• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Liekki: Rajan piirsin taa

Mercury

Kyllä - odotuksiin on vastattu – ja vuolaammin kuin osasinkaan kuvitella. Kolmannen pitkäsoiton merkkipaalulle ehtineen Liekin niskoille on yritetty koota raskaita paineita, mutta hurjaan luomisvimmaan yltynyt bändi ei ole painon alla hievahtanutkaan. Rajan piirsin taa esittelee Liekin kaikissa suhteissa massiivisempana, kokeneempana ja itsevarmempana yhtyeenä, jonka tekemisestä paistaa vahvan vision lisäksi harvinaista soittamisen iloluontoisuutta. Muistan kun Magio-debyytin aikoihin ilmoille heiteltiin uskaliaita vertauksia aina Kasevaan ja Wigwamiin asti. Silloin ne olivat täysin vailla todellisuuspohjaa, mutta vuonna 2005 ei Liekin nostaminen enää niiden rinnalle ole mikään pyhäinhäväistys. Rajan piirsin taa on lainkaan liioittelematta oman aikamme suomenkielisen popmusiikin historiaa, takuuvarmasti yksi niistä levyistä, joka kuluvasta vuodesta tullaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua nostamaan esiin. On äärimmäisen hienoa olla todistamassa tätä matkaa.

Liekki on edennyt urallaan selvin askelin – Magio oli debyytiksi ihan kelvollinen teos, mutta todellista potentiaaliaan yhtye esitti vasta vuoden 2003 Korppi-levyllä. Korpin ainoa ongelma oli tuotannon vaisuus, useat ensiluokkaiset kappaleet olisivat ansainneet tuekseen huomattavasti dynaamisemman toteutuksen. Nyt tuosta synnistä on päästy toivottavasti lopullisesti eroon. Liekin meininki ei enää hetkeäkään kuulosta ”liialliselta anteeksipyytelyltä”, vaan bändin sointi ja vokalisti Janskun äänenkäyttö ovat saaneet avukseen tarpeellisen annoksen iskevyyttä. Onneksi tätä satsausta ei ole tehty herkkyyttä uhraamalla, sillä Liekillä on yhä hallussaan ainutlaatuinen intiimiyyden tuntu – varsinkin kuulokkeet päässä levyä kuunnellessa sortuvat kaikki artistin ja vastaanottajan väliset raja-aidat.

Rajan piirsin taa on täynnä moderneja klassikko-kappaleita. Kuten usein pitkillä levyillä (mittaa on yli 67 minuuttia), alkupään biisit nousevat esiin ensimmäisenä. Hitikäs Tuomitun tie on Liekin historian tarttuvin tekele ja varma keikkojen kohokohta. Myös surullinen Päijänne ja sinkkunankin julkaistu, paljon radiosoittoa saanut Veljet ovat selkeitä levyn kohokohtia.

Mitä pidemmälle Rajan piirsin taa etenee, sitä selvemmäksi sen loistavuus käy. Ehkä pienellä tiivistämisellä käsissä olisi täyden viiden tähden levy, mutta eipä valittamiselle juuri sijaa nytkään löydy. Ehkä se ajatusten tasolla harkittu tupla-levyllinen olisi kuitenkin jo ollut liikaa...

Kommenttien keskiarvo:

stroke kommentoi 23.02.2005:

Pisteet:

Minua pelotti ihan hirveesti kun puhuttiin kaiken maailman tuplalevyistä ja särökitaroista ja rockeepoksista ja ties mistä. Höpö höpö. Liekkiä se on ja niin mielettömän hyvää ettei voi oikein uskoa.
Onhan sillä mittaa (siis yli tunti), mutta ei se niin pitkältä tuntunut. Rajan piirsin taa-levyllä ei todellakaan ole yhtään ainutta huonoa tai kokonaisuuden kannalta tarpeetonta kappaletta. Ja aivan kuin bändin pojat ovatkin todenneet, on myös täysin turhaa nostaa esiin yksittäisiä biisejä; levy on todellakin kokonaisuus ja sellaisenaan mahtava. Toki monenlaisia tyylejä on löydettävissä ja bändi kokeilee kaikenlaista, mutta ei koskaan mitään mautonta tai tylsää.
Liekki kuulostaa aina vain ja ainoastaan Liekiltä ja siinä piilee käsittääkseni bändin magia. Väitän, että jos piti Korpista, pitää myös Rajan piirsin taasta. Ne ovat erilaisia, mutta silti samantasoisia. No joo. Ostakaa ja nauttikaa! Ja ai niin: Okke Komulainen on kyllä aika kuningas.

Nimetön kommentoi 25.02.2005:

Pisteet:

En ymmärrä lainkaan tätä konsensusta jonka mukaan levy olisi selkeästi Liekin paras. Rajan piirsin taa kuulostaa kyllä Liekiltä mutta minä en yksinkertaisesti löydä levyn biiseistä sitä samaa taikaa kuin Magion tai Korpin parhaimmista lauluista. Kihelmöivät melodiat ja koukut ovat vaihtuneet yhdentekevään progejammailuun ja huonoa progeahan on maailmassa jo ihan tarpeeksi. Sanoituksetkin ovat kuin huonon Liekki-plagiaattibändin teoksista: "ei milloinkaan, kauas pois, vie pois, anna pois, pois pois" ja tätä rataa. Tytöt/Kadut/Paluu kuulostaa ensin Liekiltä, sitten Eppu Normaalilta ja (ellei siinä olisi jo tarpeeksi) lopulta Yöltä?! Rajan Piirsin Taa on varmaankin ollut hauska ja helppo levy tehdä mutta sen kuuntelu ei ole yhtä hauskaa eikä helppoa.

Nimetön kommentoi 10.03.2005:

Pisteet:

Liekin viimeisin tarvitsee selvästi useampia kuuntelukertoja avautuakseen. Kaikenkaikkiaan kappaleet ovat tasaisen hyviä, mutta Korpin sisältämiä huippu hetkiä on vaikeampi löytää. Mieleen tulee, että olisiko arvosteluissa positiivisena asiana mainittu 'tuotanto' päässyt vaikuttamaan levyyn liiaksi. Edeltäjäänsä verrattuna kappaleiden dynamiikkaa on todellakin selvästi kevennetty. Levyä kuunnellessa tuntuu välillä kuin biisit tulisivat suoraan radiosta, kompressoituna. Kokonaisuudessaan uutuudella on mielestäni lisätty soitinteknista fiilistelyä herkkyyden kustannuksella aikaisempiin levyihin verrattuna. Missä on ne kylmät väreet, onko liekki ne polttanut?