Sauna Open Air, lauantai

Saunan p��t�sp�iv�ss� oli monta kovaa takojaa mutta vain yksi ylipappi - Judas Priest.

Saunan lauantaip�iv� alkoi odottavissa tunnelmissa innokkaimpien Judas Priest -fanien jonottaessa p��sy� p��lava-alueelle, joka oli kuitenkin viel� muiden porttien avautuessa suljettu, sill� lavan rakennus oli yh� kesken. Kakkoslavallekin piti kiert�� rantatien kautta, mik� ei ollut aivan itsest��n selv��. Ehk�p� t�st� johtuen Anthrielin aloitellessa lavan edustalla oli kymmenkunta ihmist�. B�ndin nimi ei soitatellut kelloja, mutta vokalistin ��ni toi mieleen toisen suomalaisen metallipumpun. Ter�sbetonin Jarkko Aholahan se siell� oli laulamassa, t�ll� kertaa englanniksi, sill� b�ndin varsinainen vokalisti Simo Silvan oli kipe�n�. B�ndi esiintyi v�h�eleisesti, mik� saattoi johtua aikaisesta soittoajankohdasta, kuumuudesta, v�h�isest� katsojakunnasta tai kaikista mainituista. Soitossa kuitenkaan ei kuulunut l�ys�ily�, soundit olivat kohdillaan ja biisit kuulostivat hyvilt�.

Aholalla oli biiseiss� k�yt�ss� lunttilaput, jotka saivat biisien j�lkeen kyyti�, mutta mit��n erikoista hapuilua ulosannissa ei ollut havaittavissa. Aholan ��ni on hieman "joko tykk��t tai sitten et", riippuen my�s siit� mit� mielt� Ter�sbetonista on. Allekirjoittanut kuitenkin piti kuulemastaan, kuten n�ytti yleis�kin, joka alkoi hiljalleen valua paikalle. Aholan ��nest� tuli mieleen hieman edesmennyt Ronnie James Dio ja paljon Tarotin kaverit, kuten my�s soitannollisesti, sill� biisit kuulostivat Tarotmaisilta, mit� nyt paljon paremmilta.

Mit��n kovin erikoisia v�lispiikkej� ei pidetty ja Ahola heittikin ennen Controversial Euphoriaa ettei t�nne tultu paskaa puhumaan vaan soittamaan. Mik� oli suotavaa, sill� setti oli vain 30 minuuttia pitk�. Biiseist� tuli todellakin Tarot p��llimm�isen� mieleen, mik� normaalisti ei ole hyv� juttu, kuten ei my�sk��n kosketinsoolot ja pienehk� progeilu, mutta t�ll� kertaa soppa toimi mallikkaasti ja viimeinkin her�nnyt festariyleis� ny�kytteli b�ndille hyv�ksyv�sti paahtavassa kuumuudessa.

Koska p��lavalla oli edelleen rakentaminen kesken, kakkoslavalle oli heti Anthrielin j�lkeen tulossa helsinkil�inen Battlebeast, joka suoritti pikaisen roudauksen ja soundcheckin, jonka aikana intouduttin laulamaan Neon2 -hitti� Kemiaa, mik� huvitti odottelevaa yleis��. Battlebeastista selv�sti povataan ja leivotaan hitti�, joka tuli harvinaisen selv�ksi kun Heta ja Tuomas tulivat lavalle esittelem��n ja toivottamaan b�ndin tervetulleeksi Saunaan. Ylistyssanojen j�lkeen kajahti ilmoille sotarumpujen saattelema mahtipontinen intro ja sen suuremmin odottelematta Battlebeast aloitti Justice and Metal -biisill��n ja sai yleis�n nostelemaan nyrkkej��n musiikin mukana.

