22-Pistepirkko: Drops & Kicks

Bare Bone/Bone Voyage

Pirkkojen elektromaailmassa py�riminen on ainakin v�liaikaisesti p��ttynyt. Vaikka pid�n edelleen Rally Of Lovea eritt�in hyv�n� albumina, todistaa Drops & Kicks ainakin sen, ett� Espe ja Ker�sen veljekset ovat edelleen parhaimmillaan melko pelkistetyn ja juurevan rock-ilmaisun ��rell�. Albumien v�lisen� nelj�n� vuotena Pirkot piti muistissa eritt�in kattava tuplakokoelma The Nature Of... ja kun samoihin aikoihin uuden levyn kanssa julkaistaan trion kirjallinen historiikki, voi yhden osan Pirkkojen urasta katsoa olevan p��t�ksess��n. Nyt voidaankin sitten vapautuneesti kulkea eteenp�in...

Er��nlaista huolettomuutta ja rauhaa on kuultavissa jo Drops & Kicksill�. Askon siirtyminen kosketinkeskuksestaan �takaisin juurille� basson varteen ja biisimateriaalin juurekkuus ja sielukkuus tekev�t albumista er��nlaisen paluun melkein Kings Of Hong Kongin ja Bare Bone Nestin aikoihin... toki ei niin n�lk�isin� ja eletyst� el�m�st� hivenen jopa seesteisin�. L�pik�ydyist� vaiheista on otettu opiksi ja kyps� onkin oikein sopiva adjektiivi kuvaamaan uutta albumia. Viel�k�h�n herrat joskus aikovat kaivautua viel� syvemm�lle juurilleen, aina suomenkieliseen ilmaisuun asti?

Levyn avausraita Mr. Twister on aika �iso� ja miltei mahtipontinen pohdiskeleva poppailu, jossa jylh�t orkestraatiot rullaavat... aika perusralli. Jos Rat King jotain muutosta b�ndin livesettiin tekee, niin varmaankin poistaa Wild Thingin coveroimistarpeen. Tiukalla rep�isyll� Pirkot todellakin palaa alkuaikojen leuka uhmakkaana nykiv��n rokkaukseen, tosin pirkkomaisen vaanivasti, puolilaahaten. Seesteisen kaihoisa I Knew ja s�r�isesti juokseva, komeasti kasvava Space Riding j��v�t hivenen toki toimivien, mutta ei niin valovoimaisten kakkosketjun biisien joukkoon... Tuo joukko vaan on sekin Pirkoilla taattua laatua. Tiukkaan ykk�skaartiin kuuluukin sitten sielukas Sister May, jossa on ehk� koko levyn tarttuvin kerto. Menev� Not So Good At School jatkaa hyvien biisien sarjaa, on hyv� kuulla b�ndin vaihteeksi rokkaavan n�in hyv�ll� potkulla. Eip� silti, kyll� akustispainotteinen X-(wo)men hissuttelu my�s hyv�lt� kuulostaa.

Loppua kohti kiihtyv� Stay menee hiukan ohi, hilpe�ll� kitarakuviolla ja velmuilevalla meiningill� svengaava I Got Burned toimii paremmin. Vaikka hiukan h�r�htely� her�tt��kin... Uhkaava, lempe�n psykedeelinen Hello Sunshine ja s�r�inen One Man Down valmistelevat tiet� wah wahilla nykiv�lle groovelle Soul Freelle, joka on levyn toinen t�htihetki. Iltap�iv�n siestaa riippumatossa viett�v� Second Thougts ja rento perusrokitus We Ought eiv�t levyn juonta en�� muuta, hennohko akustinen piiloraita on mukava lis�. Ei sen enemp��.

Tuottaja Kalle Gustafsson Jerneholm ei v�ltt�m�tt� ole tuonut soundiin sen kummempia n�kemyksi�. Luulisi ett� Pirkkojen kokemuksella jo se riitt��, ett� joku ulkopuolinen kertoo oman n�kemyksens�. Varmasti Kallella yhdess� muiden The Soundtrack Of Our Livesin ja muiden l�nsinaapurin indie-nimien kanssa on ollut hyv�t soittelumeiningit albumia luodessa, mutta lopputulos on silti odotetun ja tutun Pirkkomainen. Eih�n t�m� miss��n nimess� huono levy ole, mutta huippukohdat nousevat kuitenkin aika helposti esiin.

Kommenttien keskiarvo:

Nimet�n kommentoi 07.04.2005:

Pisteet:

Drops & Kicks on mielest�ni huomattavasti parempi levy kuin uskalsin odottaa. Loppujen lopuksi hieman mielenkiinnoton ja tasapaksu Rally Of Love on toki hyv� levy, mutta nyt kurssi k��ntyy taas parempaan suuntaan ja levy kohoaa aivan klassisten pirkko-kevyjen kantaan (Bare Bone Nest, Big Lupu, Rumble City, Eleven). Levyn "anti-tuotanto" miellytt�� korvaa ja soundi on aidon tuntuinen.
Kummallaista on, ett� monessa arviossa I Knew -kappaletta on pidetty keskinkertaisena, jopa onnettomana(Soundi). Itselle se on levyn t�htihetki ja koskettavimpia Pirkko -biisej� Birdyn, Boardroom Walkin ja This Timen kanssa.