Helsinki Music Company

Vaasalainen junioriryhmä Sturm Und Drang pisti kotimaisen metallilehdistön polvilleen jo keväisellä Rising Son sinkullaan, eikä hehkutus ole rajoittunut ainoastaan kotimaahamme. Kesän 2007 festarikausi käynnistyikin orkesterin osalta komeasti Sweden Rockissa, ja jatkoa on luvassa aina Tuskaa sekä Ruisrockia myöten.

Kaiken sen hehkuttamisen ja nostatuksen jälkeen en voikaan kuin hieman ihmetellä, että mitä niin ylimaallisen ihmeellistä Sturm Und Drangissa oikein on. Bändin melodinen kevytmetalli kumartaa kasariajalle, jonka klisheitä albumilla jaksetaan kierrättää väsymättä. Kymmenen siivun joukosta löytyy muutama nopea laukkaraita, tyyliin Rising Son, kiekon eliittiin nouseva powerlanaus The Raven sekä hevanderi avaussiivu Broken, joissa koukkua sinkoilee suuntaan jos toiseenkin. Nopeat kitarat, niiden kanssa kilpaa kisaavat koskettimet, sekä polveilvevat laulumelodiat toimivatkin häpeämättömän tehokkaasti, jalan hakiessa tahtia lattiasta melkeinpä huomaamatta. Soittotaitoa piisaa samoin kuin sovituksellista näkemystä, eikä vokalisti André Linmankaan kuulosta aivan mahdottoman keskenkasvuiselta.

Kiihdytys onnistuu vaasalaisviisikolta siis mainiosti, mutta ongelmat nostavat päätään heti kun tempo hiukan tippuu ja tunnelma tiivistyy – tai siis kun sen pitäisi lähteä tiivistymään. Toisena soivan Talking The Silencen hiljainen alku losauttaa jo pari varoituslaukausta lähimpiin mäntyihin, mutta vasta siirappiset Indian ja Miseria todella räjäyttävät fiilikset tiimarin pinkeiksi etovuuksiksi. Tähän verrattuna Bon Jovikin kuulostaa jo kovalta kamalta, mikä on aina hälyttävä merkki. Kunpa joku voisi joskus kertoa, miksi näitä mahtiballadeja pitää oikein tehdä?

Learning To Rock on nimensä mittainen albumi, jolla Sturm Und Drang lähtee etsimään omaa tietään. Kiekko ei riko metallimusiikin rajoja, mutta tarjoaa taiten tehtyä ja ammattimaisesti esitettyä musiikkia, joka parhaimmillaan toimii jo tuhottoman tehokkaasti.