Keikkaa oli seuraamassa paljon porukkaa ja n�ytti b�ndin heavy metal uppoavan. Soundit olivat kunnossa ja b�ndin soitannosta sai kuvan, ett� soittajien nuoresta i�st� huolimatta ahkera keikkailu on tehnyt teht�v�ns� ja soitto sujui itsevarmasti. Vokalisti Nitte Valo el�ytyi mukaan ja antoi palaa korkealta ja kovaa. Anthrielin tapaan setti oli 30 minuuttia pitk� ja b�ndi sai mahdutettua siihen seitsem�n biisi�.

Battlebeastin j�lkeen p��lavan tuli korkkaamaan lauantain osalta suomalaishevin veteraani Tarot. Ennen esityst� Heta ja Tuomas tulivat tervehtim��n yleis�� ja spiikkaamaan b�ndin lauteille. "One band to rule them all and the band is Tarot", tapaili Tuomas ja mik�s siin� jos tykk��. Tarot on tuttu n�ky Saunassa ja tiet�en, ett� hevikukot tulevat vet�m��n vuosikymmenten kokemuksella varman keikan, siirryin varjoon armottomalta auringolta. Itseironista l�pp�� riitti niin dinosauruksista kuin b�ndin soittotaidostakin.

Kakkoslavalle, jossa oli mukavasti varjoa, piti pyr�ht�� ajoissa valmistautumaan yhteen t�m�n vuoden Saunan kohokohdista eli Blaken keikkaan. Odotukset olivat kovat, sill� Blake on ehdottomasti Suomen kovimpia, jos ei kovin, liveb�ndi. B�ndin koostumus oli vaihtunut viime kerrasta, sill� S-P Hassisen oli korvannut Kotiteollisuuden Hynyst� kovasti muistuttava Ile Laaksomaa.

Kovin yll�tt�v�� ei ollut, ett� yleis�ll� kesti valua Tarotista kakkoslavalle ja kun Son of Firen my�t� keikka alkoi, edusta oli alle puolillaan. Blaken keikoista on hyv� tiet��, ett� b�ndi soittaa todella kovaa ja ett� soundit ovat olleet poikkeuksetta olleet aina hyvin tasapainossa, eik� Sauna ollut poikkeus. Basso jyr�� kuin ukkosmyrsky ja "Korak"in polkiessa basariaan tuntee kunnon paineaallon. Son of Fire� seurasi Planetizer -levyn "hitti" Two Ways, joka her�ttelikin mukavasti yleis��. Uudelta Haze Parade -levylt� b�ndi rep�isi menev�n Fresh in the Graven, jonka j�lkeen vokalisti Aaro Seppovaara tarjoutui heitt�m��n muutaman vesipullon yleis�lle.

Seuraavaksi oli vuorossa Haze Paraden videolohkaisu Fingers Crossed ja samalta levylt� Death Tripper. Antero Aunesluoma veti bassosoolon, jonka j�lkeen Aaro ihmetteli sen lyhyytt�. Haze Paradelta vedettiin Snow Factory, jonka j�lkeen oli vuorossa Come Down, joka kuuluu Blaken vakiokalustoon. Koviten yleis��n kolahti Sa7urnus -levyn ja toistaiseksi Blaken kovin hitti Spirit of Cain, joka l�hti tutulla "There is only one spirit and that's the spirit of Cain!". Viimeisen� vetona tuli My Machine.

J�lleen kerran Blake veti komean keikan ja juurikin livetilanne korostaa mik� b�ndiss� on vahvaa. Kovat soundit, biisien muhkea groove ja Aaron intensiivinen laulu ja esiintyminen ovat kokemisen arvoisia. T�m�n totesi my�s Saunan yleis�, joka l�ysi paikalle keikan edetess� ja jota olikin loppujen lopuksi mukavasti diggailemassa niin pirun raskasta ja menev�� heavy rockia.

Queensryche, Mokoma ja Accept j�iv�t v�list� kuumuuden viedess� voiton. Acceptin keikan aikana kuitenkin tapahtui jotain ainutlaatuista kakkoslavan kaljoittelualueen minilavalla, sill� Anthraxistakin tuttu Joey Belladonna ja h�nen soolopumppunsa rumpali, kitaristi ja basisti halusivat vet�� yhden biisin akustisena. Kaverit saivatkin l�mpim�n vastaanoton ja heittiv�t auringon porottaessa lavalle Anthrax -klassikon Antisocialin, joka veti hieman kauempana olleet minilavalle, tai pikemminkin kojulle, hurraamaan ja vaatimaan lis��.

