Sinkut � Tammikuu 2006

Graydance: Care Less, Hurt Less

Kotimainen Graydance on vuosien saatossa julkaissut monta single�, mutta hyvist� yrityksist� huolimatta l�pimurto on j��nyt saavuttamatta. Jo viime kev��n� ��nitetty sinkku Care Less, Hurt Less pyrkii nyt muuttamaan tuota tilannetta kolmen kappaleensa voimin.

Aloitusraita Utopia Full Stop l�htee hitaasti liikkeelle, mutta intoutuu pian yhtyeelle sangen ominaiseen menev�mp��n Anathema-fiilistelyyn. Tomi F�rmin koskettimet piirt�v�t rajoja, joita Jukka Veiksolan ja Niklas Gran�n maalailevat kitarat t�ytt�v�t taiten. Jarkko Virta on upean melodisen laulunsa ansiosta j�lleen paljon vartijana, eik� mies pet� nytk��n. L�mmin laulu onkin se yhtyeen vahvin ase, jota siivussa osataan my�s hy�dynt�� taiten. Kakkosbiisi Grimeshine siirtyy tummemmille ja rankemmille vesille, s�ilytt�en kuitenkin samalla sen tietyn herkkyyden joka saa yhtyeen kuulostamaan niin omanlaiseltaan. P��t�sraita Bittersweet vie ilmaisun j�lleen eteerisemp��n suuntaan, mik� tuntuukin olevan b�ndin vahvinta kentt��. Kaikessa seesteisyydess��n ja kuulaudessaan kappale tavoittaa jotain todella kaunista, jotain johon vain harva yhtye ylt��.

Hienoa musiikkia joka pystyy her�tt�m��n kuulijassa syvi� tunteita ilman pateettisuuden vaaraa. B�ndin hiottu tyyli on aivan omanlaisensa ja sen tekemisist� henkii jatkuvasti tietty valmius ja rentous. Kyll� t�llaista musiikkia kuuntelisi mieluusti ihan pitk�soitonkin verran, toivottavasti Graydance saa jossain vaiheessa mahdollisuuden tehd� viel� sellaisenkin.

Mika Roth

---

Leijonamieli & Putkimiehet: Laulu sadep�iv�n varalle
Plastinka

Helmikuun puoliv�liss� debyyttipitk�soittoaan orgaanisemman Putkimiehet-orkesterin kanssa julkaiseva Leijonamieli on t�ll� kakkossinkullaan l�hes yht� kovaa kamaa kuin soittolistoilla roikkuneella Tartu mun k�teen -hitill�. Haikeasti jazzahtavasta s�keest� menn��n sujuvasti Kristiina Wheelerin hele�ll� taustalaululla varustettuun kertoon. Tunnelma t�ss� rakkauslaulussa on herkk� ja intiimi, silti kevyt ja aurinkoinen. Oikeastaan ainoa asia joka biisiss� voi �rsytt�� on Leijonamielen itsens� ��ni, joka ainakin itselleni maistuu hivenen liikaa honottavalta. Levyn kahdesta versiosta tippuu oikeasti paremmin se originaali eli kakkosraita. Mikko Pettisen trumpetti ja putkimiesten groovaavan letke� soitto toimii.

Ilkka Valpasvuo

---

Macon Dead: Ten N�Two

Macon Dead yhtyeen historia ulottuu vuoteen 2000, jolloin kitaristi Guitar Bains kuuli vokalisti Nadi Hammoudan b�ndin demon. Jo aiemmin toisensa tunteneet kaverukset huomasivat musiikillisten n�kemystens� kohtaavan ja perustivat n�in ollen tietysti oman b�ndin.

DVD-formaatissa arvioitavaksi saapunut Ten N �Two single on viimeisen p��lle mietitty ja ammattimaisesti viimeistelty kokonaisuus. Yhtye katsoo soittavansa progressiivista hard rockia, mutta omaan korvaani tuo progressiivisuus on l�hinn� v�h�isen mausteen asemassa. Rertkueen rock kun on menev�n tuntuista ja vahvan makuista. Hammoudan englanninkielinen voimakas laulu ly� v�kev�n leimansa yhtyeen soittoon, jossa Bainsin kitara johtaa selv�sti muuta soittimia. Biisiin on saatu luotua tarttuvuutta pienill� koukuilla ja ykk�sluokan melodioilla, jotka j��v�t soimaan miltei v�litt�m�sti p��h�n.

Matti Strengellin ohjaamassa videossa vanhaa tarinaa punahilkasta ja sudesta on viety hieman uuteen suuntaan ja mukaan on saatu liitetty� viel� miltei saumattomasti pieness� m�kiss� soittava yhtye. Video on tekniselt� tasolta ja toteutukseltaan aivan MTV-tasoa, mist� pisteet viel� Macon Deadille.

