Roskilden sunnuntai � Orgaanisesta elektroon

Viimeinen p�iv�. S�� oli jo asettunut aloilleen, ja vaikka rankkasateet olisivatkin tulleet takaisin, ei se olisi en�� haitannut. Sunnuntai vietiin p��t�kseen eritt�in rauhallisella temmolla: b�ndien katsomisen suhteen aikataulu ei ollut mik��n j�rjet�n ja genretkin eteniv�t hitaana cresendona, rauhallisesta nopeaan.

P�iv�n k�ynnisti A Hawk and a Hacksaw:n musiikillinen veli, Beirut, jolla on my�s amerikkalaisuudesta huolimatta palava intohimo it�eurooppalaisilla soittimilla maustettuun folkiin. Vain 21-vuotias Zach Condon asteli lavalle yhtyeens� kanssa ja aloitti yleis�n hurmaamisen valssilla Mount Wroclai (Idle Days). Mies luotti melodisissa kappaleissaan pitk�lti valssin voimaan ja amerikkalaisen Devotchka -yhtyeen tavoin Beirutin soitossa pystyi kuulemaan hieman meksikolaisia s�vyj�. Villapaitaan pukeutunut p�rr�p�� hurmasi yleis�ns� naiset viimeist��n siin� vaiheessa, kun mies lauloi kaksi kappaletta ranskaksi. Mies hemmotteli yleis���n my�s uudella biisill� ja Lon Gisland �ep:lt� soitetuilla kappaleilla Elephant Gun ja Carousels, joissa yhtye soi todella komeasti. Scenic World oli yht� kaunista kuunneltavaa liven� kuin levyll�kin ja loppua kohden hiljalleen keinuva valssin aaltoliike tuntui levi�v�n yleis��n enemm�n ja enemm�n.

Kauniista melodioista l�hdin katsastamaan toista hiljaista hurmaajaa, Wilcoa. Tuore Sky Blue Sky �levy allaan miehet vokottelivat yleis�n sanattomaksi. Yleis� oli hiirenhiljaa, innokkaina kuulemaan kaikki nyanssit. Jeff Tweedyn poppoo soitti hiljalleen kehittyv�� kantribluesjammailua, joiden sanoissa oli rutkasti masennustrippailua. Loppua kohden miehet my�s soittivat v�h�n r�v�k�mpi� kappaleita Summerteeth �levylt�.

Arctic Monkeys - tavallisia j�tki�? Kaksi hypetetty� levy�, joille molemmille l�ytyy ihmisi� puolesta ja vastaan, joten l�hdin selvitt�m��n mik� olisi oma subjektiivinen totuuteni. Ainakin viime vuoden esiintymiseen verrattuna miehet olivat saaneet ylennyksen Roskilden p��lavalle. Vaikken yhtyett� t�ysin allekirjoitakaan, niin kyll� Brianstorm ja Fake Tales of San Francisco iskiv�t aika kovaa. Klubikeikka olisi tietysti miehille passelimpi, mutta kyll� musiikki rokkasi kirkkaassa keskip�iv�ss�kin.

You Look Good On The Dance Floor otti hitin osan ja tuntemattomimmista kappaleista Still Take You Home ja Mardy Bum jammailivat hyv�ll� temmolla ja itselleni setti p��ttyi kappaleeseen When The Sun Goes Down. Oli sin�ns� miesten musiikista mit� mielt� tahansa, niin ainakin se on varmaa, ett� p��lavalla on huonompiakin akteja n�hty.

Puskevan rockrytmin j�lkeen otin hieman takapakkia temmossa mutten raskaudessa, ja l�hdin katsastamaan amerikkalaista Pelicania. Yhtyeen keikka oli jo hyv�ss� vauhdissa, vaikkei yleis�� niin paljon ollutkaan. Itsekin pystyin vain k�velem��n suoraan eturiviin. Ilmeisesti useimmille ohikulkijoille miesten instrumentaalinen progemetalli ei aivan riitt�nyt vet�m��n teltan puolelle. Siit�kin huolimatta uskollisimmat fanit jaksoivat heiluttaa nyrkki� ja pit�� tunnelmaa yll�. Yhtye ei aivan koko aikaa jaksanut pit�� mielenkiintoa yll�, mutta pakettina homma j�i plussan puolelle.

Raskasta moshausta oli my�s luvassa p��lavalla, jossa soitti odotettu Muse. Brittiyhtye lukeutuu t�ll� hetkell� parhaimmassa kuosissa olevien yhtyeiden joukkoon. Viime vuoden Black Holes And Revelations �levy kainalossaan trio ei j�tt�nyt Roskildeakaan kylm�ksi. Homma laitettiin k�yntiin mukavalla ratsastushevill�, Knights of Cydonia ja vanhalla suosikilla, Stockholm Syndrome. Uudelta levylt� kuultiin my�s Supermassive Black Hole ja Map of the Problematique ennen kuin nokkamies Matthew Bellamy siirtyi flyygelin ��reen - ja mies tosissaan osaa soittaa. Miehen kaksi muuta bravuuria ovat h�nen ��nens�, joka on hienoinen risteytys Thom Yorkea ja Jeff Buckleya ja taidokas riffinikkarointi.

