Jane Birkin: Rendez-Vous

Capitol

Ranskalainen Jane Birkin tunnetaan parhaiten on/off-rakkaussuhteestaan legendaariseen Serge Gainsbourgiin, mutta siinä sivussa pariskunta julkaisi myös muutaman klassikko-statuksen ansaitsevan levyn (mm. englannin sinkkulistan ykköseksi vuonna 1969 asti noussut Je T’aime Moi Non Plus). Gainsbourg on kuollut ja kuopattu ja Birkin oli pitkään pois musiikkikuvioista, mutta yllättäen vanha konkari palaa rikospaikalle. Ja avuksi on houkuteltu iso rypäs nuoren sukupolven voimahahmoja.

Mukana Rendez-Vous-levyllä on mm. Placebon Brian Molko, Manu Chao, Beth Gibbons ja Brian Ferry sekä lukuisa joukko hieman vähemmän nimekkäitä artisteja. Eli idea on aika pitkälle sama, jonka voimilla Marianne Faithful yritti muutama vuosi sitten piristää laskusuuntaista uraansa. En ole Faithfulin levyä kuullut, mutta ainakin Rendez-Vousista jää melkoisen sekava kuva. On hienoa, että ikääntynyt artisti yrittää laajentaa kuulijakuntaansa, mutta täysin viattomalta ei Birkinin pyytettömyys vaikuta. Artisteista erityisesti Molko tuntuu olevan täysin väärässä paikassa, vaikka Smile-laulelma aivan tarkastelun kestävää laatua onkin. Gibbons puolestaan sopii Birkinin rinnalle paremmin kuin hyvin – kaksikon yhteistyössä on jotain sanoin kuvaamatonta sielujen sympatiaa. Ei ihme – onhan Gibbons tavallaan oman sukupolvensa Jane Birkin.

Tämän kaltaiset projektilevyt kuulostavat yleensä paperilla paremmalta kuin käytännössä – ja näin on myös Rendez-Vousin laita. Ehkä levyn paras puoli onkin siinä että se tutustuttaa nuoremman polven Jane Birkinin vanhempaan musiikkin ja ehkä sitä kautta itse synnin alkujuurille – Serge Gainsbourgiin.