Rammstein: Rosenrot

Universal

Reilu vuosi sitten Rammstein julkaisi Reise Reise pitkäsoiton, joka avasi samalla yhtyeen ilmaisulle tyystin uusia uria. Uusiutuminen olikin tarpeen, sillä bändi oli jo Mutter levyllä ajautunut miltei oman tyylinsä vangiksi. Reise Reise syntyi Rammsteinin mittapuulla sangen kokeellisissa tunnelmissa, mikä varmasti osaltaan oli syynä siihen, että lopulliselta levyltä kappaleita jäi reilumman puoleisesti ylitse.

Alkujaan Rosenrot piti julkaista Reise Reise vol. 2 nimellä, mutta taloudellisista syistä päädyttiin tyystin toiseen nimeen. Päätöstä voikin pitää viisaana, sillä näin puolivalmista tekelettä ei pidä millään tavoin sotkea Reise Reisen kaltaiseen ehyeen ja ilmeikkääseen kokonaisuuteen. Ei vaadi montaakaan kuuntelukertaa, kun jo oivaltaa miksi suurin osa tällä levyllä kuultavista biiseistä putosi kelkasta reilu vuosi sitten. Kyse ei ehkä olekaan niin paljon niiden sopivuudesta Reise Reisen materiaaliin, kuin niiden pöyristyttävästä keskinkertaisuudesta, tai jossain kohdin suoranaisesta surkeudesta. Albumin aloitus antaa vielä toivoa, sillä sekä Benzin että Mann Gegen Mann ovat ihan kelvollisia keskiverto viisuja. Kolmantena soiva nimibiisikään ei ole aivan heikko, mutta sitten alkavat ne ongelmat...

Valjun voimaton Spring joka kuulostaa parhaimmillaankin Mutterin ylijäämäraidalta olisi kuulunut lähinnä kolmannen sinkun bonusraidaksi. Sharleen Spiterin kanssa luikautettu balladinkuvatus Stirb Nicht Vor Mir karahtaa kiville keveine poppailuineen, jotka tuovat mieleen lähinnä Travis-Coldplay osaston. Pompöösi Hilf Mir paisuttelu jähmettyy nopsaan paikalleen, eikä puolivillainen meksikolais-henkinen Te Quiero Puta! rallatus saa kaikesta typeryydestään huolimatta edes ääneen naurahtamaan. Viimeiseksi raidaksi jätetty Ein Lied tunnelmoi nuotiollaan kauniisti, mutta mitä ihmettä tällainen tekele tekee Rammstein levyllä? Edellä mainittujen kappaleiden välissä kuullaan toki pari kunnon perusrutistelua, mutta edes vahvimmillaan bändi ei yllä tällä kertaa kuin ehkä keskinkertaiseen suoritukseen omalla asteikollaan.

Jos Rammstein ei pysty seuraavalla levyllään parempaan voidaan puhua jo suoranaisesta kriisistä. Reilu vuosi sitten uudet mausteet toivat soppaan mukavasti lisämakua, mutta tällä kertaa ne pilaavat koko keitoksen. Pistetään tämä nyt vielä välityön piikkiin, sillä kuten tuli jo todettua – ylijäämätavarastahan tässä lähinnä on kyse.