Pääsivu
EsittelyLevyarviotDVD-arviotPienetLivearviotValokeilassaKlassikkoVapaa vyöhykeAjankohtaistaAjatuskuplaToimitusKeskusteluEt ole kirjautunut!
Kirjautuminen
Rekisteröityminen
|
|
|
|
|
| Pääsivu |
|
| Esittely |
|
| Levyarviot |
|
| DVD-arviot |
|
| Pienet |
|
| Livearviot |
|
| Valokeilassa |
|
| Klassikko |
|
| Vapaa vyöhyke |
|
| Ajankohtaista |
|
| Ajatuskupla |
|
| Toimitus |
|
| Keskustelu |
|
|
|
Et ole kirjautunut! Kirjautuminen Rekisteröityminen |
|
|
| Underwater Sleeping Society tarjoilee hyvin kypsyneen pop-sinfonian 15.01.2007 |
Täyteläistä ja vaeltelevaa indierockia soittava Underwater Sleeping Society on julkaisemassa jatkoa reilun kahden vuoden takaiselle loistavalle debyytilleen. Desibeli jutusteli yhtyeen kosketinsoittaja Olli Variksen kanssa tammikuisena sunnuntaina levyn prosessista ja bändin fiiliksistä puolitoistavuotisen urakan loppumetreillä.Societyn loppuvuodesta 2004 julkaisema debyytti Future On A Plate tehtiin aikoinaan melkoisen punk-meiningillä, vaikkei rosoisuutta lopputuloksesta välttämättä huomaakaan. Biisit luotiin ryppäänä ja osa oli vielä äänitysvaiheessa keskeneräisiä. Spontaani meininki huipentui 10 päivän äänityssessioihin omakotitalon olohuoneessa. - Nyt asiat tehtiin tietoisesti eri tavalla. All Other Lights Go Outin tekeminen oli hidas prosessi, joka aloitettiin jo kesällä 2005. Syksyllä biisejä demotettiin ja niistä karsittiin parhaat. Nauhoitukset aloitettiin vasta vuoden 2006 maaliskuussa ja valmiiksi levy saatiin marraskuussa. Eli uusi levy on eräänlainen hyvin kypsynyt pop-sinfonia. 
Studioaikaa oli kuitenkin vain kaksi viikkoa, jotka vietettiin Asko Keräsen suosittelemassa Hästholmenin kartanossa Itä-Helsingissä. Sekä bändi että tuotantoapuna toimineet Asko ja Aku Rannila halusivat hioa ja tehdä levyn viimeisen päälle.Nyt levy on lopulta valmis ja julkaisupäivä koittaa 31. tammikuuta. Bändin sisällä vallitsee Ollin mukaan tyytyväisyys ja odottava ilmapiiri. Hyvä kollektiivi, ei ole kellään noussut hattuun. Hän toivoo, että levy poikisi tottakai hyvän kotimaan menestyksen ohella myös mahdollisia ulkomaan vierailuja ja niin edelleen. Yhdestä reissusta keväällä on ainakin puhuttu. Onhan Societyn kaltaisella musiikilla pelkästään Suomen rajojen sisällä aika rajatut mahdollisuudet menestyä. Itse koin levyn kaikesta kiivaudestakin huolimatta rauhallisempana kuin debyytti. Ollin mukaan kyse ei ole kokemuksen tuomasta rauhan tunteesta vaan bändi on ihan tietoisesti lähtenyt hakemaan tasapainoisen sulavaa kokonaisuutta. Levyn fiilis on FOAPia positiivisempi, levyllä on auringonpaistetta ja jopa pirtsakkaa saksofoni-sooloa. - Meillä oli iso rypäs biisejä, joissa sävellyksellisesti korostui aaltoileva fiilis. Futurella oli tiettyä levottomuutta ja punk-energiaa. Aikakausien eroja. 
