti soittava yhtye ehti kasvaa matkan varrella alun bileduosta kvartetiksi ja nyt ollaan j�lleen uuden ajan kynnyksell�, kun tutut kuviot ovat muuttuneet.

Takaisin duoksi muuntunut yhtye avaakin uuden aikakautensa mit� puhtaimmalla rakkauslaululla, joka soi pehme�n�, positiivisena ja el�m�nmakuisena. Melodia edell� kulkeva reilu kolmeminuuttinen onkin upeaa kuultavaa, kun vokalisti Jari Silokangs ja kitaristi Teemu Lavikkala kiteytt�v�t el�m�n tarkoitusta pienen kappaleen muotoon, joka saa hiljenem��n ja pohtimaan elon rikkautta. V�h�isen� k�ynnistyv� ja hiljalleen isommaksi kasvava rakentelu johtaa toimivan v�liosan kautta maisemaan istuvaan kitarasooloon, jonka j�lkeen biisi osataan sulkea my�s riitt�v�n ripe�sti.

Mika Roth

---

Tuple: Together

Tuple on kova mies laulamaan metallia, mutta Tarotin ja Lazy Bonezin vokalistina tutuksi tullut Tommi "Tuple" Salmela liikkuu soolollaan aikuisemman rockin AOR-maisemissa. T�st� siirrostahan moni tulee taatusti vet�m��n herneen nen��ns�, mutta ensi vuonna ilmestyv�� pitk�soittoa pohjustava Together-sinkku on omassa genress��n suoranainen muotovalio. Sit� paitsi herra tekee omien sanojensa mukaan juuri sit� mist� pit��kin, joten keskityt��n olennaiseen.

Kuinka sitten mahtipontinen ja laajoja draamankaaria isoilla siveltimill� eeppisen kokoisille kankaille maalaileva musiikki istuu Tuplen ��neen? Yll�tt�v�nkin hyvin, sill� herra osaa k�ytt�� palkeitaan my�s hiljaisemmin ja v�h�eleisemmin, menett�m�tt� silti ilmaisustaan syvyytt�, voimaa ja luonnetta. Se onkin melkoinen temppu, etenkin kun kipaleen massa kasvaa kasvamistaan, ollen kahden minuutin tuolla puolen jo puhtaasti Euroviisu-finaaliinkin kelvollista materiaalia. AOR:n t�rkein osa-alue on tunnelma, ja sit� t�ll� siivulla piisaa.

Mika Roth

---

Unknown Decoy: Davaj!
Inverse Records

Unknown Decoy on jyv�skyl�l�inen melodista mutta pist�v�n kovaa hard rockia hieman kasarityyliin soittava orkesteri, jonka esikuviksi mainitaan mm. Mot�rhead ja Black Sabbath. T�m�h�n nostaa tietysti odotuksia, mutta todellisuudessa kotoisen voimatriomme soitto on l�hemp�n� Peer G�ntin ja nuoren Zero Ninen touhuja, kuin ��nekk��mpien maailmant�htien saavutuksia.

Eip� silti: biisin pitk� ja rauhallinen v�liosa tekee kunniaa Sabbathin suuruudelle, ilman pienint�k��n ironian virnett�. Lis�ksi lopussa saadaan nauttia jopa modulaatiosta, kun l�hes viisiminuuttinen kipale kiiruhtaa maalilinjan ylitse. Biisin ytimess� py�rii napakka melodia jota lypset��n urakalla, kertos�keen kysymysry�pyn j��dess� nopeasti soimaan p��h�n. Tulevan EP-levyn lupaillaan koostuvan useammistakin aineksista, joten niit� popin, stonerin ja ladaismin helmi� odotellessa kuunnellaan nyt n�it� terveisi�.

Mika Roth