Vesisateinen �myrock jo 30:tt� kertaa

Vuoden 2004 �myrockissa, tuossa 30-vuotissyntt�reit��n viett�neess� H�meenlinnan sympaattisessa ilmaisfestivaalissa, koettiin jotain, mit� ei muutamaan vuoteen ole tullut vastaan. P��esiintyj� ei nimitt�in lopulta n�ytt�ytynyt. Nyt paikalla olleet ihmettelev�t, ett� mit� ###tua se �ij� koittaa selitt��? Kyll�h�n siell� n�htiin niin Peitsamot kuin R�yhk�tkin. Katsokaas, minulle suomalaisten festivaalien p��esiintyj� on muista esiintyjist� riippumatta AINA aurinko, joka t�ll� er�� loisti poissaoloaan. Ei se haittaa,vaikka v�lill� satelisi tai ilma olisi p��asiassa pilvinen, mutta kyseess� olevan lauantain kohdalla sadepilvien vesihanat olivat kyll� jopa meik�l�iselle liian innokkaita. Vett� siis tuli pahimmillaan useamman tunnin putkeen kuin saavista. Silti v�ke� n�htiin Kaupunginpuistossa kohtuullisesti, sadevarjojen ja sadetakkien kirjo oli n�kemisen arvoinen.

�myrockin perinteisiin kuuluu, ett� itse tapahtuma on yleis�lle ilmainen ja sit� rahoitetaan tukirahoilla. My�s paikalle saapuvat artistit yleens� kirist�v�t hiukan ohjehintojaan alasp�in tapahtuman luonteen mukaisesti ja tulevat ylpein� mukaan suomen vanhimpaan yht�jaksoiseen ilmaisfestivaaliin. P��tapahtuman ollessa ilmainen j�rjest�� virke� �my ry tapahtuman tiimoilta iltakklubeja, joita t�ll� kertaa oli joka ilta keskiviikon M.A.Nummisesta lauantain p��t�sklubeihin. Itse k�vin perjantain �isolla� klubilla paikallisessa Sirkuksessa, jossa soitti koko kansan rytmiorkesteri numero yksi, Don Johnson Big Band sek� l�mmittelij�n� toiminut Parolan industrial-rytmi-duo Phuzy. N�ist� voi mainita sen verran, ett� Phuzy on liven� levy��n toimivampaa tehdashallitiputtelua, vaikka pient� takakireytt� ja j�nnityst� nuorten poikien esiintymisess� aistikin. Jonsonit taasen soittivat keikallaan my�s ainakin itselleni ennen kuulemattoman biisin. Koko keikkaa en paikalla ollut, mutta aika harvalta n�ytti H�meenlinnalaisyleis� (vaikka paikalla olikin viitisensataa henke�). Sen isompaa sanomista en klubeista ajatellut tarjoilla, vaan keskityn itse asiaan. Valitettavasti s��oloista johtuen itse asiakin j�i omalta kohdaltani hiukan tynk�versioksi.

Kekkerit aloitti puistolavalla n�ht�v�sti Turenkilainen kolmen hengen bluesahtavaa hardrockia/bluesrockia veivannut Gobkooh. En t�lt� ennest��n tuntemattomalta artistilta odottanut etuk�teen mit��n, joten odotukset ylitettiin. Groovella bassolinjalla rokannut trio sai jopa ny�kyttelem��n positiivisesti. Eritt�in positiivinen alku �myyn, vesisadekin oli t�ss� vaiheessa viel� hetkitt�ist�. Yll�tyksellisesti jo puoli kahdelta soitti �myikoni Kari Peitsamo, jonka tutun oloista keikkaa seurasin kent�n toisesta p��st�, oluteltan suojista. Vett� nimitt�in tuli Peitsarin aurinkoisesta karismasta huolimatta. Silti hulppea m��r� sateenvarjojen alle k�tkeytyneit� faneja nauroi ja lauloi Karin mukana. Thank you, you have been a wonderful audience, sek� muut tutut Kari �lainit nivoivat Kauppaopiston naisia ja Hey Judea yhteen, aloittipa kansanedustusteht�viin kiinnostusta viime vuosina osoittanut kommunistimme settins� mainiolla Europarlamenttiin -biisill�.

El�m� Karin j�lkeen jatkui kes�teatterin lavasteissa ja katsomossa esiintyneiden alueohjelmien tahtiin. Ensimm�isen� l��nintaiteilija Kari M�kiranta tarjoili �myl�isille nelihenkisen yhtyeens� voimin yhden kappaleen musiikkin�ytteen, joka oli laulaja-kitaristin k�sialaa. Herkk�� suomipoppia, olisiko biisin nimi ollut Kyynel? Erikoisemmmaksi asian tekee se, ett� mainittu solisti oli �my� varten lomalla vankilasta, ja sai n�in tilaisuuden esiinty� julkisesti. En tied�, olisiko tiedon saanut paljastaa, mutta ei kai se ket��n haittaakaan? Lyhyen, ehk� viel� hiukan hapuilevan maistiaisen perusteella kehotan herraa nykyisen �komennuksen� j�lkeen jatkamaan musiikin parissa. Ei ollut nimitt�in lainkaan p�ll�mpi kappale.

