Ruisrock - lauantai

Ruisrockin lauantai oli ohjelmoitu niin t�yteen kiinnostavia nimi�, ett� jo ennakkoon luvassa oli pitk� ja uuvuttava p�iv�.

Vaikka tarjolla olisi ollut Stam1naakin, luotin festariolosuhteissa enemm�n 22-Pistepirkkoon. Hyv� valinta, sill� b�ndi heitti sopivasti klassikoilla ja hiteill� maustetun setin perinteisen juurevaa rokkia. Frankenstein ja Rat King panivat yleis��n vauhtia, ja my�s virnuilevalla b�ndill� oli selv�sti hauskaa lavalla. Asko my�nsikin heid�n olevan "ihan innoistuneita". Lavalla ei ollut lainkaan urkuja, joten h�n pysytteli koko keikan basson varressa. Lopussa saatiin nauttia viel� Coffee Girlist� ja Sad Lake Cityst�.

"N��h�n on rankempia kuin Stam1na", kommentoi PMMP:n ensimm�ist� kertaa liven� n�hnyt kaverini. Valtaisan suosittu yhtye ei sortunut pelkk��n hiteill� kosiskeluun, vaan punk-klassikoita kuultiin kaksin kappalein: setin aikana Puhelinkoppi-yhtyeen vieh�tt�v� �l� puhu jollet vittu osaa, ja encorena Yp�-viiden Mikkitelineest� on puolet minun. Toki my�s yleis��n kovasti vedonnut Matkalaulu ja ne muut pakolliset olivat mukana, ja my�s yksi "jeesustelusta" kertova biisi tulevalta levylt�. Rantalavan krooniseksi ongelmaksi j��v� soundien surkeus vaivasi kuitenkin keikkaa: monet biisit olivat pelkk�� bassoa.

Tanskassa ��rimm�isen suosittu, mutta muissa pohjoismaissa vain pieneen suosioon noussut Kashmir oli yksi lauantain odotetuimmista nimist�. Jo yli kymmenen vuotta levytt�nyt nelikko on viimeisell� parilla levyll� p��ssyt todella hurjaan vireeseen ja t�m�n my�t� he ovat onnistuneet saamaan levyille yhteisty�kumppaneikseen mm. David Bowien ja Lou Reedin kaltaisia popmusiikin ikoneita. Hyv�ntuulisen ja hieman keskivartaloaan kasvattaneen laulaja Kasper Eistrupin johdolla yhtye tarjosi yleis�lle suurimman osan tunnetuimmista kappaleistaan, mutta mihink��n hurmokseen keikan tunnelma ei noussut. Pikemmin kyse on piknikin omaisesta iltap�iv�tuokiosta, jossa v�lit�n yhtye heitti l�pp�� yleis�lle ja musisoi siin� sivussa. Paikka paikoin leppoisaa Eistrupia seuratessa tuli ihmetelleeksi, onko t�ss� todellakin se sama mies joka mainiossa Rocket Brothers-dokkarissa kamppailee luomistuskan ja sis�isten demoniensa kanssa � ja siin� sivussa pyrkii hetken mielijohteesta Roger Watersin kiertueb�ndin kitaristiksi � siin� kuitenkaan onnistumatta. No mutta, Zitelitesin ylihienot biisit kuulostivat Ruisrockin iltap�iv�ss�kin aivan itselt��n.

Festarien uutuus oli Tribuuttiteltta, jossa joka p�iv� useat orkesterit esittiv�t n�kemyksi��n toisten tuotannosta. Kun sen ohjelmaan oli merkitty Maija V & Maya P & Isoveli ja pitopalvelu, ei ollut vaikea arvata kenest� oli kyse: Maijat Vilkkumaa ja Paakkari tulkitsemassa Janis Joplinia ja Big Brother & the Holding Companya. Ik�v� kyll� Vilkkumaan ��ni sopi t�h�n hieman huonosti, mutta Paakkari oli l�hemp�n� esikuvaansa. Mainio v�lipala, kuitenkin.

��nentoiston ongelmia esitteli Rantalavalla seuraavaksi CMX, jonka festarisetti oli selv�sti rakennettu vetoamaan nuorempaan yleis��n. Esimerkiksi Vallat ja v�et, Rautakantele, Kultanaamio ja useampi biisi Vainajalalta kyll� her�ttiv�tkin suurta innostusta lavan eteen pakkautuneissa pienokaisissa. B�ndi oli toki ter�ss�, kuten aina.

Kanadan moottoriturvassa Danko Jonesissa on puolet rokkaria ja puolet standup-koomikkoa, ja vaikka b�ndi onkin p�tev� veivaamaan funk-ja blues-pohjaista hard rockiaan, tekiv�t v�lispiikit keikasta muistettavamman kuin se muuten olisi ollut. Silm�lapussa soittanut Jones selitti n�et olevansa sokeutumassa koska on runkannut liikaa. Varsinainen riemu kuitenkin repesi, kun h�n huomasi yleis�ss� liehuvan p��kallolipun - my�skin yksisilm�isen. Solvattuaan ensin aikansa sen heiluttajaa h�n pyysi kuitenkin lipun lavalle, ja marssi ymp�riins� uuden tunnuksensa kanssa. Pieni lapsus oli kuitenkin, kun h�n alkoi my�hemmin selitt�� olevansa satanisti, olettaen ilmeisesti ett� suomalainen metallikansa tervehtisi t�t� paljastusta innolla. Seurauksena oli ennemminkin yleinen h�mmennys.

