Rubik: Bad Conscience Patrol

Fullsteam

Rubik on keikkabändinä sen verran kovaa kamaa, että odotukset ensimmäisen kokopitkän suhteen olivat suuret. Ja kun vielä pr-koneisto kera kotimaisen lehdistön rummuttivat Rubikin ilosanomaa, paluuta ei ollut. Poikien toive siitä, että ihmiset ottaisivat Bad Conscience Patrolin levynä muiden joukossa, jää toteutumatta. Desibeli.netkin on tehnyt bändistä ennen debyytin julkaisua jo kahdeksan ylistävää livearvioita, haastattelun ja People Go Missing EP:n arvion. Toki satunnaiselle musiikin kuulijalle Rubik voi tulla puun takaa, mutta ei ainakaan allekirjoittaneen tapauksessa.

Hyvä, vauhdikas ja teknisesti taivava livebändi ei valitettavasti tarkoita automaattisesti sitä, että homma toimii myös studiossa. Ilkka Valpasvuo totesi livearviossaan seuraavaa: Jos laulun ja polveilevan popin riehakkaan pään energia ja rauhallisimpien hetkien herkkyys onnistutaan tallentamaan levymuodossa, voidaan alkuvuodesta odotella yhtä kovinta kotimaista levyä aikoihin. Valitettavasti näin ei käynyt. Rubik tuo mieleen progeilemaan eksyneen Mew:n, mutta lopputulos ei ole niin kiinnostava kuin kuulostaa.

Hullua kyllä, vaikka Rubik osaa valita esikuvansa ja niin mielenkiintoisia ratkaisuja kuin levy sisältääkin, on lopputulos hämmentävän mitään sanomaton ja eksyy luvattoman helposti taustamusiikiksi. Ongelma on, että kuulijalle ei tarjota mitään, mistä tarrata kiinni, eikä tunnetasolla värähdä. Ei ole huimia kitarariffejä, jotka vetoaisivat kaksilahkeisten testosteroneihin tai koskettavan kauniita hetkiä, jotka kastelisivat pikkupöksyjä. Artturi Taira ei laulullaan sytytä, eikä saa sanoituksiin eloa. Kaikesta huolimatta Rubik kannattaa pitää mielessä muutenkin kuin energisenä livebändinä. Levyn päättävä kaunis Wrappt in carpt antaa lupauksen siitä, että bändi saattaa vielä yllättää.

Kommenttien keskiarvo:

walrus kommentoi 20.03.2007:

Pisteet:

Oijoi kun tuimaa nipotusta... Minusta biiseissä on paljonkin tarttumapintaa ja sisältöä ja Tairan eläytyvä laulukin puhuttelee kovasti. Tämä on tällaista Radiohead meets Franz Ferdinand meets Tool/Mars Volta -meininkiä, monipuolista ja elävää musaa. Rubik on suomalaisen indie-kentän eliittiä.

Tuomas kommentoi 20.03.2007:

Pisteet:

Hyvä levy ja debyytiksi aivan erinomainen. Jännää, miten muutamalla ensikuuntelulla paljon mitään ei jäänyt päähän, mutta muutaman päivän tauon jälkeen alkavat taas kuunneltaessa tunnistaa ison kasan tuttuja juttuja. Jesus/Hypnotist on mun loska-hiekoituspöly-alkukevään ralli nro 1.

Mopo kommentoi 21.03.2007:

Pisteet:

Voi Kari, Kari! Oletkohan kuunnellut samaa levyä kuin minä?
- klip "Ongelma on, että kuulijalle ei tarjota mitään, mistä tarrata kiinni, eikä tunnetasolla värähdä." -klap.
Olemme taas niiden kuuluisien makuasioiden äärellä, ja itse koen juuri päinvastaisia asioita ko. levyltä. Mahtavia sovituksia, käännettyjä komppeja, upeita kasvatuksia...
- klip "Ei ole huimia kitarariffejä, jotka vetoaisivat kaksilahkeisten testosteroneihin tai koskettavan kauniita hetkiä, jotka kastelisivat pikkupöksyjä." -klap.
No, joo. Ehkä herra Koivistoinenkin levyarvostelijana voisi sitten valita arvioitavakseen niitä toisenlaisia, oikeille kaksilahkeisille suunnattuja testosteronipaukkuja, olisi sitten mukava arvailla, kuinka kenenkin pikkupöksyt kastuvat. Sehän se musiikin & sen vaikutuksen arvioinnissa onkin varmasti yksi tärkeimmistä pointeista.

Hyvä Rubik! Todella hyvä albumi.

walbu kommentoi 22.03.2007:

Pisteet:

kyllä rubik albumillaan monessa kohtaa koskee erinomaisuutta. se on totta, että keikkaversioina eri puolet ehkä tukevat paremmin toisiaan. levy ihan oikeasti vaatii paljon kuuntelua, enkä ainakaan itse halua vielä näin "tuoreilla kuunteluilla" muodostaa mitään perustavaa laatua olevaa mielipidettä. sen verran voin todeta, että vaikka odotukset olivat korkealla, ei levy ole missään kohtaa pettymys. todellinen täyttymyskin saattaa vielä löytyä. levyarvostelijalle BCP on kyllä kinkkinen pala - suoria verrokkeja on paha vetää mukaan ja sekä tunneskaala että sävyt ovat hiukan hahmottomia. biisien synnyttämät mielikuvat ja fiilikset ovatkin varmasti jokaisella hiukan erilaisia. mutta kyllä niitä tiloja syntyy, ainakin minulle.