16.02.2005
Klubi/Tampere
Poppikerho vaihtoi vaihteeksi rokkikeng�t jalkaan, vaikkakin kaikilla illan esiintyjill� rockin annostelussa kuuluu paljon my�s pop-elementtej�. Suurin suosio orkilla taitaa my�s olla pop-piireiss�. Illan ensimm�inen esiintyj� Sweeties oli ennalta tuntematon suuruus, vaikka hyv�� puhetta onkin nelikosta kuullut. Lovestar -orkesterista tutut kitaristi Antti ja rumpali Janne muodostavat basisti Pasin ja solisti-kitaristi Mikon kanssa mukavan rennosti mukaansatempaavan �pop-Strokesin�, jossa hittirokujen tarttuvat kitarakuviot kohtaavat The Curen vastaavat ja my�s hivenen Robert Smith -tyylisen laulun. Vaikka mist��n kasari-hengest� ei oikeastaan Sweetiesien kohdalla kannata puhua... Yhtyeen Poppikerhon haastiksessa tarjoama �paukkupurkka� on oikeastaan aika osuva kuvaus musiikista, lis�ksi rentous ja hyv�ntuulisuus t�ytyy viel� mainita. Vaikka Pasin bassokin sanoi sopimusta irti, ei bassonvaihtorumba liiemm�lti katkaissut keikan intensiiteetti�, johtuen varmaan juuri kokonaisuuden rennosta otteesta. Kun biiseist�kin onnistuneesti �lainattujen� kitarakoukkujen lis�ksi l�ytyi my�s tarttuvia kertsej� ja yleisesti lupaavalta kuulostavia ideoita, voi b�ndille luvata valoisaa tulevaisuutta. Eritt�in positiivinen tuttavuus!
Sitten olikin luvassa entist� rennompaa otetta, pikkuhauskaa urkuilua, tiukkaa poseerausta, tytt�jen omaa tanssirokettia... lavalle Toijalan, Tampereen ja koko maailman ihqut poitsut, Tigerbombs. Viisikko oli hyv�ss� vedossa; Kido Retron ja Pepe Troublen kitaroiden johtama vauhdikas ja hillitt�m�n letke� rokittelu saavutti t�ll� kertaa huipennuksensa
etenkin raskass�r�isesti hevahtavan Cheap Thrillsin ja odotetusti hittibiisi 1000 Sparksin kohdalla, mutta hirve�sti tylsi� hetki� ei setiss� tullut vastaan. Muutamia uusiakin biisej� kuultiin, jotka luonnollisesti viel� ensikuulemalta eiv�t ihan samassa mittakaavassa vieneet mukanaan. Visuaalisesti b�ndi vakuutti j�lleen sek� pukeutumisellaan (puvut rokkaa aina kitaroiden kanssa) ett� etenkin piipi-urkuri Sepe �ss�n veike�ll� keekoilulla univormu p��ll��n soittimensa takana. L�hes koko keikan tanssahdeltuani ja riehuttuani valloittavan tiluttelun tahtiin t�ytyy todeta keikan olleen yksi orkan parhaista. Tietty kotietu auttaa, mutta harva Tamperelainenkaan orkka vet�� yleis���n vastaavaan hurmokseen Klubilla, miss� voi aina paeta pimeisiin nurkkiin kaljan ��reen m�ll�tt�m��n.
Tied� sitten johtuiko edellisten b�ndien rempseydest�, mutta Kevin tuntui t�ll� kertaa jotenkin liian tosikkomaiselta ja jopa puuduttavalta. Levymuodossa itse�nikin vieh�tt�neet l�mpim�t ja vinke�t mielleyhtym�t olivat jotenkin kummallisesti t�ysin kadoksissa eik� rokkaava soitanto miss��n vaiheessa rep�issyt imuunsa. Ja oli jo toinen n�kem�ni keikka nelikolta, jossa homma oli hakusessa. Mit�h�n tarttis tehr�? Kyll�h�n Ville S�rm�n eleett�m�n rokkiposeerauksen johtama keikka parani loppua kohden, mutta kyll��ntyminen oli jo ehtinyt tapahtua. Kaiken kaikkiaan t�ll� kertaa rokkaavalla kaavalla rakennuttu Poppikerho onnistui j�lleen, asiasta kiinnostuneet olivat paikalla, menoa oli ja meininki� ja yksi uusikin tuttavuus lunasti paikkansa.
Ilkka Valpasvuo
