Johanna

Alkuvuodesta 2003 helsinkiläinen Sydän, sydän julkaisi omakustannepitkäsoiton nimeltään Reilu puoli hetkeä. Tuolta levyltä lohkaistu kolmen biisin promo eksyi myös Desibelin kuunteluun, musiikin ollessa tuolloin ...industriaalisesti väreilevää, osiltaan hyvinkin rauhallista musiikkia, joka rähisee säröllä onnistuneesti nostojen ja kertosäkeitten kohdilla. Johannan kautta julkaistulla levy-yhtiödebyytillä Auto nelikko on hylännyt efektit, ainoastaan vahvistimet, mikrofonit ja ekvalisaattorit ovat sallittuja. Promon biiseistä Suu auki on löytänyt tiensä myös Autolle. Vaikka biisi ”riisuttuna” versiona ehkä menettää osan rajuudestaan, painottaa vähemmän säröilevä versio laulun shamanistisuutta ja tuo paremmin esiin kappaleen monipuolisia rakenteita, kuten keveätä pianoa ja vinoja stemmalauluja. Ja kyllähän bändin edelleen samaksi tunnistaa...

Levy lähtee vaanivasti käyntiin Pappa sanoi, että -kappaleen töksäytellen pyörivällä alakuloisella valssipyörteilyllä. Tuomas Skopan laulu kulkee persoonallisena, puolihilpeän ja raa’an välillä tasapainoilevana psykedeliana. Raukea Kuolema tulee vahvistaa positiivista makua, akustispainotteinen ja kotikutoisilla käsityöefekteillä varustettu soitanto on persoonallisuudessaan oikein toimiva tie. Keveistä elementeistä huolimatta musiikki on hyvällä tavalla synkkää, raskasta ja progeilevaa, ei siis todellakaan mitään aurinkoista poppista. Jatkossa hätäisesti hölkkäävä Paskaa, moshattavin kuulemani ”akustinen” raita XXX sekä hilipatihippaa –tanhua lainaava rauhallisempi Ei voi olla totta -pohdiskelu pitävät biisitarjonnan tasoa siellä hyvän ja mielenkiintoisen asteella. Täyskaheli pimputtelu 00800, erittäin viehättävä kitararallatus Suu kiinni sekä unelias päätösraita Ihmiset ovat valloittaneet maailman varmistavat sen, että levyltä löytyy viihdyttävää materiaalia pitkäsoiton alusta loppuun. Soitannollisesti Autosta ei paljon pahaa sanottavaa ole.

Kritiikki lähteekin sitten bändin valitsemasta tiestä. Vaikka tällainen puolipaahtava vinoilu putoaakin meikäläisen kaltaiselle erikoisuuksien fanittajalle hyvin, kuinka mahtaa Sydän, sydän vakuuttaa hivenen keskiverromman musiikinkuuntelijan? Vaikka omalaatuisuus on aina plussaa, saattaa ”kevyesti poukkoileva taiderocksynkeily” tai ”akustinen vinohevi” olla esimerkiksi radion kuuntelijoille liian vaikeasti nieltävää... vai aliarvioinko minä (jälleen) keskivertoa musiikinkuluttajaa? Lisäksi hyvistä ideoista ja mielenkiintoisesta toteutuksesta huolimatta mitään superfanituskappaleita ei Auto vielä tarjoa. Silti, persoonallinen ja jopa yllättävän sulava kokonaisuus. Ja erittäin iso hatunnosto vielä Johannalle kun jaksaa panostaa tällaiseenkin... Kyllähän se erilaisuus on lopulta vahvuus.