Rubik: People Go Missing (ep)

Siamese Sounds / New Music Community

Eklektist�, mutta hetkitt�ist� erinomaisuutta. Rubikin debyytti on kuuntelua vaativa puolituntinen, jonka kanteen on helppo ly�d� ns. kokeellisen tai taiteellisen rock-musiikin leima. Toisaalta eik� kaikki musiikki ole taiteellista? T�ll� kertaa ei kuitenkaan ole tarjolla perinteisi� sointukuvioita, yksinkertaisia kappalerakenteita, helppoja melodioita tai tarttuvia kertos�keit�. Rubikia on helppo verrata Radioheadiin, ja muutenkin brittil�inen hiukan avantgardeen kallellaan oleva, mutta silti rokkilehtiin kelpaava pop-rock tulee hakematta mieleen. Artturi Taira laulaa kuin enkeli, ja muistuttaa hetkitt�in Office Buildingin Janne Laurilaa.

Parhaimmat kappaleet on laitettu levyn alkuun: Telecvokning, Haiku Motorik ja Don't Take a Swim antavat Rubikin kyvyist� ja musiikillisista mieltymyksist� lupaavan kuvan. Kappaleet rakentuvat palasista, jotka Rubikin k�sittelyss� loksahtavat paikoilleen, mutta joista olisi ollut ainesta useampaankin kappaleeseen. Ihan kuin hyvi� ideoita olisi ollut tuhlattavaksi asti. Levyn loppua kohden moniosaiset, kollaasinomaiset kappaleet alkavat kuulostaa p��m��r�tt�m�lt� ja itsetarkoitukselliselta vaikeaselkoisuudelta (lue: tyls�lt�) � erityisesti levyn p��tt�v� Just Heads Dropping. Yksinkertaistaminen ei v�ltt�m�tt� olisi ollut pahasta, sill� parhaimmat hetket Rubik tarjoaa ollessaan riisutuimmillaan.

Monista elementeist��n ja instrumenteistaan huolimatta ��nikuvaa ei ole tuotettu liian ahtaaksi, vaan musiikki hengitt�� � Rubik on ymm�rt�nyt, ett� kaikkea ei tarvitse soittaa yht� aikaa. Kauniit pianomelodiatkin erottuvat ja toimivat tehokkaammin silloin, kun ne eiv�t peity kitarariffien alle. Rubikin debyytill� on paljon hyvi� ideoita ja kunnianhimoa, mutta lopputulos ei kokonaisuudessaan viel� vastaa yhtyeen potentiaalia.