Nick Cave & The Bad Seeds: Abattoir Blues / The Lyre Of Orpheus

Mute

Vanha synkistelijä on täällä taas! Tällä kertaa Nick Cave & The Bad Seeds siunaa meitä oikein tupla-albumilla, mikä on näinä tasapäistymisen päivinä suhteellisen rohkea veto. Abattoir Blues –levyllä meno yltyy monin paikon riehakkaaksi, kun taas The Lyre Of Orpheus rakentuu enemmän rauhallisen tunnelmoinnin ja hillitymmän ilmaisun varaan.

Abattoir Blues ei voisi juuri paremmin käynnistyä, kuin miltei hurmokselliseksi yltyvän Get Ready For Loven kiihkeällä tulkinnalla. Miehet tummine pukuineen ja suurine tunteineen ovat totta tosiaan palanneet. Vinosti groovaava Hiding All Away sekä gospelmainen There She Goes My Beautiful World ammentavat voimallisimmin virtaa vahvoista taustalaulajattarista, jotka tällä kertaa nousevat aiempia levyjä suurempaan asemaan. Eniten vanhaa soundia ensimmäisellä levyllä edustaa vaanivan hiljainen ja synkkä Abattoir Blues, jonka nykivän raskas rytmi tuo mieleen parikin menneiden aikojen Cave-klassikkoa. Kokonaisuutena Abattoir Blues on yksi Nick Cave & The Bad Seedsin komeimmista saavutuksista kautta aikain. Bändi soundaa rullaavan rennolle ja kappalemateriaalikin on kautta linjan kerrassaan ensiluokkaista.

The Lyre Of Orpheus on levyistä musiikillisesti rauhallisempi, mutta tämä seesteisyys ei yllä (tietenkään) lyriikoihin asti. Nytkin Cave välillä suorastaan ruoskii kuulijaa loihtimillaan oudoilla ja kuumeisilla näyillä, välillä kerronta yltyy taas lähes hurmoshenkiseksi. Aloituksena kuultava levyn nimikappale The Lyre Of Orpheus raahautuu vinon laahaavasti halki viisi ja puoliminuuttisen kestonsa, mitä heti perään soiva iloisen karibia-henkinen Breathless tuntuu taas lähes ilkkuvan. Vaikka ilmaisu kääntyy välillä hengeltään hyvinkin viihteelliseksi onnistuu maestro pelaamaan näillä tunnelmien vaihdoksilla ja pienillä viitteillä mestarillisesti. Tämä peli ei kuitenkaan kanna aivan koko matkaa ja lopulta on todettava että The Lyre Of Orpheus ei vakuuta samalla tavoin kuin sisarensa.

Kun Caven edellinen levy Nocturama jäi lähestulkoon välityöksi komeassa jatkumossa ja sen jälkimainingeissa pitkäaikainen Bad Seeds –mies Blixa Bargeld lähti omille teilleen eivät merkit olleet parhaat mahdolliset. Niinpä näin vahva levykaksikko enemmän kuin yllätti minut, ja vain positiivisesti. Orpheukselle reilu kolme tähteä ja Abattoir Bluesille himpun vajaa täydet pisteet.