Underwater Sleeping Society: The Dead Vegas

Kool Thing/Backstage Alliance

"Kaunista, melodista, haaveilevaa, utuisen rauhallista mutta my�s vaihtelevan kiivasta ja spiraalimaisesti pikkuhiljaa kasvatettavaa progressiivista poppia." T�m� kuvaus on suoraa arviosta lainattu Underwater Sleeping Societyn omille Desibeli-sivuille eik� kuvaus juurikaan harhaan heit� my�sk��n uuden The Dead Vegas-albumin kohdalla. Pikkuhiljaa syvenev�n kuuntelukokemuksen soundillinen rikkaus, tasapainoisuus ja muutaman kierroksen j�lkeen my�s eitt�m�t�n koukukkuus vakuuttaa yht� vahvasti kuin aiemmilla tuotoksilla. Uutukaisen s�vyt ovat pikkutarkasti mietittyj� ja toteutettuja, rikkaasti k�ytetyist� rakennusaineista huolimatta tai juuri niiden vuoksi kokonaisuus on herkk� ja onnistuu koskettamaan. Tied� sitten johtuuko Kalle Gustafsson Jerneholmin miksausty�st� vai ei, mutta Uwssoc onnistuu my�s soimaan puhtaammin ja kirkkaammin kuin koskaan. Utuisuus on ehk� aiempaa hienovaraisempaa.

Uusia Madrideja tai Silence Teaches You How To Singej� kaipaaville levy ei ainakaan kertaheitolla tarjoile samanlaisia, kerrasta joukosta nousevia yksitt�isi� tyrkkyj�. The Dead Vegasin vahvuus on nimenomaan tasainen laatuty� � biisit seuraavat toisiaan yht� lailla vahvoina, b�ndin tunnistettavaa soundia hy�dynt�vin�, toinen toistaan tukevina luentoina. T�ll� er�� parhaiten mieleen ovat iskostuneet heti avausraitana kauniin melankolisesti taittuva Saw You At My Funeral. Siihen per��n valoisa Hurry Or Worry luo kiivahkoine v�liosineen mukavan kontrastin. Haikea Trapdoors on selke� helmi josta voisi povata jopa uutta hittisulkaa yhtyeen hattuun. Toinen vahva ehdokas samalle pallille on junnaavasta s�keest� tarttuvalla kosketinkuviolla silitellen kaartava Body Blues, joka kasvaa pikkuhiljaa l�hes stadion-mittoihin. Tosin sen moniulotteisempi rakenne ei ole ehk� ihan yht� lailla koukukas.

Painting The Dead on hienovaraisessa kaartelussaan mainio ihan yksitt�isen�kin raitana, Counting Stars menee l�hes uikutuksen puolelle vaikka s�vellyksen� onkin hieno. Hienoa pid�telty� raivon tunnetta ��rimm�isen harmonisen stadionpopin sis�ll�. Vai olisiko hillitty huohotus l�hemp�n� totuutta? Harva laulaja pystyy kuulostamaan samaan aikaan yht� lailla irtonaiselta ja silti puristaa kuin pahimmassa ummetuksessa. Ja t�m� on siis kehu, vaikka sen toisinkin kait voisi ymm�rt��

Vaivihkaa kasvava Antique on yksi levyn kauneimpia kokonaisuuksia, puhallinosuuksilla maisemaa vaihtava kappale nostaa suupieli� melkein v�kisinkin yl�sp�in. H�t�isempi Accidents junnaa pienesti kuohuvasta uhkailustaan huolimatta positiivisesti, Golem rauhoittuu toimivasti, kerrostuen melodisilla rappusillaan komeasti. Hyvin pieni ja hauraan oloinen This Might Have Happened� kasvaa sekin vaivihkaa miltei mahtipontisiin liikkeisiin. Oikeastaan vain p��t�sraita The End Is Just A Dawn j�tt�� minut jotenkin kylm�ksi. Levyn pintaan bonuksena lis�tty vinyyli-biisi on ajatuksena kiehtova, mutta toteutukseltaan ontuva. Ainakaan minun soittimeni ei suostu soittamaan levy�, koska neula n�ht�v�sti joutuu k��ntym��n liian l�helle keski�t� ja luulee ett� levy on jo lopussa. Kokonaisuutena joka tapauksessa samaa vahvaa Uwssoc-kaavaa kuin edellisetkin tuotokset.

Kommenttien keskiarvo:

walrus kommentoi 30.10.2008:

Pisteet:

Olen sit� mielt�, ett� t�m� on yksi parhaista b�ndeist� Suomessa t�ll� hetkell� - tai toistaiseksi. The Dead Vegas on muutamalla ensi kuulemalla "vaikea", mit��n ei tahdo j��d� mieleen, mutta kuitenkin levyn haluaa laittaa saman tien uudestaan soimaan. Olen itse p��ssyt levyyn sis��n noin 7 melko keskittyneen kuuntelukerran j�lkeen, ja seh�n on loistava. "Vaikea" se on siksi, ett� siin� ei ole varsinaisia ulokkeita, huippuja joilla voisi istua ja tarkastella muuta maisemaa. Kokonaisuutena - ja juuri sellaisena levy� on kuunneltava - se on parhaudessaan suorastaan upottava kokemus. Levyn teema, mik�li olen oikein ymm�rt�nyt, on kuolema, ja viimeinen biisi (jossa Okko muuten laulaa "the end is just a door", ei "dawn"!) sulkee ympyr�n ekan biisin hautajaisiin. Kiitos b�ndille hienoista hetkist� el�m�ss�!