Ääniportti – kuviokellunta ei onnistu saunassa

Oulun lähistöltä kotoisin oleva Ääniportti on vajaan neljän vuoden aikana liikkunut metallin ja raskaan rockin vaikeasti määriteltävässä välimaastossa. Yhtyeen viimeisin demo Letargia otti kuitenkin kerralla aiempaa reilumman askeleen metallin suuntaan ja samalla ilmaisu väkevöityi myös monella muulla tavalla. Bändi tuntuukin löytäneen sen omimman itsensä ja vaikka suomenkielistä rockmetallia riittääkin näinä päivinä yllin kyllin edustaa Ääniportti oman suuntauksensa selvästi nousevia nimiä. Olikin aiheellista udella yhtyeen kuulumisia hieman enemmän ja kysymyksiini vastailivat alusta asti mukana olleet laulaja/kitaristi Sami Vänttinen ja rumpali Janne Mikkonen. No niin, uusi vuosi alussa ja uusi kiekko valmiina, mitä siis kuuluu Ääniportin leiriin?

Sami: Jaa-a, lähinnä sitä on viime aikoina odottanut millaista palautetta tämä uusi lättymme "Lerssi" saa eri tahoilta. Tähän mennessä pääasiassa pelkkiä kehuja. Nyt kun saatiin Jukkakin pois asevelvollisuutta suorittamasta, voisi sanoa, että leirin kamiinassa on taas halkoja.

Janne: Enemmän treenausta, jos vaikka keikalle satuttais menemään ja tietenkin uusien biisien tahkomista!

Ääniportti perustettiin kesällä 2002, mutta koska yhtye varsinaisesti ottaen "löysi" itsensä?

Sami: Tarkka aika ja havainnot ovat jo hukassa mutta kesällä 2003 kokoonpano muuttui samaksi mitä se on nykyään. Ehkä silloin juna pudotettiin viimein raiteilleen. Osan jäsenistä on tuntenut jo yli 10 vuotta, että onhan nuo potentiaaliset sekopäät "löydetty" jo silloin.

Janne: Joo muistan sen että oltiin lukiossa ja mietittiin, että pistettäisiinkö bändi pystyyn. Mutta paremminkin bändi löysi itsensä, kun lopetettiin pelkkien covereiden soitto ja aloitettiin omien kappaleiden säveltäminen. Silloin tuntu, että tästä voisi syntyäkin jotain.

Laulukielenä toimii Suomi, mutta onko asianlaita ollut aina näin ja voiko muita vaihtoehtoja edes harkita?

Janne: Suomen kielessä on paljon sanoja, jotka kuulostavat tehokkaammalta kuin englannin kielen sanat. Yhtenä esimerkkinä voisi sanoa kirosanat! Mutta en väheksy ollenkaan englannin kieltä, ehkä voisimme joskus jopa tehdäkin sellaisen kipaleen. Minun versio ei mennyt kylläkään läpi.. heh!

Sami: Tähän muut huusivat heti "Ei!". Tosiaan, aivan ensimmäinen biisimme oli tosiaan Jannen säveltämä Introspection, joka vähän ennen nauhotuksia kääntyi Kivijuuret -kipaleeksi. Itselle tämä kotikieli tuntuu hieman luonnollisemmalta mutta onpa treeneissä vedelty ihan englanniksikin joskus cover-biisejä mm. System Of A Downia.

Uusin kiekkonne Letargia on lyriikoiltaan selvästi teemalevy, mikä tapahtui nähtävästi hieman vahingossa. Vahinko taisi kuitenkin lopulta olla oikeastaan siunaus, vai mitä mieltä itse olette?

Sami: Huomasin tämän "vahingon" ennen kuin sanoitin lätyn viimeisen kappaleen, joten hioin Kylmän taivaan tavallaan kiteyttämään kahden edellisen biisin aiheet ja antamaan ajatuksista jotain yleiskuvaa. Mielestäni kokonaisuus on paremmin niputettu näin.

Levyn aloittava Paljas maa –kipale on melkoisen metallista rytyytystä ja kiekko on muutenkin kautta linjan huomattavasti raskaampi kuin aikasempi tuotantonne. Onko tämä metallisempaan mätkeeseen siirtyminen tietoinen askel ja kenties pysyvä kurssinmuutos?

Sami: Monesti mietittiin porukalla, että viisari on poukkoillut aika vapaasti sekä rokin, että metallin puolella ja sen olisi aika kallistua jompaan kumpaan suuntaan. Raskaampi mäiske tuntui luonnollisemmalta valinnalta ja onhan tuota mukavampi soittaakin. Kurssimuutos on pysyvä ja mahdolliset kevyemmät biisit on helppo siirtää muiden projektien alle.

Janne: Sitä on mukavampi soittaa, saatoin jopa oppia jotain! Treenikämpillä olisi paljon kylmempi ilman tätä mäiskeen tahkomista.

Lyriikat ovat mielestäni todella synkkiä ja murheellisia, kun elämästä lauletaan lähinnä sen loppumisen merkeissä. Biisien nimetkin kertovat jo paljon (Paljas maa, Ihmisen hauta, Kylmä taivas), onnellinen loppu ei taida kuulua sanoituksellisiin vaihtoehtoihin...