Hyv�ntuulinen Joey kyseli b�ndin j�senilt� mit� mielt� he olivat ja jutteli mukavia yleis�n kanssa, kysellen mit� ihmiset haluaisivat kuulla. Luonnollisesti I am the Lawta pyydeltiin, mutta Joey naureskeli, ettei akustisella siit� tuli oikein mit��n. Lopulta b�ndi p��tyi Medusa -biisiin, joka j�tti aiemman Antisocialin tapaan taustalla m�k�nneen Acceptin h�pe��n. Joey naureskelikin, ett� pit�isik� j�rjest�jien pist�� Acceptin ��nitasoja alemmas, jotta kalja-alueen yleis� kuulisi heid�n soittoaan paremmin. Lopulta Joey ja kumppanit vetiv�t viel� Ronnie James Dion klassikon Man of the Silver Mountainin, jonka j�lkeen Joey mainosti soolob�ndins� tulevaa keikkaa illemmalla Roosterissa. H�n j�i my�s juttelemaan innostuneille faneille ja p�ivitteli miten ihmeess� minilavalla koko Saunan ajan soitellut b�ndi oli oikein selvinnyt hengiss� auringon porottaessa suoraan heihin. Joey oppi my�s, ett� "cheers" on suomeksi kippis. Sen verran hienosti Joey veti, ett� ei olisi ihme jos sill� hetkell� useampikin yleis�st� olisi p��tt�nyt l�hte� jatkoklubille Priestin j�lkeen pidemp�� keikkaa katsomaan.

Acceptin j�lkeen kakkoslavalle kipusi vuonna 2009 Saunan p��lavalla esiintynyt l�nsinaapurimme metallipumppu Sparzanza. Yleis�� siunautui b�ndille hyvin, lavan edustan ollessa melko t�ynn�. Ilman sen suurempaa ihmettely� b�ndi aloitti energisen paukuttelun ja j�lleen soundit olivat kunnossa, mit� nyt vokalisti Fredrik Weilebyn mikrofonissa oli jotain h�ikk��, sill� se v�lill� leikkasi ��nen poikki. Weileby kehui s��t�, festaria ja onnitteli jopa j��kiekon maailmanmestaruudesta. Mit��n mielet�nt� riehumista lavalla ei tapahtunut ja vaikka Sparzanza on ihan menev�� musaa, se alkaa kuitenkin omalla tavallaan puuduttaa muutaman biisin j�lkeen. Joten ei muuta kuin varjoon Priesti� odottelemaan.

P��lavan kentt� tuli hyviss� ajoin ennen Judas Priestin keikan alkua t�yteen ja tunnelma oli korkealla. Iso musta kangas oli vedetty lavan eteen, jotta viimeiset valmistelut voitaisiin tehd� rauhassa. Introna toimi Battle Hymn ja b�ndi aloitti menev�ll� Rapid Fire -biisill� legendaariselta British Steel -levylt�. B�ndi tyylilleen uskollisena ei sen enemp�� riehunut, vokalisti Rob Halfordin patsastellessa edestakaisin lavaa, kitaristien heiluttaessa p�it��n ja basisti Ian Hill yleis�st� katsoen oikealla paikallaan seisten. Piti oikein hieraista silmi�, koska K.K. Downingin paikan kitaristina ottanut Richard Faulkner n�ytti t�m�n kaksoisveljelt�. Toisessa kitarassa tuuletti edelleen Glenn Tipton ja rummuissa b�ndin pitk�aikaisin rumpali Scott Travis, joka on b�ndin ainut j�sen, joka ei ole syntynyt Iso-Britanniassa.

