The Cyan Velvet Project: Retrogression

T�ss�p� vasta kova pala ter�st� purtavaksi. Tamperelaisen The Cyan Velvet Projectin musiikkia on vaikeaa, tai sanotaanko jopa ett� l�hes mahdotonta kuvata lyhyesti saati sitten tarkasti. Hmm... otetaan aluksi vaikka pari kourallista Nine Inch Nailsin ja Ministryn ep�toivoista koneahdistusta ja liitosaineeksi pienen pieni hyppysellinen iloista pop-asennetta. Sitten lis�t��n mukaan hieman groovaavampaa vetoa sek� sylkev�� Velcran tyyliist� konekiv��ri-laulua yhdess� hele�mm�n naisvokalisoinnin kanssa. Noin. Ei, ei n�yt� viel�k��n oikealta, mit�s t�st� yh� puuttuu? Aivan, konegoottiryhmilt� saadut vaikutteet, eli kaadetaan sekaan reippaasti Kovenantin ja Theatre Of Tragedyn cyber-henkist� ryntt�yst� yhdistettyn� Die Kruppsin aikoinaan lanseeraamaan s�ks�tykseen. Siltik��n lopputulos ei viel� tyydyt�, n�ht�v�sti se mik� tekee t�st� yhtyeest� niin omantyyppisen on se itse, kaavasta puuttuva salainen ainesosa on jotain jota vain The Cyan Velvet Project osaa valmistaa treenik�mpp�ns� uumenissa.

Syntym�st��n, joka tapahtui Millenium-huuman krapulassa, t�h�n p�iv��n menness� b�ndi on julkaissut nipun demoja, mutta nyt on p��tetty avata levytysura oikein kunnolla. Yhdeks�n kappaleen mittainen opastettu debyyttiretki konepainajaisten maailmaan kest��kin yli puoli tuntia, mik� on rohkea veto debytanteilta � onneksi materiaali kest�� l�hes kautta linjan erinomaisesti. Kun ensimm�isen kappaleen Head That Wears No Crown hidas alku viimein puolentoista minuutin kohdilla �puhkeaa kukkaan� k�y nopeasti selv�ksi ett� b�ndi on todella l�yt�nyt oman tonttinsa genren ylikansoitetusta miljoonakaupungista. Runsaat, viilt�v�n kylm�t ja metallisen makuiset konetaustat saavat seuraa ter�vi� riffej��n viskovasta kitarasta sek� mies/nais -vokalisoinnista. Laulajista miespuolinen sylkee ja ryntt�� sanojaan raivolla eetteriin kun taas naisvokaalit esitet��n huomattavasti rauhallisemmin, kuten kaikissa genren oppikirjoissa opastetaankin. Kakkosraidalla We Cannot Know esitell��n my�s hieman perinteisemp��, matalaa miesvokalisointia joka kaiken runttauksen keskell� tuntuu miellytt�v�n erilaiselta ja l�mpim�lt�.

Raskas paalutus katkeaa hieman yll�tt�en viidennnen raidan kohdalla kun instrumentaali A Warning rauhoittaa hitaammalla maalailullaan tilannetta. Per��n kuultava balladi-tyyppinen No One Knocks My Door jatkaa rauhoittelua, kunnes raidan lopusta nousunsa aloittava For Some avaa j�lleen pellit. Tiukka rellestys maistuukin j�lleen makealle, osoittaen samalla b�ndin parhaimman osan olevan ehdottomasti rajummissa raidoissa. Kahdeksas s�vellys Tension summaa jo tehdyn matkan loistavasti nousten joka kerta levyn yhdeksi huippukohdaksi, eri elementtien sovittaminen on onnistunut saumattomasti ja sit� tarvittavaa tarttumapintaa l�ytyy vaikka kuinka. Viimeisen� kuultava EP:n pisin kappale Soundtrack For Tragedy jatkaa vahvaa loppukiri� j�tt�en miellytt�v�n kuvan yhtyeest�. Nyt mukaan on napattu jo hieman mystisempi�kin aineksia eik� vauhtikaan nouse en�� aivan ��rirajoille, vaikka mist��n jarruttelusta on todella turha puhua. Koska kipale katkeaa aivan leikaten lopussa, k�y kiusaus pist�� l�tty samantien uudelleen alusta soimaan joka kerta suureksi, ovela veto b�ndilt�. Vahva aloitus joka asettaa odotukset jatkoa kohtaan suuriksi ainakin t�ll� suunnalla. Kun materiaalia viel� hieman monipuolistetaan ja etenkin mieslaulaja ottaa hommansa aavistuksen �rennommin� pit�isi kaiken olla paketissa.

Kommenttien keskiarvo:

Nimet�n kommentoi 09.03.2005:

Pisteet:

Todella mahtavaa musiikkia! Kolahti heti! Kun joskus mikserist� sit� hain! Tosin omistan heid�n Retrogression cd:s�! Suosittelen t�t� b�ndi� kaikille jotka tykk��v�t goth-, rock- tai konemusiikin tapaisesta!!