Sami: Useasti kappaleet tarkastelevat kuolemaa, poismenoa tai erilaisten suhteiden loppumista ulkopuolisin silmin eikä kaikkea tule ottaa niin kirjaimellisesti. Tokihan tässä pieni synkkyys ja turhautuneisuus paistaa lävitse vaikkei omassa elämässä aihetta siihen olisikaan. Onnellisin loppu taitaa olla hieman humoristisessa kappaleessamme Sapeli. Siinäkin tosin naapurin mäyräkoira on jäätynyt hankeen..

Janne: Suomi on synkkä ja pimeä maa....

Aiemmin Ääniportin yhteydessä mainittin usein hanakasti CMX, kun kyse tuli bändin tyylin määrittelemisestä. Nyttemmin nuo vertaukset ovat käyneet aiheettomiksi, mutta kuinka pahasti tuollaiset puheet kaiversivat - ja vaikuttivatko ne kenties jollain tavoin bändin musiikillisen linjauksen muutokseen?

Sami: Eihän nuo puheet nyt varsinaisesti kaivertaneet. Aloittelevalle bändillehän se oli kova juttu, jos huomattiin mistä ne vaikutukset ovat peräisin. Musiikilliseen linjaukseen se ei juuri vaikuttanut vaan annoimme itsemme kehittyä omaa vauhtiamme. Uusi levy toi mukanaan enemmän pinnalle sitä omaa juttuamme ja esikuvat jätettiin piirtelemään liitutaululle ohjeita. Itselleni CMX on musiikillisen kallioni peruskivi ja sen vierittäminen paikaltaan on mahdotonta.

Miten Letargian aiempaa raskaampi linja vaikuttaa vanhempien biisienne soittoon?

Janne: Monet vanhemmat biisit ovat saaneet lisää tempoa, joka saa ne rullaamaan paremmin.

Sami: Periaatteena on paskat pois raiteilta ja enemmän palleaa. Elikkä vanhaa tuotantoa on karsittu sopivasti pois ja tuoreemmalta kuulostaviin kappaleisiin otetaan kitarasta rankempi ote, selkä suoraksi ja ranteet rullalle.

Ääniportti tuntuu heittävän keikkaa harvakseltaan, eikä bändiä juuri eteläisemmässä suomessa ole näkynyt. Onko tähän huolestuttavaan tilanteeseen tulossa kenties muutosta lähiaikoina?

Sami: Basistimme Jani on viimenen mies, joka suorittaa asevelvollisuuttaan ja pääsee onneksi aivan piakkoin pois, 9kk:n mies kun on. Muistaakseni viime vuonna, kun Jukka suoritti vielä omaa intti-experience-härdelliään, vähintään kolmisen keikkaa peruuntui kiinniolevien viikonloppujen takia ja tarkkoja aikatauluja oli hieman hankala sopia. Lisäksi huono tuuri tuntuu seuraavan herkeämättä. Etelässä on ollut kysyntää, joten eiköhän tässä sinne suunnata piakkoin.

Janne: Kyllähän keikkaa olisi kiva heittää vähän enemmän.

Kun yhtye kesällä 2002 polkaistiin käyntiin homman nimi oli siis rock. Mitä esikuvia yhtyeellä tuolloin oli ja ovatko ne kenties vaihtuneet kovastikin vuosien saatossa?

Sami: Ensimmäisenä taisivat olla CMX ja Kotiteollisuus, nehän ne nuorta miestä puhuttelivat. En usko, että esikuvat ovat sinänsä mitenkään vaihtuneet, niitä on vain tullut lisää musiikkimaun karttuessa.

Edellinen promonne III julkaistiin aivan vuoden 2005 alussa, jota seurasi pitkäsoiton mittainen Taakka ja Letargia näki päivänvalon vielä saman vuodenloppupuolella. Tahti on kova, joten onko seuraava studiosessio jo mahdollisesti suunnitelmissa?

Sami: Pieno tarkennus, että promo III:een sisällytettiin Taakka -levyltä kolme parhaiten lyhyempään kokonaisuuteen sopivaa kappaletta, eli siitä ei voi puhua omana tuotoksenaan. Kahdeksan biisin pituinen Taakka olisi ehkä ollut arvostelijoille liikaa. Studiosessioita ei ikinä suunnitella etukäteen vaan usein sinne vain mennään, kun tuntuu, että nyt pitäisi taas veivata taikinaa kasaan. Uutta materiaalia tuskin tulee ennen ensi syksyä. Keikoilla tullaan kyllä vetämään tuoreempaakin matskua.

Mihin Ääniportti johtaa ja mitä sen takaa löytyy?

Sami: Äärimmäiseen katastrofiin, jonka takaa löytyy kuppi teetä ja näppylähanskat.

Ja lopuksi on sana vapaa...

Sami: Kuviokellunta ei onnistu saunassa. Villasukat ja laminaattilattia.

Teksti: Mika Roth
Kuvat: Ääniportti