Julkaistu: 09.08.2004
Arvostelija: Jari Jokirinne
Deltasonic
Vasta pari vuotta kasassa ollut The Zutons on ehtinyt lyhyen olemassaolonsa aikana herättää paljon tunteita - sekä
puolesta että vastaan. Fanit ovat nostaneet The Zutonsin yhdeksi tulevien vuosien suurista nimistä, kun taas vastustajat
ovat muistuttaneet ettei bändin hieman soulahtavassa kitarapopissa ole mitään uutta ja ihmeellistä. Myös ilkeät puheet
The Coralin lahjattomista tallikaverista ovat velloneet The Zutonsia käsittelevissä jutuissa.
Mikä on sitten totuus - onko The Zutons lintu vai kala? No. Briteissä jo keväällä julkaistun Who Killed The Zutons?-levyn perusteella ei oikein kumpaakaan. Vielä. Bändin retrosoundi on kieltämättä todella valloittava ja vokalisti David McCabelle on hyvän lauluäänen lisäksi kertynyt tarvittava annos karismaa. Myös soittopuolella
The Zutons rulettaa; nuoreksi bändiksi sen ote on harvinainen yhdistelmä rentoutta ja raakaa taitoa. Tätä ei studiossa juurikaan hiottu, vaan todellinen työ on tehty siellä oikeassa paikassa, eli treenikämpällä. Bändin jätkät ovat myös onnistuneet vääntämään kasaan tarpeeksi monta kelvollista melodiaa, joiden jäljet eivät aivan suoraan johda
sinne 60-lukuisen brittipopin (lue The Beatlesin ja The Kinks) alkulähteille. Enemmän yhteistä The Zutonseilla on esim. The Animalsien ja Manfred Mannin kaltaisen blues-pohjaisten klassikkonimien kanssa.
Parasta Who Killed The Zutons?-levyssä on kuitenkin se vilpitön into ja energia jo luurien kautta välittyy. Pienet kauneusvirheet ja varkaudet voi tässä valossa antaa anteeksi, varsinkin kun kyse on debyyttipitkäsoitosta. Tämä levy voi tulevaisuudessa kasvaa vielä vaikka kuinka kovaan arvoon tahansa. Nytkin sen taso riittää kevyesti seitsemään pisteeseen asti.
Traditionaalista brittirockia juurevaan soul-ilmaisuun yhdistelevä bändi.
Kotisivut: www.thezutons.co.uk
(Päivitetty 16.12.2008)