Wacken Open Air � torstai

Torstaina Wacken Open Air saavutti jo ensimm�isen huipentumansa, kun Iron Maiden esiintyi kokonaisen kahden tunnin ajan l�hes 75 000 p�iselle yleis�lle. B�ndin t�m�n vuoden ainoa saksan keikka tyhjensikin ymp�r�iv�t leirint�alueet, kun jokainen halusi n�hd� brittilegendat edes vilahdukselta. J�rjest�j�t olivat ryhtyneet my�s mittaviin erikoistoimiin, jotta kaikki sujuisi mahdollisimman kitkattomasti. Suuria screenej� oli normaalin yhden sijasta nyt kokonaista kolme kappaletta ja Iron Maidenin soittaessa muut estradit hiljeniv�t ja my�s niille ilmestyiv�t isot screenit, joilta v�ki saattoi seurata rautaneidon miehitt�m�n toisen p��lavan tapahtumia. Mutta ennen n�it� hurmoksen ja loppumattomien huutomyrskyjen tunteja ohjelmassa oli runsaasti muutakin herkkua.

Kaikki alkoi jo kymment� vaille nelj�, kun Brasilian Metal Battle edustaja esiintyi teltassa, mutta allekirjoittanut ei suunnannut ensiksi telttaan vaan pienelle lavalle, jossa kymmenen minuuttia my�hemmin alkoi tytt�koulun keikka.

Englantilainen Girlschool on yhtye the historialla. Kim McAuliffen ja Enid Williamsin vuonna 1978 perustama tytt�b�ndi on toiminut ilman suurempia taukoja ja aikojen kuluessa se on noussut aliarvostetusta NWOBHM viritelm�st� tunnustetuksi vaikuttajaksi, joka on toiminut esikuvina lukuisille muille b�ndeille.

Tytt�koululaiset joutuivat kilpailemaan yleis�st� parikymment� vuotta nuoremman Mustaschin kanssa, joka esiintyi alueen toisella laidalla, mutta ruotsalaiset eiv�t pystyneet lopulta esitt�m��n kovinkaan vakavaa haastetta brittiladyille. Girlschool on julkaisemassa my�s uutta albumia loppuvuodesta, mutta Wackenin keikalla tuoretta materiaalia ei viel� kuultu. Sen sijaan setti pursui vanhoja �ssi�, sek� rahdun uudempia valioyksil�it�, joiden varaan olisi voinut rakentaa vaikka toisen kolmen vartin setin. Tanner t�misi jo startissa, mutta kun loppukeikasta kuultiin vuoden 1980 debyytin Demolition Boys ja encorena t�r�hti viel� Take It All Away alkoi tapaus l�hennell� optimaalista pistett�. T�dit ne vaan jaksaa heilua, eik� t�m� pisimp��n aktiivisena pysynyt naisrockryhm� osoita pienint�k��n hyytymisen merkki�.

Yhdysvaltalainen Nashville Pussy oli sijoitettu pienen party stagen puolelle, mik� olikin oiva ratkaisu, sill� astetta intiimimpi ymp�rist� toimi takuulla ryhm�n eduksi. Kunnon r�ntt�t�ntt�� paukuttava nelikko osoittautui my�s melkoiseksi menokoneeksi ja ryhm� pistikin rockaten ja rollaten Hellacoptersin, D.A.D.:n, Lynyrd Skynyrdin ja v�h�n AD/DC:nkin hengess�. Vaikka aurinko porotti yh� t�ydell� ter�ll� ja l�mp�tila l�heni helvetillisi� lukemia, kaahasi Nashville Pussy lauteilla vastustamattomalla voimalla. Erityisesti kitaristi Ruyter Suys riehui kuin mielipuoli ja neito saikin uurastuksestaan toistuvasti raikuvat aplodit.

Blaine Cartwrightin laulua ei voi kutsua mitenk��n kauniiksi, mutta kun Suys ja basisti Karen Cuda antoivat hieman taustatukea, herran m�lin� toimi sent��n jotenkin. Tulevalta From Hell to Texas albumilta kuultiin Speedmachine nimell� esitelty siivu, jonka perusteella seuraava pitk�soitto ei tule juuri muuttamaan b�ndin musiikillista linjaa � eik� moista kukaan varmaan odotakaan. Ryhm�n aiempaa tuotantoa v�ritti my�s kolmen vuoden takaiselta Get Some! pitk�soitolta l�ytyv� Tina Turner laina Nutbush City Limits, jonka aikana suoritettiin my�s ��rimm�isen pitk� ja perusteellinen b�ndiesittely.

Suomalaista nuoremman sukupolven metalliosaamista edustava Sturm Und Drang oli nimens� puolesta oiva lis� Wackenin tarjontaan.

