Maj Karma

2000-luvun alun Ääri ja Rautaneito -levyjen myötä Maj Karman Kauniit Kuvat oli ehdottomasti yksi vaikuttavimpia suomenkielellä itseään ilmaisevista rock-yhtyeistä. Metallisydän -albumikin oli vielä jokseenkin tärkeä levytys, mutta jotakin tapahtui nimenlyhennyksen ja ulkopuolisten tuottajien toimesta. Persoonallisesta ilmaisusta katosi jotakin merkittävää mikä kuului erityisesti kahden vuoden takaisella Sodankylä -levyllä. Tosin todennäköistä on myös se, että allekirjoittaneen elämässä tapahtui jotain noina vuosina mikä omalta osaltaan vaikutti siihen, etteivät viimeisimmät Maj Karma -yhtyeen toimet ole enää olleet niin sykähdyttäviä kuin puoli vuosikymmentä sitten.

Tuore Ukkonen -albumi on jakanut vahvasti mielipiteitä, mutta levymyynnillisesti se on otettu loistavasti vastaan, nousten ensimmäisellä listaviikollaan peräti kärkisijalle, mikä tuntui varmasti satakuntalaisyhtyeestä itsestäänkin ällistyttävältä ja kaiketi myös palkitsevalta. Aikoinaan oman rock-festivaalinkin (Karmarock) keikkojen saamisen toivossa perustanut yhtye on selvästi vakiinnuttanut paikkansa suomalaisen raskaamman rockin kentällä, vaikka ainahan Maj Karma / Maj Karman Kauniit Kuvat on ollut liian poppia useille hevareille ja liian heviä monille poppareille.

Yöksi hiljalleen pimentyvässä, sateisessa perjantai-illassa esiintynyt Maj Karma nousi Lutakon lauteille tutusti Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiini -kulttielokuvan teeman soidessa taustalla. Tovin rennonoloisesti lavalla seisoskellut ja hymyillen yleisöä tervehtinyt yhtye starttasi varsinaisen settinsä uuden levyn aloituskappaleella, Sid ja Nancy, joka täytti tehtävänsä keikan avauksena. Sen jälkeen kuullut Sodankylä -levyn Kyynel ja tuhti Pohjola esitettiin jotenkin toissijaisesti, mutta Metallisydän nosti jo hieman odotusta, joka palkittiin totisesti yleisön hurmanneella Rukous -hitillä. Ensikuuntelulla sietämättömän hittihakuiselta kuulostanut kappale on vasta lukuisien kuuntelukertojen ja pitkäsoiton ilmestymisen myötä näyttänyt todellisen arvonsa. Karma-klassikoksi tulkittava Valaiden laulu soi komeasti ja sen outrossa päästettiin jälleen rumpali J. Savolainen vauhtiin. Miehen dynaaminen ja vahva lyömäsoitinosaaminen palkittiin yleisön osalta riehakkain aplodein ja huudoin. Savolaisen soolo-osuus antoi myös hetken levon basisti K. Kuritulle, kitaristi Häiriö Piiriselle ja solisti Ylpölle joka heittäytyikin sooloilun aikana selälleen, todelliseen lepoasentoon lavan sivustalle. Vaikka bändi hetken lepäilikin, ei keikka varsinaisesti nuokahtanut tylsyyteen tai ennalta arvattavuuteen ja paikoin ilmassa oli jopa loisteliaan livehetken tuntua. Tällaisena hetkenä piirtyi nimenomaan Peter Greenawayn mestarillisesta elokuvasta nimensä lainaava Kokki, varas, vaimo ja rakastaja. Ennenkin teksteissään elokuvallisia viitteitä viljelleen Ylpön tulkinta on jo levyllä hienoa kuunneltavaa, mutta vasta livetilanteessa kappaleen nostekohdassa on sellaista voimaa, jonka seurauksena voidaan todistaa vaikuttavinta Karma-keikalla koettua hetkeä moneen vuoteen.

Uuden levyn biiseistä odotin kuulevani vähintäänkin Aavasaksan, mutta parempi näin että tilaa annettiin Kaakao ja Kaukana puhelimista -levyjä lukuun ottamatta koko uralle. Peräti varhaiselta Iskelmä -ep:ltä kuultiin minialbumin nimikkobiisi, jonka suosio yllätti selvästi koko yhtyeen. Virallisen setin päätteeksi esitetyt Ukkonen ja Romanssi soivat ammattitaitoisen tasaisesti. En ole jouluun asti jatkuvan Ukkonen -kiertueen muita keikkoja nähnyt, mutta ainakin Jyväskylässä päätenumerona toiminut Attentaatti oli yleisön puolelta yllättävän hartaasti toivottu kappale. Oli sitten kappaleen studioversion Sielun Veljet -rippauksesta mitä mieltä hyvänsä, oli se live-esityksenä täyttä rautaa ja Ylpön lauluosuuden vimma ja aggressiivisuus liikkui lähes pelottavan Jouko Turkka -henkisissä sfääreissä.

Yhtye ilmiselvästi nautti esiintymisestä Lutakossa ja erityisesti keulahahmo Ylpön eleissä oli sellaista tyytyväisyyttä ja iloista avoimuutta, jota ainakaan allekirjoittanut ei ole ennen päässyt todistamaan. Keikan päätteeksi koko eturivin läpi kätellyt Ylppö jaksoi ylistää yleisöä ja esiintymispaikkaa pitkin iltaa. Tuli ehkä liiankin selväksi, että Ylpöllä oli ainakin omien sanojensa mukaan ”v…n kivaa!”

Teksti ja kuvat: Otto Suuronen