The 69 Eyes, Deep Insight

The 69 Eyesin syyskiertueen lopuilla oli Oulun viihtyisän Teatria Clubin vuoro toimia esiintymisalueena. Jono oven ulkopuolella lupasi hyvää väkimäärää, mutta loppujen lopuksi tupa oli oikeastaan vain puoliksi täynnä. Tämä ei toisaalta haitannut, sillä näin turhia jonoja ei päässyt syntymään ja narikan käyttö oli kepeää ja nopeaa.

Lämmittelijäbändiksi kiertueen ajan toimiva Deep Insight ei sytyttänyt ennalta yhtyeeseen ei-tutustuneessa seuraajassa mitään maksimaalisen luokan värinöitä, mutta esiintyi soittajien nuoresta iästä huolimatta varmasti ja suoraselkäisesti. Ellen aivan väärässä ole, parin vuoden päästä pojat voivat hyvinkin olla illan pääesiintyjän kokoisia nimiä. Minkäänlaista haparointia soittamisessa, saati asenteessa, ei ollut havaittavissa tiukankaan tarkastelun tuloksena. Soitetun materiaalin lievä yksitoikkoisuus teki kyllä selvän jälkensä settiin, mutta tämäkään ei pahemmin päässyt haittaamaan. Olihan yhtye lavalla vain puolisen tuntia.

Pian myös itse pääesiintyjä, Suomen goottirock-skenen suurin (ja joidenkin mukaan ainoa vakavasti otettava) nimi The 69 Eyes, saapui lavalle, mukavasti jo yhdentoista aikaan. Odotetusti illan ohjelmisto keskittyi kahden uusimman levyn materiaaliin. Parin vuoden takaiselta Devilsiltä mukaan oli poimittu neljä kappaletta ja uudemmalta Angelsilta peräti kuusi biisiä. Vaikka pidän itse viimeisintä levykaksikkoa hyvin onnistuneena kokoelmana päähän soimaan jääviä hittejä, vanhemmat biisit nousivat mielestäni tästäkin huolimatta selkeästi esiin osoittaen Eyesien perusreseptin biisintekoon olleen aina maistuva.

Yhtyeen kanssa pitkään roikkuneiden fanien iloksi kuultiin myös yllättäen bändin todennäköisesti klassikoksi muodostuvan levyn Paris Killsin biisi Stolen Season, jota itse kuvailisin minimalistiseen ja viipyilevään muotoon puristetuksi megaballadiksi. Tämän vetäisyn ohella nostaisin kappaleina esiin pirullisesti takaraivoon kiertämään jäävän Christina Deathin, uusimman sinkun Ghost ja vanhan kunnon Angel on My Shoulderin yhtyeen suuremmallekin yleisölle tunnetuksi tehneeltä Blessed Be -albumilta.

Kahdeksantoista biisin pituisen veivauksen aikana yhtyeestä välittyi kokemuksen tuoma varmuus ja kyky esittää inspiroidusti useampaankin otteeseen veivattuja viisuja. Vaikutelma oli siltikin ehkä hieman etäinen, mitä ei tosin voida lukea yhtyeen syyksi. Vaikka eturivissä meno äityi paikoitellen hiukan liikkuvammaksi, keskittyi suurin osa porukasta tapittamaan paikallaan yhtyeen lavamaneereja. Myöskään laulatukset ja huudatukset eivät menneet aivan lävitse. Tämä selittynee joukon nuorella iällä: monet porukasta olivat varmasti niin nuoria vanhempien hittien ilmestymisen aikaan, etteivät ne aiheuttaneet varsinaisesti sen suurempaa innostusta kuulijoissa. Vanhemmat katsojat taas pysyttelivät siististi taka-alalla, anniskelualueen puolella.

Ammattilainen on tästäkin huolimatta häkeltymätön ammattilainen ja suorastaan veteraanin arvonimen suomirock-kentässä ansainneen bändin laulaja Jyrki kiitteli keikkaan asiaankuuluvalla tavalla hieman haparoivista encore-pyynnöistä ja mainitsi myös Oulun kansallissankari, legendaarisen Läjä Äijälän, pariin otteeseen. Heikoimpana puolena keikassa voidaan pitää joidenkin kappaleiden kuluneisuutta: esimerkiksi Devils ei ole biisinä mikään ihmeellinen ja lukuisat radiosoitot eivät ole tehneet biisiä ainakaan paremmaksi. Myös Perfect Skinin valitseminen encore-biisien joukkoon aiheutti allekirjoittaneessa antikliimaksin tunteen, vaikka ympärillä oleviin tämä keskinkertaisuus tuntuikin uppoavan.

On sääli, että 69 Eyesin kaltaiset yhtyeet, johtuen niin sanotusta sarjakuvarock-imagostaan, eivät onnistu saavuttamaan ansaitsemaansa laajempaakin, ennen kaikkea vanhempaa, kuulijakuntaa. Nyt nähdyn perusteella kun yhtyeen musiikissa on kyse suorastaan yllättävän monen vuoden toiminnan jälkeen edelleen mielikuvituksella maustetusta ja kliseillä hauskasti leikittelevästä, toimivasta poprockista.

Teksti ja kuvat: Mikko Lamberg