Samalla voimakkaasti rock-henkinen p�iv� sai nyt ensimm�isen silauksen metallia, kun vaasalaiset pistiv�t parastaan. Nelj� vuotta sitten perustettu ryhm� on kouliintunut jo aikaisessa vaiheessa todelliseksi show-koneeksi ja viisikko hallitsikin yleis�n huudatuksen, sek� kiihdytysten ja suvantokohtien herk�n tasapainon. Kitaristi/vokalisti Andr� Linmanin ��ni ja esiintyminen on my�s kehittynyt huomattavasti, mink� ansiosta nuoriherra on kerrassaan oiva keulakuva ryhm�lle.

Debyyttialbumi Learning to Rockin sinkkuraidat Rising Son ja Indian upposivat komeasti, tosin rumpali Calle Fahllund olisi voinut hieman s��stell� voimiaan j�lkimm�isess� kipaleessa. T�ysi paukutus ei oikein sovi slovarin rakenteeseen, etenkin kun muilla tonteilla himmataan reilusti. Esikoisen uudelta versiolta l�ytyv� Breaking the Law sai tietysti raikuvat suosionosoitukset, mutta todellinen pankin r�j�ytt�j� oli Iron Maidenin Fear of the Dark, jonka aikana yhteislaulu raikui komeana kohti taivaita.

Liv Kristine Espenaes Krullin Leaves Eyes oli party stagen viimeinen esiintyj� ennen Iron Maidenin massiivista keikkaa. Moni festivaalivieras odottikin jo malttamattomana brittien osuutta, mik� n�kyi ja tuntui alueen hitaana t�yttymisen� ��ri��n my�ten.

Leaves Eyesin edellinen pitk�soitto Vinland Saga keskittyi noin vuonna 1003 Amerikan mantereen l�yt�neen Leif Eriksonin tarinaan, joten roudaustauolla lavalle oli luonnollisesti ilmestynyt kunnioitettavan kokoinen �viikinkilaiva�, jonka kannelle yhtye nousi keikan k�ynnistyess�. Gootahtava ja melodinen metalli on aina ollut eritt�in suosittua saksankielisess� Euroopassa, mik� n�kyi my�s Leaves Eyesin menestyksess�. Runsaat aplodit irtosivat joka kappaleen p��tteeksi, vaikka b�ndi soitti selv�sti liian kovaa, eik� kappaleiden kaikista nyansseista saanut kunnolla tolkkua. Mahtipontista menoa ryyditettiin viel� sopivalla annoksella savua ja tulta, mik� loi tapaukseen omaa hohtoaan. The Crossingin sek� Farewell Proud Menin kaltaiset rankemmat numerot, yhdess� Norwegian Lovesongin ja Elegyn kaltaisten hempe�mpien siivujen kanssa muodostivat voittavan yhdistelm�n, joka tempasi my�s paikalle kulkeutuneen Desibelin toimittajan vahvasti mukaansa. Liv Kristine sai muutamaan kappaleeseen tuekseen aviomiehens� Alexander Krullin, joka vastasi harvemmista raaoista vokaaleista ja yleis�n aktiivisesta mukaan ottamisesta.

Viikinkitarinoiden j�lkeen lava tyhjeni nopeasti, mutta viikinkiohjelma ei suinkaan ollut viel� t�ysin ohitse. Koska allekirjoittanut ei juuri hallitse saksankielt� j�iv�t puheosuudet ep�selviksi, mutta lavan kummalleikin reunalle ilmestyi nyt keski-aikaisiin taistelureleisiin sonnustautunutta ryhm�. Ryhmien johtajat k�viv�t aluksi n�ht�v�sti pient� kisaa sanan s�il�ll�, mink� j�lkeen miekat ja kirveet saivat vuoron puhua.

Viimeisen p��lle tehdyt asusteet ja selv�sti asiansa osaavat mittelij�t tarjosivatkin hienon taistelun�yt�ksen, joka sai asianmukaiset suosionosoitukset. T�m�n j�lkeen seurasi viel� lis�� tarinointia (j�lleen saksaksi), kun viimeinen �eloonj��nyt� piti pienen puheen katselijoille. Allekirjoittanut arvelee, ett� t�ll� kaikella oli jotain tekemist� festivaalien yhteydess� olleiseen �keski-aika markkinoihin�, joilta saattoi ostaa aitojen k�sity�l�isten valmistamia keski-aika releit� � joihin kuului mm. kyp�ri�, aseita, panssareita, vaatteita, koruja, puut�it� jne.

Taistelun tauottua kaikki muut estradit vaikenivat, screenit keskittyiv�t seuraamaan toisen ison lavan tilannetta ja alue t�yttyi hiljalleen v�est�, auringon painuessa hissukseen mailleen. Odotusta, odotusta, odotusta...