Pumppu oli hyv�ss� vedossa, soitto sujui upeasti ja Robin ��ni oli latingissa. Soundit olivat ok: kitaroita olisi voinut korostaa lis��, mutta p��asia ettei yksi instrumentti jyr�nnyt muita alleen. B�ndi oli roudannut lavalle rekvisiittaa ja biisien v�liss� vaihtui taustakangas, sek� torstaina tyystin poissaolollaan loistaneet pyrot leimahtivat n�ytt�v�sti. My�s biisien aikana n�htiin laservaloja, esiin nostettavia JP symboleja, joissa oli niin liekkej� kuin valojakin ja Rob vaihtoi takkia useaan otteeseen illan aikana.

Seuraavaksi kuultiin kaksi Priest -klassikkoa, Metal Gods ja Heading Out to the Highway, joita seurasi Judas Rising -biisi, joka edusti b�ndin tuorempaa materiaalia. Vanhempaa tuotantoa kuultiin j�lleen Starbreakerin ja upean Victim of Changesin muodossa. B�ndi soitti my�s harvinaista materiaaliaan, esitt�en Never Satisfiedin b�ndin ensimm�iselt� albumilta Rocka Rollalta. Ensimm�isen "osion" lopetti upea Joan Baez -lainaus Diamonds & Rust.

Nostradamus -levylt� poimittu Dawn of Time toimi v�lisoittona Prophecy -biisille, jonka Rob lauloi pukeutuneena hopeiseen kaapuun ja nojaten sauvaan, jonka p��ss� oli JP symboli ja joka biisin lopussa sylki tulta. T�st� l�hti hieno putki biisej�, kuten Night Crawler, Turbo Lover, kaunis Beyond the Realms of Death, mahtava The Sentinel ja upea Blood Red Skies. N�iden j�lkeen oli vuorossa illan toinen lainaus eli Fleetwood Macin The Green Manalishi ja biisi joka viimeist��n r�j�ytti pankin eli legendaarinen Breaking the Law! Keikan toisen "osion" lopetti korkealta ja kovaa Painkiller.

Lyhyen tauon j�lkeen encoret alkoivat The Hellionin kajahtaessa kaiuttimista ja luonnollisesti jatkaen Electric Eye -biisiksi. Rob katosi biisin j�lkeen taustakankaan taakse ja tuli takaisin vieritt�en komeaa moottoripy�r��. Vuorossa ei siis voinut olla mik��n muu biisi kuin Hell Bent for Leather, jonka Rob veti pr�tk�n penkilt�! Nyt oli tullut aika huudattaa yleis�� perinteisell� Oh Yeah! -vedolla, miss� Rob venyttelee ��nihuuliaan ja yleis� vastaa samalla mitalla. Puolessa vaiheessa Rob vaikutti oikeasti yll�ttyneelt� yleis�n suorituksesta ja laittoikin vaikeampia vetoja. Lopulta oli aika You Got Another Thing Coming -rallin ja vaikkei kello olisi pariin tuntiin viel� yli puoleny�n, Living After Midnight -hitti p��tti Judas Priestin n�ill� n�kymill� viimeisen keikan Suomessa.

Sauna Open Air oli p��ttynyt. J�rjestelyt oli hoidettu hyvin, ei ollut teknisi� ongelmia, kuten viime vuoden Danzigin keikalla ja yleisesti ottaen kaikki meni aikataulujen mukaan. Vaikka ei pit�isi valittaa, edellisvuosista poiketen liiankin hyv�t ilmat veiv�t festarista parhaimmat mehut. Kohokohdiksi nousivat Judas Priest, Joey Belladonnan akustinen "keikka" ja Blake. Eiv�t muutkaan huonosti vet�neet, jotenkin hellep�ivist� vain j�i kirkkaimpina nuo mieleen. Kaiken kaikkiaan onnistuneet metallifestarit ja raskaan musiikin fanit saivat mit� tulivat hakemaan.

Palaa t�st� torstaihin tai t�st� perjantaihin.

Teksti: Esa Moilanen , kuvat: Tiina Salminen / Photogothic.net