Placebo (UK) ym.

Placebo, Lontoo, kuuluisa rockmekka Brixton Academy. Jo alkuasetelmat olivat kutkuttavat, mutta sitä mitä illasta jäi käsiin on äärimmäisen vaikea kuvailla. Tästä konsertista voi antaa sen mielettömyyttä hipovan suuren arvosanan: keikka oli paras mitä olen koskaan nähnyt, kuullut, elänyt ja kokenut! Kaikki kunnia kaikille muillekin bändeille ja artisteille, Placebo on vienyt voiton.

Vuodesta 1996 pinnalla ja pinnan alla ollut lontoolaisbändi on jäänyt tämän lehden arvioissa ja jutuissa täysin huomiotta. Aika erikoista, kun allekirjoittanutkin on ollut kyseisen bändin fani jo vuosikausia. Tuttavuus vahvoja tunteita herättävää Placeboa kohtaan yltää niinkin kauas kuin vuoden 1997 Provinssirockiin, jolloin suuruutta saatiin ihastella sen uran alkutaipaleella jopa Suomessa asti. Lontoon Brixton Academyn kaksi Placebon konserttia myytiin loppuun lähes yhtä nopeasti kuin Manchesterin vastaava. Nämä kolme keikkaa täydennettynä yhdellä maaliskuun lopun extralla ovat bändin ainoat Britannian esiintymiset koko vuonna, joten fanit olivat valmiina saalistamaan lippunsa saman tien niiden tullessa myyntiin. Paikkana Brixton Academy on yksi rock-maailman kuuluisimmista ja vanhimmista keikkamestoista. 4700 hengen konserttipalatsista saadaan Suomessa haaveilla vain villeissä unelmissa, erityisesti tällaisten bändien kruunaamina kuin Placebo.

Ilta alkoi pian ovien avauduttua seitsemän aikaan bulgarialaisen Imbecilen keikalla. Hiphoppia, koneita ja rockia yhdistänyt bändi ei tuntunut olevan aivan selvillä mitä musiikiltaan halusi ja se näkyi esiintymisessä. Laulaja meuhkasi lavalla ja huusi mikkiin tyylillä, joka ei suurempia arvosanoja saa. Jengi ei kummemmin tuntunut olevan kiinnostunut kolmen hengen bändistä vaan katseet olivat suuntautuneet myöhemmälle iltaan. Täysin teilaavaa arvosanaa ei Imbecilelle voi antaa, mutta Brixton Academy oli aivan liian iso areena tälle pumpulle. Toinen lämmittelijä Colour Of Fire sai paljon lämpimämmän vastaanoton ja sen he ansaitsivatkin. Hyvin paljon illan pääesiintyjän jalanjäljissä kulkeva bändi soitti mukaansatempaavaa tunteellista rockia välillä jopa punkahtavalla paahdolla. Seksuaalivähemmistöjen teemaan päästiin jo tässä vaiheessa kitaristi-laulaja Owen Richardsin ja basisti-laulaja Stuart Jonesin avoimella flirttailulla, tosin aika paljon siitä taisi olla yleisön viihdyttämistä. Bändi vakuutti esiintymisellään ja tyylillään, eikä olisi mikään ihme, jos lähitulevaisuudessa englantilaisbändistä saataisiin kuulla enemmänkin.

