Fullsteam

Rubik on keikkabändinä sen verran kovaa kamaa, että odotukset ensimmäisen kokopitkän suhteen olivat suuret. Ja kun vielä pr-koneisto kera kotimaisen lehdistön rummuttivat Rubikin ilosanomaa, paluuta ei ollut. Poikien toive siitä, että ihmiset ottaisivat Bad Conscience Patrolin levynä muiden joukossa, jää toteutumatta. Desibeli.netkin on tehnyt bändistä ennen debyytin julkaisua jo kahdeksan ylistävää livearvioita, haastattelun ja People Go Missing EP:n arvion. Toki satunnaiselle musiikin kuulijalle Rubik voi tulla puun takaa, mutta ei ainakaan allekirjoittaneen tapauksessa.

Hyvä, vauhdikas ja teknisesti taivava livebändi ei valitettavasti tarkoita automaattisesti sitä, että homma toimii myös studiossa. Ilkka Valpasvuo totesi livearviossaan seuraavaa: Jos laulun ja polveilevan popin riehakkaan pään energia ja rauhallisimpien hetkien herkkyys onnistutaan tallentamaan levymuodossa, voidaan alkuvuodesta odotella yhtä kovinta kotimaista levyä aikoihin. Valitettavasti näin ei käynyt. Rubik tuo mieleen progeilemaan eksyneen Mew:n, mutta lopputulos ei ole niin kiinnostava kuin kuulostaa.

Hullua kyllä, vaikka Rubik osaa valita esikuvansa ja niin mielenkiintoisia ratkaisuja kuin levy sisältääkin, on lopputulos hämmentävän mitään sanomaton ja eksyy luvattoman helposti taustamusiikiksi. Ongelma on, että kuulijalle ei tarjota mitään, mistä tarrata kiinni, eikä tunnetasolla värähdä. Ei ole huimia kitarariffejä, jotka vetoaisivat kaksilahkeisten testosteroneihin tai koskettavan kauniita hetkiä, jotka kastelisivat pikkupöksyjä. Artturi Taira ei laulullaan sytytä, eikä saa sanoituksiin eloa. Kaikesta huolimatta Rubik kannattaa pitää mielessä muutenkin kuin energisenä livebändinä. Levyn päättävä kaunis Wrappt in carpt antaa lupauksen siitä, että bändi saattaa vielä yllättää.