Oma ja monien muidenkin p��esiintyj� juhla-�myss� oli seuraavana puistolavan vallannut Deep Turtle. Jazzcore-trio on mielest�ni yksi kotimaan parhaita liveb�ndej� ja lavan edustasta l�ytyi monia samaan suuntaan ajattelevia faneja, joiden riehumista ei haitannut edes kaatosateeksi yltynyt ep�vakainen s��. T�m�n huomaisivat my�s ly�miss� taituroiva Mikko Erjossaari, basisti Tapio Laxstr�m sek� kitarasta, h�ly��nist� ja laulusta vastaava Pentti Dassum, jotka innostuivat itsekin erinomaiseen suoritukseen. Poukkoilevan paahdon kapellimestaruus kuulunee Erjossaaren ly�miin, joita kielispesialistit seuraavat ja tuovat oman riehakkaan panoksensa kokonaisuuteen. Espanjankielisi� vokaaleja, kieroja bassokuvioita, junnailevia ly�mi� ja jopa raivoavaa kitaraa... Hyv�ss� hengess� soitetun keikan lopuksi Mikko l�hti tarkastamaan, ett� kuinka paljon sit� vett� yleis�n niskaan todella tippuu (sit� muuten tuli oikein urakalla) ja meinasi juoksuretkell��n �my�h�sty� encoresta. Loistavaa! Jos olisin itse ollut valitsemassa juhla-�myyn esiintyji�, olisi Turtle ollut ehdoton ensimm�inen valinta.

Meanwhile at the Kulttuurilava... jolla nimell� mainittu kes�teatterin lava oli nimetty. Tai ei oikeastaan samaan aikaan vaan heti Turtlen keikan j�lkeen oli alueohjelmistossa vuorossa j�lleen yksi friikkisirkus, mainiosti nimetty Sirkus Tapaturma. Ennen varsinaisten ohjelmien alkua k�vin yst�v�ni kanssa tutustumassa alueelle pystytettyyn ymp�rist�taiden�yttelyyn, jossa muun muassa m�nnyn ymp�rille ripustetyt hylsyvy�t (hevim�nty), punaisiksi k��rityt puut sek� erilaiset ripustukset vakuuttivat. Poistuessamme n�yttelytilana toimineesta rauniolinnasta t�rm�simme keskelle kolmen Tapaturmalaisen organisoimaa krokettipeli�. Rata kulki n�yttelyst� aina kes�teatterin lavalle asti ja mailoja k�ytettiin melkein muuhunkin kuin pallonly�ntiin. Hilpeit� veikkoja. Itse ohjelmaan kuului synkk� musiikki, tulennielent�� (sateesta huolimatta), l�vistysriiputuksia, nauloilla k�vely� yms. En ihan koko ohjelmaa seurannut, mutta moinen �lusikka nen��n� �meininki on mielest�ni erinomaista ohjelmaa rokkifestarien alueohjelmana.

Desibelimies Che Jokelaisen mielipidett� kysytt�ess� p��esiintyj�n viitta olisi ilman muuta laskettu Suomen hulluimman kansan savolaisten oman trion, The Micragirlsin hennoille harteille. Japanilaistyylist� kahjogaragea kitaralla, rummuilla ja koskettimilla r�imiv� kolmikko ei ehk� saanut yleis�� aivan samanlaiseen hurmokseen, mutta ainakin meid�n remmillemme paahto kelpasi. Mit��n ylet�nt� taitoahan soitossa ei ole, mutta kyll� My My Micraboyn kaltaiset renkutukset ovat bilerokkausta parhaimmillaan. Ei mitenk��n riehakkain Micrakeikka, mutta vesisadekin oli aika synkk��. Silti musiikki toimii ehk� kaikkein parhaiten ulkona verrattuna levyihin tai klubeihin.

Ultramariini H�meenlinnalais-orkesterina veti taas lavanedustan t�yteen, mutta itse en jaksanut viisikkoa kauaa sateessa seurata. Hele�� suomenkielist� poppista ja tarttuvia biisej� Mariini osaa kyll� tehd� ja debyyttipitk�soitto Juuri ja juuri olemassa kuuluu omiinkin suosikkeihin, mutta mit��n uutta ei b�ndin setiss� tuntunut olevan. Toki Kaupunginpuisto on ilmaan muuta �myn teemabiisi vuosimallia 2004, Soma oli mukava kuulla... Elohopeaa oli kerrankin aika vaisu, vaikka erinomainen biisi onkin. Matin akustinen kitara teki kuulemani mukaan ten�n keikan aikana, vaikka en itse sit� n�hnytk��n...

T�ss� vaiheessa alkoi vedentulo k�ym��n yli sietokyvyn. Ei se ylh��lt� tuleva niin paljon haittaa, mutta kun koko kentt� alkaa olla yht� l�t�kk��, alkavat jalat k�rsi� liiaksi kosteusvaurioista. Vaikka Problems?, Paarma&Nopsajalka sek� Kauko R�yhk� olisi kaikki ollut mukava n�hd�, p��timme puristaa vedet lahkeista... Sis�tiloihin, l�mmint� ruokaa ja juomaa... Rajansa se on festaritunnelmallakin. Niin ja tulihan se R�yhk�kin n�hty�, tosin vain rautatieaseman kahviossa matkalla m�rk��n �myyn.

Ilkka Valpasvuo