Mute

Depeche Moden erinomaisena laulusolistina maineensa niittänyt Dave Gahan on julkaissut muutaman vuoden tauon jälkeen soolouransa toisen tuotoksen. Vuonna 2003 ilmestynyt Paper Monsters sai melkoisen tyrmäävän vastaanoton, eikä tuo vaatimaton albumi ole monenkaan levysoittimella sen jälkeen juuri pyörähdellyt. Emoyhtyeessään Gahan on lauluntekijänä ollut loisteliaan Martin Goren varjossa, mutta yhtyeen tuoreimmalla Playing the Angel (2005) -levyllä Dave osoitti kelvolliset lauluntekijäkyntensä erityisesti singlenäkin julkaistulla Suffer Well -kappaleella, joka on edelleenkin yksi albumin parhaimmista biiseistä. Ehkäpä tästä sisuuntuneena mies on antanut soolouralleen jatkoaikaa.

Paper Monstersilla Gahanin tekijätoverina hääri mitäänsanomaton sessiomuusikko Knox Chandler, jota tehokkaammaksi kaksikoksi on noussut viimeisillä Depeche Moden kiertueillakin nähdyt Christian Eigner ja Andrew Phillpott. Virheeksi on kuitenkin osoittautunut se, että kolmikko on myös tuottanut levyn, sillä nimenomaan ulkopuolinen tuottaja olisi voinut tuoda albumille kaivattavaa raikkautta ja monipuolisuutta.

Hourglass poikkeaa monella tavoin edeltäjästään, sekä hyvässä että pahassa. Musiikillisesti Gahan on jättänyt teennäisen kukkopoikarockin taakse ja mennyt roiman askeleen emoyhtyettään kohti. Hourglass on loputtoman synkkäsävyinen konepop-levytys, jonka kokonaissointi on kuin sisäänpäin kääntynyttä elektrobluesia. Albumi on ahdettu täyteen efektien läpi vietyjä sähköisiä instrumentteja ja syntikkamattoja, mutta vähän sille on päätynyt mieleenpainuvia tai millään muotoa merkityksellisiä kappaleita.

Ilahduttava on kuitenkin albumin avaava kolmikko Say Something, ensisinglenä kuultu Kingdom, jota on verrattu klassiseen Never Let Me Down Againiin, sekä raadollinen Deeper and Deeper. Ikävä kyllä sen jälkeen harmillisen monet kappaleet lipuvat kuulijan ohi huomaamatta, kuten nimensä mukaiselta vaikuttava Endless.

Vokalistina Gahan on tunnetusti parhaimmillaan, niin tälläkin kertaa, vaikka pariin otteeseen tuntuu, että mies päästää itsensä liian helpolla. Sanoittajana hän on kehittynyt merkittävimmin viime vuosien aikana. Albumin päättävä Down kuvaa hyvin levyn kokonaistunnelmaa, alakulo on ainainen ystävämme. Toivottavasti kolmas sooloalbumi, jos sellainen tulee, olisi täysosuma.