The Cyan Velvet Project: The Essence Of Disposal

Gaga Goodies

Tamperelainen The Cyan Velvet Project julkaisi viime vuonna omakustanne ep:n nimeltä Heretic, jonka kiistaton erinomaisuus toi ryhmälle sen ansaitseman levytys-sopimuksen. Vuosi 2006 on kulunut verkkaisen keikkailun ja parin sinkun julkaisun merkeissä, ryhmän pitkän ja vaikeasti muistettavan nimen käydessä näkyvän kampanjoinnin ansiosta hitaasti, mutta sitäkin varmemmin tutuksi keskiverto musiikinkuluttajalle.

Debyyttipitkäsoitto on oikeastaan enemmänkin Heretic ep:n paranneltu juhlapainos kuin uusi itsenäinen julkaisu, sillä kyseisen minin kaikki viisi biisiä löytyvät myös albumilta – vieläpä alkuperäisessä järjestyksessä. Täysin uusia biisejä kiekolle on siunautunut vain neljä kappaletta, joiden jatkoksi on vuoden 2004 Retrogression ep:ltä mukaan kelpuutettu vielä kaksi raitaa. Uusilla biiseillä bändi pyrkii selvästi monipuolistamaan ilmaisuaan, mutta silti hienoimmat hetket vietetään vuoden takaa tuttujen raitojen parissa. Levyn avaava biisipari Over The Noise Of The Living – City Of White Lilies ynnää tälläkin kertaa yhteen bändin vahvimmat puolet, kun piiskaavan vihaista industrialia ja rennon menevää goottirockia yhdistelevä viisikko määrittää kaapistojen paikat. Kahden vokalistin yhteistyö on herkullisen kuuloista kun Samuel Raggyn sylkemää sanasarjatulta rikastetaan Marian melodisemmalla laululla. Mielleyhtymät Velcran ja koneellisemman Theatre Of Tragedyn suuntaan ovat jälleen väistämättömiä, vaikka CVP:lle onkin vuosien saatossa kehittynyt vahva oma soundi.

Tuotantopuoli on ollut studiossa vahvoissa käsissä, minkä ansiosta soundit ovat tismalleen kohdillaan. Kiekon alkupuoli kulkee vielä vahvasti raiteillaan, mutta jälkimmäisellä puoliskolla alkaa materiaalia vaivata selvä tasapaksuus sekä yllätyksettömyys. Joihinkin biiseihin on upotettu roppakaupalla vakavaa sanomaa puheäänen avustuksella, mutta tämäkin tehokeino kääntyy lopulta negatiiviseksi tekijäksi. Kriittisyyttä olisi voinut harjoittaa varmasti perinteisen laulunkin keinoin, sillä paatosta pursuavan saarnan kuuntelu vie nyt sinänsä ansiokkailta ideoilta pohjan. The Essence Of Disposal onkin suorituksena lopulta epätasaisen keskinkertainen, eikä se kokonaisuutena yllä lähellekään parhaiden osiensa tasoa. Paljon on toki hyvää, mutta runsaasti jää myös parantamisen varaa.