Sauna Open Air, perjantai

Saunan hevihelle jatkui keskimmäisenä päivänä mm. Dio Disciplesin, Doron, Saxonin, Viikatteen ja Turisaksen piiskaamana.

Rytmihäiriö oli jo aloittanut soitantansa saapuessani perjantaina paikalle, joten suuntasin suoraan päälavalle, jossa pienehkö joukko jo odotteli festarikauttaan aloittavaa Turisasta. Aikataulut pitivät Saunassa moitteettomasti ja klo 14:45 asteli bändi intron saattelemana lavalle. Keikka käynnistyi kappaleella To Holmgard and Beyond ja yleisö oli heti mukana. Bändi oli onneksi jättänyt turkiksensa kotiin, ne olisivatkin nyt taanneet varman lämpöhalvauksen. One More -kappaleen aikana alkoi yleisöä jo kertyä paikalle enemmän, mutta samalla alkoivat tekniset vaikeudet äänentoiston kanssa äänten katkeillessa ja puuroutuessa. Ongelmat eivät kuitenkaan bändin menoa häirinneet, vaan varsinkin Olli Vänskän ja Netta Skogin yhteisiä revittelyhetkiä oli ilahduttava katsella ja kuunnella.

Turisaksen keikkasetti koostui tällä kertaa hieman eri biiseistä kuin mitä fanit ovat tottuneet livenä kuulemaan, tällä kertaa kuultiin mm. Varangian Way -albumilta tuttu The Land of Hope & Glory. Jonkin aikaa keikkaa seurattuani koki eräs herra asiakseen avautua minulle festivaalin tiukasta suhtautumisesta tupakointiin. Savuttomana ihmisenä iloitsin tästä seikasta. Vielä kun festareilla voisi kieltää myös hieltä ja muilta eritteiltä haisemisen...

Turisaksen aloitellessa The Great Escape -biisiään suoritin oman pakoni rantalavalle, jonka turva-alueelle oli pystytetty massiiviset pyrolaitteet. Ensin luulin syypäänä olevan myöhemmin esiintyvän Joey Belladonnan, mutta asian karu totuus valkeni minulle kun järjestyksenvalvoja tuli ohjeistamaan, ettei kuvaajilla ole seuraavan keikan aikanaollenkaan asiaa turva-alueelle pyrojen vuoksi. Liekeissä tulisi siis olemaan 15-vuotista taivaltaan tänä vuonna juhlistava Viikate!

Pian bändi saapuikin lauteille tutun intron, Haaskalinnut Saalistaa -coverin myötä ja perinteisten kättelyiden jälkeen polkaisivat keikan käyntiin instrumentaaliversiolla Mana Mana -yhtyeen Maria Magdaleena -kappaleesta. Settilista koostui tuttuun tapaan V-miesten menevimmistä ralleista, joten keikan aikana kuultiin mm. Leimu, Ei Enkeleitä, Tanssi sekä Viina, Terva ja Hauta, unohtamatta yhteislauluksi muuntuvaa Kuolleen Miehen Kuplettia.

Aurinkolaseihin sonnustautuneen Kaarle Viikatteen välispiikit tihkuivat itseironiaa ja keikan puolivälin tienoilla hän kysyikin yleisötä, joko heitä hävettää. Hän myös kertoi kärsivänsä flunssasta ja tuoneen siksi omat lämmikkeet mukanaan, ja siinä samassa voi bändikin jo alkaa luottaa myös ulkomusiikillisiin seikkoihin. Saunassa olisi toki ollut riittävän lämmintä ilman pyrojakin, mutta onhan 15 vuotta jo kunnioitettava ikä mille tahansa bändille.

Viikatteen jälkeen rantalavalle saapui hyväntuulinen Joey Belladonna bändinsä kanssa. Vaikka Belladonna on julkaissut myös omaa tuotantoa, keskittyi hän keikallaan lähinnä Anthraxin tuotantoon, jota hän höysti muutamalla Ronnie James Dio -coverilla. Valovoimainen esiintyjä kertoi yleisölle uuden Anthrax -levyn ilmestyvän piakkoin ja piti muutenkin yleisön vahvasti otteessaan varmistamalla heille hyvät oltavat mm. Madhousen, Antisocialin ja Heaven and Hellin parissa.

Belladonnan esiintymisen jälkeen päälavan puolella jatkunut ohjelma toi lavalle saksalaisen hevimetallin kuningattaren, Doro Peschin, joka vaikutti olevan hyvin innoissaan vierailustaan Suomessa. Ulkomuodoltaan kuin suoraan Conan -elokuvasta repäisty kaunotar villitsi yleisön heti alkuunsa Earthshaker Rockilla, jota seurasivat hitit I Rule the Ruins ja Burning the Witches. Doro esitti myös entisen bändinsä, Warlockin tuotannosta mm. kappaleet Hellbound sekä All We Are, josta kehkeytyi hyväntuulinen yhteislauluhetki. Keikan päätti niinikään Warlock -cover, Metal Tango.

Edesmenneen Ronnie James Dion kunniaksi perustettu Dio Disciples keräsi rantalavalle ennätysmäärän yleisöä jo hyvissä ajoin ennen keikan alkua. Rainbown, Black Sabbathin sekä Dion omaa tuotantoa yhdistellyt hittikimara antoikin kuulijoilleen varmasti sen, mitä he keikalta odottivat. Mikrofonin varressa oli suurimman osan ajasta Tim "Ripper" Owens, joka hoitikin osuutensa mallikkaasti, samoin kuin mm. The King of Rock 'n Rollin esittänyt Toby Jepson. Keikan aloitti osuvasti Dion Stand Up and Shout, jota seurasi klassikko Holy Diver.

Suurin painoarvo setissä oli Dion omilla biiseillä eikä Black Sabbathin ajoilta kuultu kuin Neon Knights sekä Heaven and Hell, josta Joey Belladonna oli jo muutamaa tuntia aiemmin esittänyt oman versionsa. Kaunis Man On the Silver Mountain omistettiin luonnollisesti Diolle ja muutoinkin lähes jokaisen biisin välissä laulaja intoutui ylistämään Dioa, jonka poismeno on selvästi jättänyt tähän musiikkigenreen valtavan aukon.

Perjantai-illan kruunasi brittiläinen Saxon, joka sai hetken nauttia saksalaisvahvistuksia Doro Peschin palatessa lavalle Denim & Leather -biisin ajaksi. Saxon esitti jonkin verran myös uudempaa tuotantoaan, mutta luotti pääasiassa vanhoihin klassikoihin, kuten Heavy Metal Thunder ja Never Surrender. Ammattitaitoisesti esiintynyt bändi veti pelkistetyn, musiikkiinsa luottavan shown joka näytti faneille riittävän mainiosti. Vokalisti Biff Byford vaikuttikin olevan kovin otettu eturivin innokkaista faneista ja keikka jätti myös yleisön hyvälle mielelle, paahtavasta helteestä huolimatta.

Palaa tästä torstaihin tai jatka tästä lauantaihin.

Teksti ja kuvat: Tiina Salminen / Photogothic.net