Julkaistu: 19.08.2003
Arvostelija: Jari Tuomanen
Deltasonic
Brittiläisen rockmusiikin ehkä suurin lupaus vakuuttaa toisella levyllään, vaikka tämäkään ei ole se odotettu huippukiekko. Debyytillään The Coral oli vakuuttavan itsevarma, poikamainen ja äänekäskin. Magic And Medicine esittelee edelleen innovatiivisen, mutta aikuistuneen The Coralin. Levyn jokainen kappale olisi kotonaan leirinuotion äärellä lierihattuisen miehen laulamana. Taito tehdä hienoja kappaleita ja esittää ne tavalla, joka harvalle tulisi mieleenkään, on tallella, mutta sittenkin olisi odottanut vielä enemmän, parempaa ja kauniimmin. Ilmeisesti The Coral ei ole vielä valmis olemaan yrittämättä liikaa.
Levy alkaa rohkean rauhallisesti linnunlaululla, valitettavasti vain aloitusbiisi In the Forest ei ole kaksinen, toimii korkeintaan alkusoittona ensisingle Don't Think You're the Firstille, joka kumartaa vanhalle westernille kovin tyylikkäästi ja kliseineen päivineen. Kolmosraita Liezah täyttä folkia ja
yksi levyn parhaista biiseistä. Talkin' Gypsy Market Blues nostaa tempoa hetkeksi, mutta rockaa väkinäisesti. Albumin puoliväli on hieman näennäiserikoista laahaamista, vaikka Milkwood Bluesin krapulainen jazzahtelu tuokin hymyn suupieleen. Vaivattoman tuntuisesti Bill McCai palauttaa tutut elementit; The Coralin jäsenillä on käsittämätön taito hallita kahdeksantoista eri
musiikkityyliä suurin piirtein yhtä monesta ikävuodestaan huolimatta. Eskimo Lament on pianisti Nick Powerin ainoa sävellys levyllä ja puolustaa paikkansa, vaikka ei albumin varsinainen kohokohta olekaan. Careless Hands sitä voisi olla; loistobiisi, joka tuo mieleen Baddingin, tosin lähinnä kitarakoukkunsa ansiosta. Perässä seuraa erinomainen kakkossinkku Pass it On, joka olisi puolestani sopinut albumin lopettajaksi ihan mainiosti.
Nyt levyn viimeinen kymmenminuuttinen menee sujuvasti ohi korvan, vaikka Confessions of A.D.D.D. ei mikään olematon biisi olekaan.
The Coral on edelleen brittiläisen rockin suurimpia lupauksia ja bändi, jolla on tarvittava taito ja luova hulluus todellisen mestariteoksen luomiseen. Kahden levyn mittainen ura on täynnä lahjakkuutta ja virtuoosimaista tyylien hallintaa, vaikka ensikuulemalta albumit voivat kuulostaa varsinaiselta sillisalaatilta. Magic and Medicine on askel eteenpäin ja levy, joka sisältää kaksi vuoden kymmenestä parhaasta singlebiisistä. Se todellinen tajunnanräjäyttäjä lienee kuitenkin vielä tulossa. Toivottavasti.
Brittiläisen kitarapopin outo lintu. The Coralin musiikissa 60-luvun perinnetietoinen pop yhdistyy marginaalisempiin ilmiöihin, kuten psykedeliaan ja hetkittäin jopa garagerockiin. Kitaristi Bill Ryder Jones jätti yhtyeen 2000-luvun lopulla keskittyäkseen soolouraansa.
James Skelly - kitara/laulu
Ian Skelly - rummut
Nick Power - urut/laulu
Lee Southall – kitara/laulu
Paul Duffy – basso/saksofoni
John Duffy – perkussiot
Linkki:
Bill Ryder-Jones desibeli.netissä
thecoral.co.uk
(Päivitetty 11.11.2011)