Sydän sydän: Auto

Johanna

Alkuvuodesta 2003 helsinkiläinen Sydän, sydän julkaisi omakustannepitkäsoiton nimeltään Reilu puoli hetkeä. Tuolta levyltä lohkaistu kolmen biisin promo eksyi myös Desibelin kuunteluun, musiikin ollessa tuolloin ...industriaalisesti väreilevää, osiltaan hyvinkin rauhallista musiikkia, joka rähisee säröllä onnistuneesti nostojen ja kertosäkeitten kohdilla. Johannan kautta julkaistulla levy-yhtiödebyytillä Auto nelikko on hylännyt efektit, ainoastaan vahvistimet, mikrofonit ja ekvalisaattorit ovat sallittuja. Promon biiseistä Suu auki on löytänyt tiensä myös Autolle. Vaikka biisi ”riisuttuna” versiona ehkä menettää osan rajuudestaan, painottaa vähemmän säröilevä versio laulun shamanistisuutta ja tuo paremmin esiin kappaleen monipuolisia rakenteita, kuten keveätä pianoa ja vinoja stemmalauluja. Ja kyllähän bändin edelleen samaksi tunnistaa...

Levy lähtee vaanivasti käyntiin Pappa sanoi, että -kappaleen töksäytellen pyörivällä alakuloisella valssipyörteilyllä. Tuomas Skopan laulu kulkee persoonallisena, puolihilpeän ja raa’an välillä tasapainoilevana psykedeliana. Raukea Kuolema tulee vahvistaa positiivista makua, akustispainotteinen ja kotikutoisilla käsityöefekteillä varustettu soitanto on persoonallisuudessaan oikein toimiva tie. Keveistä elementeistä huolimatta musiikki on hyvällä tavalla synkkää, raskasta ja progeilevaa, ei siis todellakaan mitään aurinkoista poppista. Jatkossa hätäisesti hölkkäävä Paskaa, moshattavin kuulemani ”akustinen” raita XXX sekä hilipatihippaa –tanhua lainaava rauhallisempi Ei voi olla totta -pohdiskelu pitävät biisitarjonnan tasoa siellä hyvän ja mielenkiintoisen asteella. Täyskaheli pimputtelu 00800, erittäin viehättävä kitararallatus Suu kiinni sekä unelias päätösraita Ihmiset ovat valloittaneet maailman varmistavat sen, että levyltä löytyy viihdyttävää materiaalia pitkäsoiton alusta loppuun. Soitannollisesti Autosta ei paljon pahaa sanottavaa ole.

Kritiikki lähteekin sitten bändin valitsemasta tiestä. Vaikka tällainen puolipaahtava vinoilu putoaakin meikäläisen kaltaiselle erikoisuuksien fanittajalle hyvin, kuinka mahtaa Sydän, sydän vakuuttaa hivenen keskiverromman musiikinkuuntelijan? Vaikka omalaatuisuus on aina plussaa, saattaa ”kevyesti poukkoileva taiderocksynkeily” tai ”akustinen vinohevi” olla esimerkiksi radion kuuntelijoille liian vaikeasti nieltävää... vai aliarvioinko minä (jälleen) keskivertoa musiikinkuluttajaa? Lisäksi hyvistä ideoista ja mielenkiintoisesta toteutuksesta huolimatta mitään superfanituskappaleita ei Auto vielä tarjoa. Silti, persoonallinen ja jopa yllättävän sulava kokonaisuus. Ja erittäin iso hatunnosto vielä Johannalle kun jaksaa panostaa tällaiseenkin... Kyllähän se erilaisuus on lopulta vahvuus.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 12.04.2005:

Pisteet:

Ihmeellistä narinaa: kun bändi ei tee tusinatason radioshittiä, on se syy kritisoida.

walbu kommentoi 12.04.2005:

Pisteet:

ehämmie narise. jos luet koko arvion, niin miehän sanon suoraan että diggaan... monesti vaan miun diggaukset jää hyvin pieneen vähemmistöön... musiikillisesti kuitenkaan yksikään noista biiseistä ei jäänyt niin kovin päähän, että oikein voisi sanoa, jotta niin tämä on se sydän, sydämen mainio biisi. eikä se ole vain radioshitin tunnuspiirre, vaan myös hyvän biisin tunnuspiirre, radiosta kuultuna tai ei... missään tapauksessa auton materiaali ei minua myöskään ärsytä, vaan olen avoin ja innostunut "kasvamaan" yhtyeen faniksi, jos sellaiseen suuntaan jatkossa edetään. mitä itte tykkäsit levystä?

