Liekki: Korppi

Ranka

Ihan ensimm�iseksi t�ytyy todeta, ett� Liekin kakkosalbumin hittibiisi Pienokainen on koskettavimpia, kauneimpia ja ylip��t��n upeimpia suomenkielisi� tunnelmat�kyj� pitkiin pitkiin aikoihin. Ansaitsee joka ainoan sekunnin radiosoittoajastaan! Mutta onko Korppi –albumin sijoittuminen listalla k�rkikymmenikk��n vain kielt�m�tt� upean hitin varassa, vai voidaanko puhua koko levyllisen t�ysosumasta?

Kuulijan (ja b�ndin) kannalta sihti on onneksi kunnossa, sinne taulun keski�n reunamille j�� vasama t�rr�tt�m��n. Vaikka jo Magio -debyytill� iskettiin lujaa kiilaa tunnelmoivan kauniin poppiksen yst�vien syd�miin, voi Korppia pit�� todellisena l�pimurtona. Harvassapa taitavat olla ne levyt, jotka voivat vastaavalla temmolla ja tunteella todeta keikkuvansa koko maan halutuimpien kiekkojen harvassa joukossa. Siltik��n aivan koko levyn sis�ll�st� eiv�t kyyneleet ala tulvimaan kohti p�lytt�v�� lattiamattoani.

Heti avausraita Veit omasi lentoon tarttuu kiveksist� asti kiinni Oken hellill� koskettimilla, Jannen unelmoivan persoonallisella laulelulla ja lopussa tilulilu-tripille karkailevalla kitaralla, silti ote alkaa helti�m��n yli viisiminuuttisella Kun kattojen ylle l�i (Aurinkoon) -hilpeilyll�, ehk� juuri sen pituuden takia. En voi auttaa rockailee Hammond -saundeilla tumman alakuloisena johdattaen seuraavaan hittiin, nimibiisi Korppiiin, jonka tarttuvuus l�hentelee jo Pienokaista. Vaikka nelikko varmasti osaa hyvin perustella biisien melko pitk�t venyttelyt, miettii vain, olisiko joidenkin liev� tiivist�minen lis�nnyt levykokonaisuuden intensiteetti� ihan sinne kymppilevyjen sarjaan? Tarinoillahan on tietysti aina oma pituutensa... Ja kyll�h�n Liekin kaltainen progehengess� sy�ksyilev� ja r�nsyilev� poppis tarvitsee aikaa musiikkimatkoilleen.

Luulin, luulen j�� falsettikertsist��n huolimatta hiukan v�lisoiton asemaan, Tikarikaan ei jumittelevine sanoineen jostain syyst� sen kummempia innosta. Onneksi seuraava biisikolmikko on t�ytt� timanttia! Uninen Saattaja nostaa niskavilloja pystyyn. Jannen miltei ulinaan taittuva laulutunnelmointi, ylirauhallinen tempo, her�ttelev� kitarariffi sek� ilosta synkkyyteen sy�ksyv� kertos�e nostavat kaunokaisen levyn ehdottomaan eliittiin. Tuletko niin kuin �inen maa -balladin on helppo jatkaa sieluni vatkaamista akustisine n�pp�ilyineen, kehto-/nuotiolaulu sielt� parhaimmasta p��st�. Ja kun seuraavana korviin leijailevat Pienokaisen piano- ja huilutiluttelut, alkaa musiikillinen orgasmi olla l�hell�! Biisiss� Liekin purskahteleva juoksevuus yhdistettyn� Jannen rauhalliseen lauluun ja koskettaviin sanoihin toimii t�ydellisyytt� hipoen. Poken huilu on...kertakaikkisen UPEA! Ja kun biisiin on saatu viel� tarttuva kertos�e, ei voi kuin kehottaa sivistym�tt�mi� ottamaan t�m�n kappaleen syv�lliseen kuunteluun. Se kannattaa, sen voin taata! Edellisen biisitrion j�ljilt� p��t�sraita Valkoinen on enkelten y� menee sulatellessa.

Lopussa kiitos seisoo. Kuunneltuani levyn v�hint��n kaksikymment� kertaa voin olla edelleen tyytyv�inen kokonaisuuteen, vaikka oma suosikkiosasto erottuukin selke�sti edukseen. Ainakin viel�. Korpin lento on lumoava matka, monta koskettavaa seikkailua sis�ltyy miltei tunnin vaellukseen. Jos yksi kotimainen albumi kannattaa t�n� suvena ostaa, se on t�m�.

Kommenttien keskiarvo:

Nimet�n kommentoi 17.02.2005:

Pisteet:

Liekin Korppi levy on suomirokin ehdotonta eliitti�,joka vie mukaansa yh� uudelleen palkiten kuuntelijansa hienolla,muusikoiden saumattomalla yhteissoitolla.Upea kokonaisuus.