Ennen illan pääesiintyjää väsymys alkoi painaa, eivätkä fiilikset olleet aivan parhaimmillaan suurta keikkaa varten. Tunnelma kohosi kuitenkin sata prosenttia samalla sekunnilla, kun lavan ja yleisön väliin laskettiin hieman läpikuultava verho, musiikki alkoi pauhaa ja valoshow sai alkunsa. Muutaman minuutin tunnelman nostatus revontulilla, musavideoilla ja voimakkaalla musiikilla sai jengin heräämään ja valtaisan huutomyrskyn valtaan. Verho laskettiin ja laulaja-kitaristi Brian Molko, basisti Stefan Olsdal, rumpali Steve Hewitt sekä keikkakitaristi ja -kosketinsoittaja räjäyttivät areenan viime vuonna ilmestyneen Sleeping With Ghost -levyn ensimmäisellä raidalla Bulletproof Cupidilla. Seuraavalla Every You Every Me -biisillä päästiin jo henkilökohtaisiin lemppareihin. Keikka jatkui jokaisen biisin ainutkertaisella esityksellä, uskomattoman kauniilla soundeilla, voimakkaalla paahdolla, laskeutuen hiljaiseen yhtenäisyyteen. Vaikka hienoa valoshowta tai taustascreenin videoita on ennenkin ihasteltu, olivat nämä suorastaan hengästyttävän upeat. Jokaiselle biisille oli omat tarkoin harkitut elementtinsä sekä kuvailevat kommenttinsa. Brian Molkolla tuntui olevan ainakin yhtä tunnetäyteinen ilta kuin koko yleisöllä. Herkkyys, mutta samalla raivokkuus, joka täytti Academyn biisi toisensa perään oli sanoinkuvaamaton.

Keikalla kuultiin pääosin biisejä viime vuoden albumilta sekä edelliseltä, vuoden 2000 Black Market Musicilta, jotka kummatkin ovat myyneet reilut miljoona kappaletta ympäri maailmaa. Myös vanhempia raitoja saatiin sekaan eikä mitään elämää suurempaa jäänyt puuttumaan. Second Sight oli omistettu basisti Stefanille, siinä missä Protect Me From What I Want kuului kaikille yksinäisille, jotka eivät päässeet Valentine’s Day:n romanttiselle illalliselle. Sleeping With Ghosts soi loistavasti, samoin vuoden 1998 levyn nimibiisi Without You I’m Nothing. Black Eyed kuului kaikille niille koulukavereille, joita vastaan Brianilla ja Stefanilla vielä oli selvittämättömiä asioita. Pääkaksikko intoutui myös muistelemaan aikoja kymmenisen vuotta sitten, kun he itse kävivät katsastamassa bändejä Brixtonissa. Molkon upea, erikoinen, androgyyni ääni yhdistettynä sydäntä särkeviin mollisäveliin sai useammankin silmäkulman kyyneliin. Esiintyminen oli vahvaa, eikä aiemmin kuulluista laiskoista tai humalaisista keikoista ollut mitään jäljellä. Poseeraukset, riehuminen, jengin mukaan ottaminen, valot, musiikki ja itse Placebo loivat kokonaisuudesta parhaan konserttikokemuksen ikinä. Tunnin ja vartin perussetin jälkeen kuultiin jälleen huumaavaa suosionosoitusta. Pian bändi astelikin takaisin lavalle, kiitteli uskomatonta yleisöä ja antoi itsestään ja musiikistaan lisää irti. Neljän encorenkaan jälkeen ei oltu tyytyväisiä vaan huudettiin viela pari biisiä lisää vuoden pituisen maailmankiertueen jälkeen voimissaan olleelta bändiltä. Placebo nosti viimeisetkin minuutit täydellisyyden yläpuolelle tunnelmoimalla Sleeping With Ghostsin viimeisellä raidalla Centrefoldsilla.

Fiilis oli äärimmäisen herkkä täydessä Brixton Academyssa koko keikan ajan ja sen jälkeen. Molko, Olsdall ja Hewitt kumarsivat yleisölle kiitostaan moneen kertaan, samoin teki yleisö heille. Ihmiset jäivät tuijottamaan lavalle ja ihmettelemään millaiset uskomattomat pari tuntia heillä oli juuri ollut. Ei voi muuta todeta kuin että Placebo oli vielä paljon parempi kuin olin koskaan voinut kuvitellakaan. Bändin suuri merkitys, riistävän karut ja kauniit biisit, Molkon upea ääni, vahva lavaesiintyminen uskomattoman voimakkaan ja ristiriitaisen karisman kanssa loivat sellaisen konsertin jota ei todellakaan ole koskaan ennen nähty eikä kuultu. Tämän voittamiseen vaaditaan jo todella paljon.

Nelli Korpi