�Mustalaispunkkareiksi� itse��n tituleeraava Gogol Bordello oli itselleni t�ysin uusi tuttavuus. Meno lavalla olikin sen mukaista ja tunnin setin aikana yleis� sai nauttia vaihtelevalla menestyksell� niin viulusta, patarummuista ja kaikenlaisista rockille ep�tyypillisist� kilkuttimista. B�ndi esiintyminen oli kuitenkin ��rimm�isen vauhdikasta ja tarttuvaa, vaikka biisit j�iv�tkin varsin yksiulotteisiksi. Er��nlainen k�yh�n miehen versio Mano Negrasta, siis.

Rantalavan ��niongelmat huipentuivat kaikkien rakastaman Opethin noustessa soittamaan goottilaista deathmetalliaan. Miksauskopin edess�kin pystyi kuulemaan vain kumisevaa, s�rkev�� bassoa, koskettimien ollessa vaikeasti erottuvaa pihin��. Miksaajakin vastasi mulkoiluun nostamalla k�tens� pystyyn. Oli syy miss� kohtaa hyv�ns�, t�llaista keikan t�ysin pilaavaa mokailua on vaikea hyv�ksy�. Ainoa ratkaisu oli siirty� tribuuttitelttaan nauttimaan The Othersin (julkistetustikin 22-Pistepirkko) vanhoista rock-tulkinnoista.

Opeth-katastrofi ilmeisesti her�tti j�rjest�j�t, koska New York Dollsin keikkaan menness� ��niongelma oli korjaantunut. Ja hyv� niin, koska luvassa oli p�iv�n tiukoin keikka. Ei haitannut, ett� laulaja David Johansen on jo yht� ruma kuin Mick Jagger, tai ett� b�ndin varhaiskokoonpanosta kolme nauttii haudan levosta. Mm. Sam Yaffalla vahvistettuna he piiskasivat menem��n niin, ett� uudet biisit eiv�t paljoa vanhoista klassikoista erottuneet. Yleis� oli innoissaan, ja b�ndi selv�sti liikuttunut. Ja jo kolmannen biisin j�lkeen Johansen tunnusti, ett� vaikka monet b�ndit ottivat Dollsista mallia, niin suurin kaikista oli Janis Joplin. Ilmassa oli yhteis�llisyyden tuntua, kun ymp�riins� k�velev�t ihmisetkin lauloivat mukana Piece of My Heartia.

Illalle oli kuitenkin luvassa viel� t�t�kin hurjempi p��t�s, kun Flogging Molly p��si vuoroon. Musiikillisesti yksitoikkoinen irkkupunk upposi humaltuneeseen suomalaisyleis��n niin, ett� kun Dave King pyysi kaikkia tanssimaan Oliver Cromwellin haudalla, olisi voinut kuvitella, ett� miehen syntilistaan lukeutuisi my�s kieltolain julistaminen Suomeen. Koska keikan "katseleminen" ja "kuunteleminen" olisivat olleet t�ysin mit�tt�mi� kokemuksia verrattuna siihen, mit� miksauskopin ja lavan v�lin t�ytt�v�ss� pitiss� oli tarjolla, t�ytyi vain sukeltaa mukaan - vaikka sitten keng�t l�htisiv�t jalasta.

Illan p��tti maassamme vaivihkaa suureen sukseeseen noussut Mew. Valitettavasti vain Rantalavalta tutut ongelmat olivat tarttuneet my�s Niittylavan puolelle, sill� yhtye joutui aloittamaan keikkansa teknisten h�ss�k�iden vuoksi pariinkin kertaa uudestaan. Mew ei antanut t�m�n kuitenkaan lannistaa tunnelmaa ja osansa talkoisiin toi my�s sympatiaa osoittanut yleis�. Kun kaikki j�lleen toimi, p��si Mew vy�rytt�m��n huikean isoa soundiaan, jolle taustalla n�ytetyn pienelokuvat antoivat osuvaa taustatukea. Ratkaisu onkin pirun toimiva � b�ndin j�senet n�ytt�ytyv�t yleis�lle vain pienin� varjokuvina ja valtava valkokangas pit�� huolen esityksen visuaalisesta puolesta. Luonnollisestikaan Ruisrockin veto ei noussut viimesyksyisen Tavastian hekuman tasolle, mutta oman leivisk�ns� b�ndi hoiti ihailtavalla kurilla. Teknisen puolen ongelmia on turha yhtyeen niskaan kaataa.

Voit jatkaa t�st� sunnuntain juttuun. Perjantain tapahtumista voit lukea taas t��lt�

teksti: Mikko Heimola ja Jari Jokirinne
kuvat: Jari Jokirinne ja Risto Ravela (PMMP)