Basisti ja rumpali pitiv�t loistavaa pohjaa Bellamylle ja muutaman moshausinterluden lis�ksi b�ndi paukautti rautalankaintron kappaleeseen Time�s Running Out. Encorena b�ndi soitti akustisen kappaleen Unintended ja raivokkaat kappaleet Plug-In Baby ja Hysteria . Keikka oli loistava sekoitus tarttuvia melodioita, raskaita riffej� ja elektronisuutta, mutta viikonlopun lopullinen p��t�s tuli aidon tunnelmaa nostattavan elektrodiscon tahdissa.

Vanhan koulukunnan discobiisej� nikkailevalla Basement Jaxxilla oli ilo ja kunnia p��tt�� sunnuntai raivop�isiin bileisiin. Red Alert ja Oh My Gosh olivat ensimm�iset biisit, mutta todelliset kiintot�hdet olivat kappaleiden solistit. Muut solistit, Felix Burton tai Simon Ratcliffe eiv�t vet�neet vertoja kahdelle pullealle ilopillerille, jotka olivat seksikk��n itsevarmoja ja samalla koko keikan vetonauloja.

Koko keikalla ei kuultukaan viime vuonna julkaistulta Crazy Itch Radio �levylt� sinkkulohkaisuja, Take Me Back To Your House ja Hush Boyta, vaan niiden sijaan levylt� soitettiin etnohaitarilla varustettu Hey U. Yll�rivetona toimi loistava, hidas versio Romeosta ja Jump�N�Shout lukeutui ehdottomasti keikan parhaimmistoon yleis�n ilmaan nostattajana. Do Your Thing pisti k�yntiin gospelmessua vastaavan euforia-aallon, joka jatkoi kasvamistaan koko kappaleen ajan. Get Me Off ja Cish Cash taas toimivat melko hyvin, vaikkeivat suurimpia suosikkeja olleetkaan. My�sk��n uusi biisi Saga ei oikein uponnut yleis��n.

Tilanne kuitenkin korjaantui viimeist��n viimeisen biisin kohdalla, kun pitk�n elektrointron bassom�rin�st� alkoi erottua jotain tunnistettavaa. Ep�ilykset vahvistuivat kun kaksi rotevaa univormuihin pukeutunutta gorillaa tuli seisomaan lavan edustalle. Raaka yleis�huudatus Where�s Your Head At p��tti setin.

Encoreiden ajaksi lavalle palattiin vanhan kunnon discopumppauksen avulla kappaleiden Good Luck ja Bingo Bango ajaksi. Pystyin kuvittelemaan kuinka yll�mme valaiseva kuu hiljalleen alkoi py�ri� nopeammin, muuttuen kimaltelevaksi diskopalloksi ja ett� jokainen kuuloet�isyydell� ollut ihminen jorasi henkens� edest�. Enk� usko, ett� kovin usein niin moni kumisaapaspari on ollut yht� aikaa ilmassa kuin tuon keikan aikana. Y�taivaalle ammutut ilotulitteet ja hurmioitunut tunnelma viimeisteliv�t gospeltilaisuuden, mutta illan toiset ilotulitukset m��r�siv�t loppuillan ohjelmani.

Olin jo edellisen� vuonna kuullut hurjia juttua viimeisen y�n menoista ja telttapaloista, joten olin l�htenyt suorinta tiet� pois alueelta. T�ll� kertaa ker�sin rohkeuteni ja j�in alueelle. Puoli tuntia teltassa istuttuani huomasin, ett� telttamme p��lle oli ruiskutettu jotain ja ett� naapuritelttaa oltiin tuikkaamassa tuleen. Siisp� teltta kasaan ja menoksi. Siirryimme rauhallisemmalle alueelle miss� palavia telttoja ei n�kynyt joka suunnassa ja miss� kaaos oli jo laantunut.

Aamulla k�velless�ni rikottujen paviljonkien, telttojen ja k�sitt�m�tt�mien hajujen l�pi ajattelin, ett� vaikka t�n� vuonna suurta suosiota saaneet �I survived Roskilde 2007� �rintamerkit ovatkin oikeutettuja, ensi vuonna paistaa taas aurinko. Nyt kun on selvinnyt Roskilden historian pahimmasta s��st� ja edennyt b�ndeiss� Arcade Firen her�tystilaisuudesta Basement Jaxxin gospeljuhlaan, j�� p��llimm�iseksi paluun odotus.

Katso mit� tapahtui ensimm�isin� p�ivin�, lue torstain hirmumyrskyst� tai tarkasta perjantain ja lauantain yhtyeet.

Teksti ja kuvat: Otto �I Survived Roskilde 2007� Kylm�l