Underwater Sleeping Society: Future On A Plate

UwSSoc/New Music Community

Viimeisimpien viiden vuosikymmenen musiikillisia tyylilajeja onnistuneesti yhdistelev� Hyvink��-Riihim�ki-J�rvenp�� �l�ht�inen Underwater Sleeping Society on kahden lyhyemm�n ��nitteen j�lkeen saapunut er��seen k��nnekohtaan; yhtyeen debyyttipitk�soitto julkaistaan. Yhtye kertoo itse musiikkinsa koostuvan yhdistelm�st� tummia maisemia, kauniita popmelodioita ja l�mmint� 2000-lukuista psykedeliaa, joita tuodaan esiin intohimoisesti rokkaamalla. Tuoreella keikallaan yhtye todisti v�itteens� todenper�isyytt� ja jo edellinen tuotos, Desibelin irtonaiseksi ja kokeilunhaluiseksi kiitt�m� 4 Sparrows nostettiin useammallakin taholla vuoden 2003 parhaimpien levyjen kastiin. Jatkuuko klassisen popin ja progressiivisen kokeilunhalun voittokulku my�s pidemm�ll� kaavalla?

Kyll� se n�in vain tekee. Vaikka kymmenen kappaleen levymuoto ei t�ysin onnistu jalostamaan livesoiton intensiivisint� rauhallisen tunnelmoinnin ja raivokkaan pyristelyn kontrastia, voi levy� huoletta suositella l�mpim�sti kaikille sek� kokeilevamman ett� kauniin kitarapopin yst�ville. Klassisten esikuvien lis�ksi UwSSoc:in soitosta nousee mieleen toki niin Coldplayt� kuin Radioheadiakin. Silti viisikko seikkailee lopulta t�ysin omassa tunnistettavassa soundissaan, jolle viimeisen silauksen antaa laulaja-kitaristi Okko Niemisen yh� rennommalta ja kantavammalta kuulostava laulu. Yht� t�rkeiksi instrumenteiksi soittoa kantavien rytmiryhm�n ja kitaran lis�ksi t�ytyy my�s nostaa Olli Variksen koskettimet sek� taidolla hy�dynnetyt orkestraatiosovitukset viuluineen ja Olavi T�ylin ja Samuli Peltoniemen puhaltimilla. Soundi on t�ytel�inen, muttei mitenk��n liian t�yteen ahdetun tuntuinen. Tilaa on osattu j�tt�� my�s hiljaisuudelle ja pienieleisille popsivelyille.

Levy alkaa yll�tt�v�ll�, Underworldin megahitti Born Slippyn mieleennostavalla, Here Are The Mistakes - �surina kohtaa akustisen n�pp�ilyn� �raidalla. Kauniisti keinutteleva Madrid tuo esiin Okon laulua ja Ollin herkistelevi� koskettimia hivenen Coldplayn hengess�. Hienovaraisine torvineen tunnelmoiva raita l�htee lopussa hillitysti kiihdyttelem��n, menett�m�tt� otettaan mollivoittoisesta rauhallisuuden tunteesta. Tenth Floor nostaa hivenen Radioheadmaisia mielikuvia utuisine taustahuminoineen, unelias yhteis� saapuu kymmenenteen kerrokseen harsopilvien luoman sumumaiseman suojissa. Pienimuotoisesti leikittelev� Muteant nousee pohjasuvantojen n�pp�ilyist� pinnanalaisia maisemia haikeasti ihaileviin melodiamaalailuihin. Stemmalaulut tuovat mukavasti lis�ulottuvuutta. Hetkitt�in miltei Thom Yorkemaisesti �uikuttava� Fireside ei juuri r�isky, vaan r�tisee tunnelmallisesti pienell� liekill�. Iloisemmin leikittelev� Lost retkeilee Jyv�skyl�n serkkujen The Rollstonsinkin tallaamilla poluilla, hilpe�� indiepoppia sielt� tyylikk�imm�st� p��st�.

Harmoonilla tunnelmoidaan uneliaan surumielisell� My Pianolla, reippaammin etenev� Chasing Shadows raivoaa t�htiintuijottelevan laulun taustalla kuin uhkaavan hirmumyrskyn eturintama pienine suvantoineen. Junnaava Sleepsleep voisi nousta 2000-luvun laatutietoisen popin yst�vien kestosuosikiksi, jos vain yhtye saavuttaa laajempaa tietoisuutta. Luulisi t�m�ntasoisten levytysten l�yt�v�n tiens� ihan kansainv�lisillekin markkinoille � toki enemm�n sinne alakulttuurimusiikin pienten piirien hell�sti vaalimiksi l�yd�iksi. Potentiaalia olisi toki listoillekin, musiikkityyli vain pist�� hiukan skeptiseksi. No, aika n�ytt��... Joka tapauksessa, unisen Sindrin hypnoottisesti p��tt�m� levy nousee loppuvuoden 2004 parhaiden poplevyjen tiukkaan k�rkikastiin tasavertaisena The Soundtrack Of Our Livesin ja R.E.M:n kanssa. Loistavaa!

Kommenttien keskiarvo:

mpkoskinen kommentoi 12.06.2005:

Pisteet:

Melkoinen paketti t�m�. Saundillisesti linjakkaan kuuloisella albumilla kumarretaan yht� lailla brittipsykedelian, progressiivisen rockin, grungen, Radiohead-taiderockin kuin indienkin suuntaan. Erityisesti keikalla b�ndin grungahtava ote ja lavaolemus k�yv�t ilmeisiksi, mutta levyll� jyr�ys on kontrolloidumpaa. Jokainen biisi on yksil�ns� ja tunnelmat vaihtelevat sujuvasti laajalla skaalalla. "Hittipotentiaalia" l�ytyy ainakin Tenth Floorista, Lostista ja Sleepsleepist�. Mainio levy, jonka soisi eritt�in mielell��n poikivan yhtyeelle menestyst� jatkossakin!