Underwater Sleeping Society käy rosoisen lämpimästi läpi kuolleiden niittyjen

Jälleen Underwater Sleeping Societyn levy jättää ensikuulemalla aika tyhjän olon, mutta useamman pyöräytyksen jälkeen The Dead Vegas alkaa nousta melkoisen timanttiseksi suoritukseksi rikkaine sovituksineen, hienoine harmonioineen ja kauniine melodioineen. Minkäänlaista hötkyilyä ei levyltä löydy, vaan soittoa leimaa rauhan tunne. Eikä yhtyeen vokalisti Okko Nieminen ole koskaan kuulostanut levyn alusta loppuun näin hyvältä.

Haastattelin Okkoa keikkakiireiden lomassa sähköpostin välityksellä. Kysymykseen millaisia soundillisia ja tyylillisiä asioita tälle levylle lähdettiin hakemaan, Okko tiivistää bändin yrittäneen saada levystä soundillisesti analogisemman, lämpimämmän ja rosoisemman kuulloisen. Tyyliltään popimman ja tiivistetymmän kuin edeltäjänsä.

Vedenalaisten Nukkujien Yhteisön työtavat ovat muuttuneet jokaisella levyllä. Bändi haluaa tehdä asioita aina eri tavoin ja kokeilla erilaisia lähestymistapoja juttuihin. Tällä kertaa suurin muutos oli antaa levy miksattavaksi ulkopuoliselle taiteilijoille. Muitakin rohkeita ratkaisuja oli, kuten se että kappaleita alettiin säveltämään hirmu myöhään ja studioon mennessäkään kaikki ei ollut aivan täysin valmista. Edellisen levyn kipaleita sävellettiin ja soitettiin livenäkin jo noin vuosi ennen studioon menoa. Soundien käytössä yhtye on myöskin rohkaistunut. Seuraavaa levyä ei ole vielä hirveästi ehditty miettimään, mutta Okko toivoo että jatkossa mentäisiin entistäkin kokeellisempaan suuntaan.

Saatteessa Okko kommentoi että Kalle Gustafsson Jerneholmin miksaustyö paransi levyä vielä 25 % entisestään. Millaisia viilauksia TSOOLista tuttu ja monenlaisten bändien levyjä työstänyt herra sitten teki? Okon mukaan levy kuulosti lupaavalta jo ennen Ruotsiin seilaamista, mutta Kalle osasi tuoda esiin sellaisia elementtejä, joita kuusikko ei itse välttämättä olisi nostanut niin pintaan. Kalle myös ehdotti kohteliaasti joidenkin osien lyhentämistä muutamasssa kappaleessa ja n. 90% hänen ideoistaan tulikin ostettua. Oli supermukavaa työstää levyä Kallen kanssa ja hän ehdotti että Underwater Sleeping Society äänittäisi seuraavan albuminsa kokonaan Svenska Grammofon Studiolla.

Levyn nimi The Dead Vegas nivoo Okon mielestä hyvin yhteen levyn sanoitukset, mutta viittaa otsikkona myös kansitaiteeseen. ”Vegas” tarkoittaa espanjan kielellä ”niittyjä” ja levyn nimeksi pitikin tulla ensin ”The Dead Meadows”. ”Vegas” soundaa kuitenkin himpun verran coolimmalta kuin ”Meadows”. Nimi viittaa ilmaston muutokseen ja kansitaiteesta löytyy hurrikaaneja ja lentokoneita yms. Etukannessa on maapallo. Okon mukaan siinä on semmoinen aika synkkä tulevaisuudenkuva, jossa kuolleet niityt on mantereita ja maita joita me ihmiset olemme jo vuosia tuhonneet ja saastuttaneet.

Komeiden kansien alta löytyy CD-levy, jonka pintaan on kaiverrettu vinyylibonusraita. Idea moiseen kokeiluun tuli levy-yhtiöltä ja Okko osti idean välittömästi. Bändillä sattui olemaan juuri sopiva biisi bonusraidaksi, joka ei muuten olisi mahtunut kokonaisuuteen. Okon mielestä idea oli hupaisa ja tekee itse CD-levystä tyylikkäämmän, kiinnostavamman ja sopii kansitaiteeseen erittäin hyvin. Levyllä on myös yksi salaraita bonusraidan lisäksi, mutta älkää kertoko kenellekään…

Yhtyeen tekemästään musiikista saama palaute on ollut koko uran ajan positiivista ja kannustavaa. Se on rohkaissut bändiä tekemään lisää musiikkia ja yrittämään entistä kovemmin kehittämään itseään orkesterina. ”The best you can is good enough”, Okko tiivistää filosofiansa. Erityisesti mieleen jäänyt lausunto tuli ensimmäisestä Future On A Plate -levystä: ”Rehevämmin ja orgaanisemmin soundaava Radiohead”.

The Dead Vegas julkaistaan tänä vuonna Ruotsin ja Suomen lisäksi myös Venäjällä ja alkuvuodesta Norjassa ja Saksassa. Ruotsin, Venäjän, Baltian ja Puolan keikoille UWSSOC lähtee jo tänä vuonna, ja Hollantiin ensi vuoden alkukeväästä. Yllättävistäkin paikoista on tullut positiivista palautetta, mm. Etelä-Afrikasta. Kutsu on käynyt myös Kanadaan, mutta mitään varmaa ei ole vielä luvassa.

Suomalaisen musiikkikentän tämänhetkistä tilaa tarkastellessamme Okko tuumii että nyt muutaman vuoden sisällä on alkanut ponnahdella uusia, hyviä, ilahduttavan raikkaita ja kokeellisia orkestereita esiin ympäri Suomea. Okon listalle ovat nousseet esimerkiksi: Shogun Kunitoki, Déclassé, Joensuu 1685, Kastor, Rubik, Pintandwefall, Magenta Skycode, Pooma, Kiki Pau, Astrid Swan... Suomeen on viime vuosina tuotu myös paljon hyviä ulkomaisia orkestereita keikoille, eli siinä mielessä on kunnostauduttu. Muutama vuosi sitten näin ei vielä ollut.

Jatkossa Societyltä sopii odottaa paljon keikkailua sekä ulkomailla että Suomessa. Ehkä pieni loma jossain välissä ja sitten tietysti uutta albumia väsäämään. Tietysti tienataan ihan hullu läjä taatelia, että viuhkaa riittää!

Teksti ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, promokuvat: Päivi Ristell/www.myspace.com/uwssoc