Ja sitten hyv�t naiset ja herrat: Iron Maiden! T�t� hetke� yli 72 500 festivaalivierasta olivat odottaneet malttamattomina ja nyt illan my�t� kertynyt lataus saattoi vihdoin purkautua. Iron Maiden saapui Wackeniin Somewhere Back in Time kiertueellaan, jolla b�ndi soittaa ainoastaan 80-luvun tuotantoaan, poikkeuksena vuoden 1992 Fear of the Dark pitk�soiton nimibiisi, lavarakennelmien toistaessa klassisen Powerslave albumin muinaisia egyptil�isi� tunnelmia. Kiertue starttasi helmikuun alussa Intian Mumbaista, jossa satatuhatp�inen yleis� otti yhtyeen vastaan, mink� j�lkeen rautaneidon kiertue suuntasi Australiaan, Japaniin, Amerikoihin sek� lopulta my�s Eurooppaan. Saksassa yhtye heitti kiertueensa tiimoilta ainoastaan yhden keikan ja tuo ainokainen tapaus osui Wacken Open Airiin.

Ilma oli siis t�ynn� odotuksen ja toiveiden muodostamaa s�hk��, eik� alue tahtonut mill��n olla riitt�v�n mittava kaikille faneille. Setti k�ynnistyi legendaarisen Live After Death livekiekon tavoin Winston Churchillin �We shall fight on the beaches� puheella, jonka j�lkeen Powerslave-albumin aloituskaksikko Aces High ja 2 Minutes to Midnight sekoittivat v�kijoukkojen p��t. Yhtye esiintyi tuttuun tapaansa energiaa ja into uhkuen, eik� �sumutorvi� Bruce Dickinson s��stellyt itse��n painaessaan pitkin lavarakennelmia.

Tiukan aloituksen j�lkeen koettiin kuitenkin mielenkiintoinen tilanne, kun Dickinson vaati lavan vierell� olevan suuren kameranosturin siirtoa. Kyseisen nosturin pitk� varsi esti n�ht�v�sti tehokkaasti n�kyvyyden alueen oikealle laidalle lavalta katsottuna, eik� Dickinson ollut tyytyv�inen ennen kuin kyseinen este oli t�ysin pois tielt�. T�m�n pienen kohtauksen j�lkeen keikka jatkui h�iri�itt� klassikoita pursuavan setin viedess� aatoksen parin vuosikymmenen takaisiin aikoihin.

Heaven Can Waitin soidessa lavalle rynt�si tuttuun tapaan iso joukko faneja ja Can I Play With Madnessin sek� Fear of the Darkin kohdilla yhteislaulu saavutti j�risytt�v�t mittasuhteet. The Trooperin aikana n�htiin punatakkinen Dickinson lipun kanssa ja Revelations sek� Run To The Hills olivat my�s itseoikeutettuja numeroita. N�iden tuttujen ja turvallisten elementtien lis�ksi setiss� soi my�s Powerslaven nimikappale, sek� pitk�st� aikaa my�s samaiselta albumilta l�ytyv� Rime of the Ancient Mariner, jonka aikana massiiviset valorakenteet laskeutuivat melkein kiinni yhtyeeseen � aivan kuten silloin muinoin World Slavery Tourillakin.

Pient� vaihtelua arkeen toi my�s Seventh Son of a Seventh Sonin The Clairvoyant joka ei ollut mik��n ilmeisin valinta, etenkin kun The Evil That Men Do ja Infinite Dreams j�iv�t t�ll� kertaa esitt�m�tt�. Pient� napinaa voi my�s esitt�� siit�, ettei Killers albumilta kuultu ainuttakaan rallia ja debyytilt�kin soi ainoastaan keikan varsinaisen osuuden p��tt�nyt Iron Maiden, jonka aikana Eddie n�htiin massiivisena muumiona.

Tutankhamonisoidun Eddien sy�ksetty� kipunat silmist��n nimibiisin p��tteeksi seurasi pitk� tauko, mutta totta kai kuusikko palasi viel� takaisin lauteilla, kun taputuksista ei tullut loppua. Encorena kuultiin Moonchild, jo edell� mainittu The Clairvoyant � jonka aikana lauteilla n�htiin my�s kolme metrinen �sci-fi Eddie� sek� Hallowed Be Thy Name, mink� j�lkeen keikka oli viimein paketissa.

Yleis� oli tullut paikalle kokemaan jotain ainutlaatuista ja sit� festivaalien p��esiintyj� oli my�s tarjonnut. Poistumistiet t�yttyiv�t nyt ��nens� taivaisiin huutaneista faneista, jotka vaesivat onnellinen virne naamalla joko kohti l�hint� olutpistett� tai valtaisaa leirint�aluetta. Iron Maiden oli tullut, n�hnyt ja voittanut Wackenin puolelleen. N�iss� tunnelmissa olikin mukava siirty� kohti leirint�aluetta, jossa mm. ilotulitusraketein ryyditetyt juhlat jatkuivat pitk�lle aamuun saakka.

Keskiviikko
Perjantai
Lauantai

Teksti ja kuvat: Mika Roth