Rauhallisuuden ohella uusia sävyjä tai teemoja ei ole tietoisesti haettu. Jossain vaiheessa oli puhetta meri-teemasta, mutta kun enemmän biisejä alkoi muodostua, hajaantui teemakin laajemmalle. Eniten kokonaisuudesta erottuu Ollin mielestä Missiles, joka tehtiin viimeisissä treeneissä ennen studiota. Kappaleen soundi on muuta levyä massiivisempi, Ollille nousi mieleen termi stadion-indie. Kyseinen biisi onkin herättänyt vertauksia mm. U2:seen.Underwater Sleeping Societyn vaikutteet ja idoelogiat leviävät laajalle. Yhtyeen tapa tehdä on tehdä vaikeamman kautta. Jos tulee kiusausta kulkea helppoa reittiä, niin viimeistään yhtyeen rumpali ja todellinen indie-mies Sampo pistää pelin poikki. Puhallinsoittaja Olavin vuonna 2004 tapahtuneen bändiin liittymisen jälkeen sovituksia on mietitty entistä tarkemmin, tilaa on annettu kaikille. Bändin, Asko Keräsen ja Aku Rannilan näkemykset poikkesivat välillä hiukan toisistaan, vaikka prosessi olikin intensiivisyydestään huolimatta varsin sopuisa ja diplomaattinen. Aivan briljanttia työtä tehneellä Akulla on Ollin mukaan tapana tehdä isoa synteettistä amerikan soundia, kun taas bändi painotti rosoa ja inhimillisyyttä. Asko taas puolusti rouheutta. Asko myös painotti, että biiseihin ei kannata tunkea liikaa täytettä, ennemminkin niitä kannattaa riisua ja nostaa Okkoa esiin. Asko myös haki jokaisesta biisistä teemaa esiin. 
Levyn piti alun perin ilmestyä jo syksyllä, mutta sitten tuli kiire. Lopulta yhtye julkaisi ennakkomaistiaisena ja erinomaisena promootiona neljän kappaleen Lotus -ep:n, jolta päätettiin nostaa yksi biisi levylle. Siitä mikä tuo biisi olisi, väännettiin yhtyeen kesken kättä. Lopulta päädyttiin hyvin radiokanavillakin soineeseen Silence Teaches You How To Singiin. Allekirjoittaneen mielestä valinta on mainio, koska biisi on selkeä hitti. Ollin mielestä se ei ole sitä ja levyltä löytyy monta parempaakin sävellystä. Ollin mukaan monia on myös ärsyttänyt kappaleen Jethro Tull-klarinetti.Jos UWSSoc näyttelisi soundillisen Reservoir Dogsin, ei roolijako olisi itsestään selvä. Sampo olisi selkeä Mr. Indie, yhtyeen epäsovinnaisuus tulee selkeästi rumpupallin takaa. Mr. Pop olisi joko Olli itse tai kitaristi Tomi, jolle tosin Mr. Hardrockin tittelikin sopisi. Olli päätyy ottamaan itselleen lopulta Mr. Popin. Okko ja basisti Jussi taipuvat molemmat joka suuntaan, Okolle mikään inhimillinen ei ole mahdotonta. Okko voisikin olla vain Mr. Artist. Hieman pidemmän miettimisen jälkeen Jussille siunaantuu aliakseksi Mr. Radiohead. Pop vs. indie -tasapainoilu on se yhtyeen keskeisin jakolinja. Tuorein jäsen Olavi voisi olla joko Mr. Jazz tai Mr. Classical, koska hän on tuonut noilta alueilta löytyvää aistikkuutta kokonaisuuteen. 
Levy julkaistaan Siamese Soundsilla, jonka kanssa asiasta sovittiin jo syksyllä. Vaikka Asko oli mukana tuottamassa levyä, ei Pistepirkkojen levy-yhtiö Bone Voyage ole alkutunnusteluja kummemmin ollut esillä. Ollin mukaan levyä tullaan tuomaan esiin varmasti enemmän kuin debyyttiä, vaikkei varsinainen mainoshypetys näin indie-piireissä olekaan edes tavoiteltu asia. Keväällä on tarkoitus ottaa koko maantieteellinen Suomi haltuun kunnon keikkaputkella.Keskustelun lopuksi kysyin Ollilta, onko loputtomasti jatkuva kaamos virittänyt bändiltä yhtään synkeitä kappaleita? Olli vastaa ettei yhtye ole kollektiivisesti säveltänyt kaamoksen aikana, vaikka synkkyys kyllä vaikuttaa. Tiedä millaisia itsemurha-heviralleja Okko on sitten yksinään luonut? Levyltä onneksi löytyy paljon hohdokkaita hetkiä ja aurinkoisia tunnelmia. Kohti valoa mennään mielellään. Teksti ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, bändikuvat: Sami Viljanto Lukukertoja: 1655 |
Blackmore´s Night
Hetero Skeleton
Employee Of The Month
Risto
The Notwist
Jonde
Posteljoona & ystävät
Daylight Dies
Hydrogyn
Sara
Ultimatium
Mambohammer
Tarot
Viikate
First Floor Power
Loost Koos