19.04.2007
Kovat jätkät tekevät tuplalevyjä, ja niin teki myös Nick Cave. Vuonna 2004 mies täräytti Abattoir Blues/The Lyre of Orpheus–tuplan, jossa kaksi erityylistä levyä on laitettu yhteen pakettiin. Erikseen julkaistuna toinen olisi voinut jättää varjoonsa toisen, mutta näin molemmat saivat ansaitsemansa arvostuksen. Levyn kiertueesta julkaistiin tuhti kahden DVD:n paketti, joista ensimmäinen käsittää tuplalevyn liveversioita ja toisella on sitten enemmän erikoisuuksia.
Livetaltioinnissa tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Cave heiluu ja meuhkaa kuin saatanaa manaava saarnaaja. Bändin takana komeilee metrikaupalla negatiivista tilaa, johon moni bändi olisi varmasti käyttänyt heijastanut vaihtuvaa videokuvaa, mutta Caven tapauksessa minimalismissa on voimaa. Nyt ekspressionistiset varjot heijastuvat seinille kun saarnamies kuuluttaa sanomaa. Vaikka taltiossa yleisökontakti jääkin kasvottomaksi, osaa Cave ja kumppanit kiehauttavat oikein lämpimän ilmapiirin.
Keikan aikana bändi käy komeasti tuplalevyn biisejä läpi, ja vasta encoreissa bändi esittää muutaman klassikon. Sovituksiakin on muutettu, esimerkiksi klassikkokappaleessa Red Right Hand ennen uruilla soitettu soolo taittuu nyt Mick Harveyn kitaralla. Abattoir –levyn biisien sovitelmat taas ovat melko uskollisia alkuperäisilleen, senpä takia suurin mielenkiinto kohdistuu Caven lavatulkintaan. Vaikka tunnetuimmat kappaleet ovatkin melankolisia balladeja, on muistettava, että miehen juuret ovat punkissa. Energisyyden on siis pakostakin räjähdettävä miehestä ulos, esitti hän mitä tahansa.
Onneksi Cavekin osaa kuitenkin välillä rauhoittua. The Lyre of Orpheus –kappaleessa Cave istuutuu lavan etuosaan aivan kuin hän olisi aloittamassa tarinatuokiota. Suurimman osan ajasta Cave kuitenkin viskoo raajojaan ilmaan sellaisten kappaleiden tahtiin kuin Supernaturally, Nature Boy ja There She Goes, My Beautiful World. Meno on kovaa ja varsinaisia hiljentymisbiisejäkin vain muutama - The Ship Song ja Stagger Leekin ovat vasta encorena.
Toinen levy sisältää puolentunnin mittaisen taltioinnin vuodelta 2003 ja verrattuna vuoden 2004 taltiointiin, on kyseessä paljon hartaampi tilaisuus. Cave soittaa Nocturama –levyltä muutaman biisin. Kakkoslevyllä on keikan lisäksi vielä pieni dokumentti Abattoir Blues –tuplan teosta ja musiikkivideoita, joiden joukossa mm. 11 minuuttinen Babe, I´m On Fire.
Tekninen toteutus on levyllä tyydyttävää ja koko komeutta voi kuunnella myös 5.1. –vaihtoehdolla. Hieman tosin harmittaa, että Get Ready For Love ei oikein räjähdä sen ansaitsemalla teholla, mutta se on pieni miinus. Nyt kun Cave kiertää maailmaa ”mini-seedsien” eli Grindermanin kanssa, on DVD:n kautta mahdollisuus nähdä miltä 11 henkinen taustayhtye kuulostaa hullun saarnamiehen piiskauksen alla.
Otto Kylmälä