Nimetön kommentoi 13.04.2005:

Pisteet:

Sydän, sydän -nyt myös radioissa kautta maan. Vasta kahdeksalla eri Auton biisillä soineena. Toki muuan tuntemattomana pysytellyt ~radioalan ammattilainen~ kommentoi asiaa: "Taitaa olla sukulaispoikia kitaran varressa kun tuollaista soitatte!"

Nimetön kommentoi 13.04.2005:

Pisteet:

Itse levystä ensivaikutelman saaneena ei voin kuin sanoa, että helvetin vahva tunnelma on vallalla jokaisessa kappaleessa. Jonkinlainen sähkö on kokoajan ilmassa, ja levy pitää otteessaan. Karismaattinen platta. Yleensä tällaisilla yhtyeillä on tapana ajaa kahtasataa taiteellisen vakuuttavuuden ja mielenkiintoisuuden yli tekemällä musiikistaan sirkustemppuilua ja tosi mystistä häröilyy niinku. Sydän, sydän onnistuu välttämään tämän.

walbu kommentoi 13.04.2005:

Pisteet:

hyvä jos radiokin välillä ymmärtää hyvän päälle... saatan itsekin joskus alkaa taas sitä kuuntelemaan, jos sydän,sydämen kaltaisia omaperäisiä artisteja kuulee...

Nimetön kommentoi 13.04.2005:

Pisteet:

Hei Walbu! Tsekkaa Lähiradio, Radiohelsinki ja Ylex!

Aapo kommentoi 13.04.2005:

Pisteet:

Paljon nimettömiä kommentteja. Vähän kuin huudettaisiin rohkeana piilosta. Rohkeesti nimillä kirjoittelemaan!!!

Nimetön kommentoi 13.04.2005:

Pisteet:

Minä olen se nimetön, joka ensimmäisen kommentin laittoi. En mielestäni saanut edelleenkään järkevää vastausta. Jos lukee arvion viimeisen kappaleen, niin sen perusteella Valpasvuo kritisoi bändiä siitä, että se ei tee radiokelpoista tusinapaskaa.

"Kritiikki lähteekin sitten bändin valitsemasta tiestä."

Levy on varsin mainio pläjäys, hieman vain ihmetyttää se, että bändi aikoo käsittääkseni soittaa keikoilla biisit normaalin särömyräkän läpi.

walbu kommentoi 13.04.2005:

Pisteet:

ookoo. ehkäpä viimeisen kappaleen kritiikki on hiukan liioitellun vahva sanavalinta. ehkäpä tuo tähtimäärä lähinnä kuvaakin omaa tuntumaa musiikkiin. ei iske kympillä, mutta kuitenkin diggailen...

Nimetön kommentoi 19.04.2005:

Pisteet:

Itsellänikin pisti silmään juuri sama lause. Mitä väliä sillä on, uppoaako musiikki keskivertokansalaiseen? Kyse on siitä, upposiko se arvon kriitikkoon, ja mikäli upposi, niin miksi se upposi.

Ja vice versa. Minkä takia se oli paskaa, jos se oli paskaa.

Turha lähteä antamaan kritiikkiä siitä syystä, ettei musakki jotain don huonot -fania miellytä. Pikkujuttu tosin, mutta pisti minullakin pahasti silmään.

PS: Aika turha vaiva käydä rekisteröitymässä, jotta saisi nimensä yhteen kommenttiin. Sanokaa minua Antiksi.

walrus kommentoi 30.05.2005:

Pisteet:

Aivan loistavaa, vangitsevaa, hiljaiseksi vetävää musiikkia.