Johanna Kustannus

Helsinkiläinen Sydän sydän täräytti taannosella Semifinalin keikalla särökitaraisen suoransa voimalla allekirjoittaneen leukaperiin. Tyystin puun takaa tullut isku oli paitsi voimakas myös pitkäkestoinen, sillä en ole oikein vieläkään toipunut tuosta yhteentörmäyksestä. Toipumista ei ainakaan auta tämä kolmen kappaleen mittainen ep, joka toimii välipalana viime keväisen Auto debyyttipitkäsoiton ja tulevana kevänä julkaistavan kakkosalbumin välillä.

Ep:n kappaletrio jatkaa Sydän, Sydämen tutkimusmatkoja raskaan progehenkisen vinohevin ryteiköissä, jossa mikä tahansa on mahdollista. Nimibiisi Tårta på tårta avaa lyhyen retken alun tylyllä riffittelyllä, joka nitoo kappaleen rockahtavan metallisen rungon yhä oudompiin ja oudompiin muotoihin. Rullaavasti etenevä siivu kuulostaa hetkittäin siltä kuin ainakin kolme eri sävellystä olisi räjäytetty kappaleiksi ja seinille lentäneistä kimpaleista olisi silkalla intuitiolla kasattu uusi rakennelma. Mikä ihmeellisintä, tämä uusi kokonaisuus toimii vielä monen monituista kertaa paremmin kuin yksikään sen alkuosista. Hieman samoista lähtökohdista käynnistyy myös toisena soiva & Ruokaa, mutta keinuvampi askel ja rauhallisempi lähestymistapa johtavat sävellyksen tien nopeasti jonnekin tyystin muualle. Raskaampien kohtien skitsofreenisen vääntynyt ja pakahdutetun pakottava tunnelma saadaan nytkin noiduttua hetkessä esille, ilman että biisin kokonaistunnelma olisi kuitenkaan mitenkään liian painostava. Päätöksenä kuultava Kukko on selkeästi kolmikon pisin, hiljaisin, seesteisin ja unenomaisin luku. Temmon ja painon tiputus verrattuna kahteen ensimmäiseen ralliin on niin voimakas, että ensimmäisillä kuuntelukerroilla kappale vaikutti melkeinpä turhalle vetäisylle. Aikaa myöten ja ajalla tästä hiljaisella tavalla äänekkäästä tarinasta alkoi kuitenkin löytyä yhä uusia puolia, eikä Tårta på tårta ep voisikaan nousta ilman sitä täysiin pisteisiin.

Sydän, Sydän jatkaa ennakkoluulottomasti valitsemillaan teillä, joista jokainen vaikuttaa toinen toistaan mielenkiintoisemmalta. Yhtye tasapainoilee mestarillisesti rockin, metallin, taiteen, hulluuden ja mystisyyden epämääräisillä rajavyöhykkeillä, sortumatta kertaakaan halpaan ratkaisuun tai puolittaiseen työhön. Ainoa kysymys/epäilys joka nousee mieleen yhtyeen musiikkia kuunnellessa onkin se, kuinka pitkälle tällaista ilmaisua voi vielä oikein viedä? Mutta mitäpä tuollaista murehtimaan sillä vain nykyhetkellä on merkitystä, ja juuri tällä hetkellä Tårta på tårta on nerokkainta musiikkia mitä olen ihan vähään aikaan kuullut.