Julkaistu: 26.10.2009
Arvostelija: Mika Roth
Universal
Rammstein kovasti hehkutettu paluu juurille oli kaiketi väistämätöntä, sillä neljän vuoden takainen sillisalaatti Rosenrot floppasi, jos nyt ei taloudellisesti niin ainakin taiteellisesti, pahemman kerran. Vaikka tuore Liebe Ist Für Alle Da ei millään tasolla yllä mestarillisen Sehnsuchtin tai edes Herzeleidin korkeuksiin, on bändin tekemä korjausliike tervetullut.
Tyylillisesti ja soundillisesti kaikki onkin kutakuinkin kohdillaan, mutta eräs piinaava puute albumia vaivaa: siltä ei löydy ainuttakaan ykkös- tai edes kakkosluokan ässäbiisiä. Du Hast, Mein Teil ja Du Riechst So Gut eivät siis saa jatkoa, mutta perustyön yhtye yhä taitaa. Rouheasti louhiva Waidmanns Heil puristaa esiin sitä alkukantaista voimaa, jonka puutetta orkesteri pyrki parilla edellisellä pitkäsoitollaan korvaamaan tolkuttomalla mahtipontisuudella. Samaa temppua yritetään itse asiassa useampaan otteeseen, mutta vain metsästäjän tervehdyksessä paketti saadaan sidottua kasaan. Tämänkertainen balladikiintiö täytetään pienimuotoisella Frühling in Paris raidalla sekä matkan päättävällä Roter Sandilla, jonka hennossa nousussa on jotain äärimmäisen upeaa. Kohuvideollaan lähinnä omaan typeryyteensä kompastunut sinkkubiisi Pussy on puolestaan ihan mukiin menevä industrialrocksiivu, joka voisi järjellisimmillä lyriikoilla nousta jopa kiekon pelastajaksi. Näin ei kuitenkaan käy ja Liebe Ist Für Alle Da jää näin tunnelmaltaan keskinkertaiseksi kiekoksi. Eikä mikään ole suurelle yhtyeelle myrkyllisempää kuin toinen keskinkertainen albumi peräjälkeen.
Nähtävästi Rammsteinin kollektiivinen sävellyskynä on kuivumaan päin, eivätkä edes nappiin osuneet soundit tai tukeva tuotanto pysty nostamaan kokonaisuutta riittävästi. Onneksi mukaan ei ole tällä kertaa päässyt ainuttakaan puolivillaista Te quiero puta! –tyyppistä lapsusta. Uskallan väittää, että jos Emigraten kiekolle päätyneet pari ässää olisivatkin jääneet Rammsteinin käytettäviksi, olisi saksalaisten kuudes pitkäsoitto saattanut nousta jopa Reise, Reisen tasolle. Eteenpäin otettu askel on näin hyvin pieni, mutta onneksi edes suunta on nyt oikea.
Saksalaiset industrialmetallin kuninkaat ovat alusta asti olleet hyvin omanlaisensa ilmiö. Vuonna 1993 itäisessä Saksassa syntynyt yhtye
julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa Herzeleid loppuvuodesta 1996 ja siitä lähtien bändin suosio on jatkanut tasaista kasvuaan.
Atlantin toisen puolen valloituksessa yhtyettä auttoi voimakkaasti elokuvaohjaaja David Lynch, joka nappasi elokuvansa Lost
Highway soundtrackille kaksi Rammsteinin kappaletta.
Yhtyettä on arvosteltu rohkeista sanoituksista, joissa tabuja käsitellään ennakkoluulottoman ronskilla tavalla. Tämä onkin
eräs yhtyeen tunnusomaisemmista piirteistä, eivätkä tarinoiden sisällöt ole juurikaan muuttuneet vaikka vuonna 2004 ilmestynyt Reise,
Reise ja sitä vuotta myöhemmin seurannut Rosenrot ovatkin laventaneet bändin ilmaisua monin tavoin. Soundillisesti Rammstein otti jopa muutaman askeleen taaksepäin vuoden 2009 Liebe Ist Für Alle Da albumillaan.
Till Lindemann - laulu
Richard Z. Kruspe-Bernstein - kitara
Paul Landers - kitara
Flake Lorenz - koskettimet
Oliver Riedel - basso
Christoph Schneider - rummut
Linkki:
rammstein.com
(Päivitetty 15.10.2016)
Kommenttien keskiarvo:
