Julkaistu: 29.09.2004
Arvostelija: Mika Roth
Universal
Vuonna 2001 Rammstein teki mahdottomasta mahdollisen ja ylitti Mutter albumillaan neljä vuotta aiemmin julkaistun Sehnsucht pitkäsoiton asettaman korkean riman. Myös kaupallisesti erittäin menestyksekkäältä Mutterilta kiskottiin single toisensa perään ja yhtye kiersi maailmaa ristiin rastiin lopulta jo henkilökemioitakin rasittavalla pieteetillä. Kuluneet kolme vuotta ovat taatusti kasanneet paineita saksalaisviisikon niskaan reilumman puoleisesti, mutta ihme kyllä niistä ei näy juuri jälkeäkään uudella Reise Reise levyllä. Ei vaikka sävellysprosessin alkaessa yhtyeellä ei ollut sen itsensä mukaan kasassa yhtä ainutta kappaleen raakiletta.
Rammsteinin jäsenet ovat mittavan PR-kampanjansa monissa eri haastatteluissa korostaneet, että uutukaisella matkaa on jatkettu eteepäin kohti orgaanisempia maailmoja. Ei tässä silti mihinkään folkin maailmoihin olla todellakaan upottu, ja ensimmäisillä kuuntelukerroilla hienoiset muutokset jäävätkin lähinnä kosmeettisiksi. Kitarasoundia on toki kevyesti elävöitetty ja siellä täällä pienillä kikoilla lähennellään jo lämpimän sävyjä, mutta silti Reise Reise vaikuttaa alkuun lievältä pettymykseltä. Yhtään Du Hastin tai Sonnen kaltaista idioottivarmaa kerrasta iskevää hittiä ei vain löydy ja kappaleet kuulostavat kerrassaan kiusallisen paljon toistensa kaltaisilta.
Mutta eipä lyödä vasaraa pöytään liian ärhäkästi. Muutaman kuuntelukerran jälkeen eri nyanssit alkavat yllättävän nopeasti erottua ja kyllä niitä kaivattuja koukkujakin rupeaa jo löytymään. Singlemenestyksellä mitattuna Reise Reise ei taida kyetä Mutteria haastamaan, mutta kokonaisuutena se ei jää paljoa, jos lainkaan, edeltäjästään. Jo singleiksi nostetut Mein Teil ja Amerika edustavat levyn kovinta puolta niin sanoituksellisesti kuin musiikillisestikin, joten odottaa sopii että jossain vaiheessa myös kiekon loppupuolella kuultava mahtiballadi Ohne Dich tullaan valjastamaan omaksi sinkukseen. Lisää uusia sävyjä tarjoaa myös osin venäjänkielinen Moskau, josta kuuntelukertojen myötä löytyy yhä vain enemmän tarttumapintaa.
Rammstein ei ole ottanut mitään sen suurempaa irtiottoa aikaisemmmasta, mutta liikettä on silti ollut riittävästi. Reise Reise ei jää Mutterin vähäisemmäksi jatko-osaksi vaan kasvaa aivan omaksi kokonaisuudekseen, ja siitä saanee kasattua myös hyvän live-shown ainekset vaivatta. Kruspe-Bernstein, Landers, Lindemann, Lorenz, Riedel ja Schneider ovat kukin parantaneet suoritustaan ja yhtyeenä Rammstein kuulostaa paremmalta kuin ehkä koskaan aikaisemmin.
Saksalaiset industrialmetallin kuninkaat ovat alusta asti olleet hyvin omanlaisensa ilmiö. Vuonna 1993 itäisessä Saksassa syntynyt yhtye
julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa Herzeleid loppuvuodesta 1996 ja siitä lähtien bändin suosio on jatkanut tasaista kasvuaan.
Atlantin toisen puolen valloituksessa yhtyettä auttoi voimakkaasti elokuvaohjaaja David Lynch, joka nappasi elokuvansa Lost
Highway soundtrackille kaksi Rammsteinin kappaletta.
Yhtyettä on arvosteltu rohkeista sanoituksista, joissa tabuja käsitellään ennakkoluulottoman ronskilla tavalla. Tämä onkin
eräs yhtyeen tunnusomaisemmista piirteistä, eivätkä tarinoiden sisällöt ole juurikaan muuttuneet vaikka vuonna 2004 ilmestynyt Reise,
Reise ja sitä vuotta myöhemmin seurannut Rosenrot ovatkin laventaneet bändin ilmaisua monin tavoin. Soundillisesti Rammstein otti jopa muutaman askeleen taaksepäin vuoden 2009 Liebe Ist Für Alle Da albumillaan.
Till Lindemann - laulu
Richard Z. Kruspe-Bernstein - kitara
Paul Landers - kitara
Flake Lorenz - koskettimet
Oliver Riedel - basso
Christoph Schneider - rummut
Linkki:
rammstein.com
(Päivitetty 15.10.2016)
Kommenttien keskiarvo:
kyllä täytyy myöntää että ei tule enää sonnen ja du hastin veroisia mutta eihän sitä tulevaa tiedä.
Reise, Reise ja Amerika...
Muita suosikkejani levyltä: Reise, Reise, Mein Teil, Kein Lust, Amerika, Moskau, Ohne Dich ja Amour.
Silti varsinkin loppupuolella meno hyytyy ja uskallan väittää etteivät Stein um Stein tai Amour kohoa suuriksi klassikoiksi. Los on mielenkiintoinen veto, hyvä veto akustisella, mutta toisaalta itse pidän enemmän Rammstein jyräosastosta joten biisi ei itseäni sytytä. Amerikaa pidän myös yliarvioituna. Biisi on vähintäänkin keskinkertainen ja jotenkin liian yksinkertainen ollakseen hyvä Rammstein-tykki.
Kuten aiemmin jo mainitsinkin, niin näitä jyrääviä biisejä tyyliin Mein Herz Brennt tai Bück Dich olisi saanut olla enemmän. Vaikka Ohne Dichia ja Losia kuunteleekin, niin kyllä suutari saisi silti pysyä lestissään ja tehdä sitä minkä parhaiten osaa, eli voimakkaalla saksalaisella kurilla jyrääviä tiukkoja riffittelyjä.
Ymmärrän silti muutoksen. Kukapa haluaisi tehdä joka biisin samoilla eväillä INDXiä lukuunottamatta?
Kokonaisuus paria hyvää biisiä lukuunottamatta melkoinen. Mielestäni Reise Reise on Rammsteinin historian huonoin pitkäsoitto.