Mika Roth

---

Samae Koskinen: H�n asuu n�ill� kulmilla
KHY Suomen Musiikki Oy

Sister Flon nokkamiehen� tunnettu Samae Koskinen julkaisee soolodebyyttins� Vol. 1 helmikuun 8. p�iv�. Levyn rakennuksessa k�ytettiin hieman harvinaisempaa kaavaa, jossa Sami l�hetti s�velt�mi��n demoja kotimaan eturivin runoilijoille, jotka sitten tekiv�t biiseihin sanat. Levy� odotellessa maistiaisiksi on tarjolla yhden levyn raidan ja kaksi bonusta sis�lt�v� single. Nimibiisi H�n asuu n�ill� kulmilla on haikea s�vellys, johon Kauko R�yhk�n arkinen tarina sopii erinomaisesti. Kuten yhtyeens� kanssa, my�s soolona Samin musiikki on rikasta ja utuista poppia, jossa tietyn tunnelman luomiseen on todella paneuduttu. Ja biisiss� kielt�m�tt� onkin koskettava, takakireisen oloinen, mutta silti tarkoituksenmukainen rypistys. Kakkosraita Virsi on lyhyt ja herkk� �el�m�n k��nnekohta� Sanna Karlstr�min eron hetke� k�sittelev�ll� tekstill��n. Kolmosraita Krakatau on alunperin Jarno Alhon sanoitus, josta Samae teki biisiversion Talo jonka pihalla pelto-kokoelmalle vuonna 2002. Sinkulle Sami on tehnyt biisist� selke�sti reippaamman version, jossa akustinen rullaa, rokkaava tahti nappaa mukaansa ja koskettimet soivat hienovaraisesti taustalla. T�llaisena raipakkana versiona biisi saavuttanee taatusti suosiota keikoilla. Lupaa eritt�in hyv�� tulevaa pitk�soittoa ajatellen.

Ilkka Valpasvuo

---

Stanley: Roads
Mastermind

Turkulainen alternative rock-nelikko Stanley on p��ssyt sinkkukantaan. Korkealta kaartava ja kiivaasti maalaava tummas�vyinen kitarointi kohtaa eteenp�in pyrkiv�n rytmin ja laulaja-kitaristi Peten tunnelmoivan tulkinnan. Mieleen nousee niin Deep Insight kuin Callistokin � yhtyeet joiden kanssa ruotsalainen Jonas Olsson on Suomessa ty�skennellyt. Eli aika samoissa maailmoissa liikkuvat kaikki Joonaksen tuottamat yhtyeet...

Levyn nimiraita Roads kasvaa haaveellisesti, kaihoisasti leijaillen, mutta l�htee aggressiivisella s�r�ll� maalaamaan korkeaa kaarta. Verrattuna viimekes�iseen demoon yhtyeen soundi on huolellisemmin viimeistelty ja ehk� hiukkasen enemm�n annetaan tilaa tuolle herkemm�lle siveltimelle. Aika meuhkaavaa tummuuttahan t�m� silti edelleen on. Kakkosraita Tides pohdiskelee pelkistetymmin ja selke�sti toiveikkaammin, mutta riffittelee v�hint��n yht� raivokkaasti. Nyanssien tajusta iso kiitos, pehme�mm�t hetket on mainiosti sulautettu kiivaampiin. Stanleyst� on kasvamassa v�hint��n tasavertainen kilpakumppani Deep Insightille ja kumppaneille. Saa n�hd�, kuinka pitk�lle se riitt��...

Ilkka Valpasvuo

---

The Bad Excuse: Moderator

Espoossa treenaileva The Bad Excuse on nelihenkinen rock-orkesteri, jonka hard rock murisee hevisti, mutta rullaa juurevasti. Solisti Jack Devilsin laulu on mukavan tukkoista, mies osaa hyvin antautua soiton mukaan. Aloitusraita My Rock�N�Roll on levyll� eniten rullaavaa rollia, nimens� mukaisesti. Hommassa on mukana tarvittava rentous. Kakkosraita World Moderator r�mistelee vakavammalla naamalla, tuttujen murisevien kitarasointujen kierittelyn tahtiin. Tiluttelullekin annetaan tilaa. P��t�sraita Out Of Control groovaa raskaasta s�r�st��n huolimatta ilmavasti ja onkin letke�ll� marssillaan sinkun viihdytt�vint� antia. Perusrokitusta.

Ilkka Valpasvuo

---

The Dance: Saturday

Helsinkil�inen The Dance soittaa edellisen n�ytteens� tapaan iloista tanssilattiakohkausta, jossa kohtaavat menev� rocks�r� ja kevyen ilmava pop. T�m� kahden biisin ��nite p��si sinkkukarkeloon juuri viimeisen p��lle tasokkaan kokonaisuutensa vuoksi, vaikkei taidakaan mik��n varsinainen levy-yhti�tuotos olla. Vaikka mukana ovatkin olleet Nuorisoasiankeskus ja Humanistinen ammattikorkeakoulu eli Humak...

Ajan hengess� taivaltavasta retrokitarapopista on siis kyse. Toki tuulia pit�� seurata ja The Dance hoitaa hommaansa hienosti. Kun ei hirve�sti motkotettavaa l�yd� kuin laulaja-kitaristi Jussi Kosusen hiukan s�r�ht�v�n ��nt�misen, niin hyvin menee. Perusasiat, eli juoksevuus, toiveikas tunnelma, taputuksilla mukaansa innostavan tanssirokin parhaiden s�vyjen osaava hy�dynt�minen... Nelikko tuntuu tiet�v�n mit� on tekem�ss�, kyll� min� t�llaisen diskopunkin tahdissa jamittelen. Todella viihdytt�v� kaksiraitainen ja hienot kannet.

Ilkka Valpasvuo

---

The Fable: Ideals & Choices

Saarij�rvell� vuonna 1995 perustettu, nyky��n akselilla Tampere-Helsinki-Jyv�skyl� toimiva The Fable yhdistelee melodista melankoliaa rupiseen s�r��n ja solisti Jaakko Kuosmasen r�k�iseen laulu��neen. Vaikka yhtye tulkitsee t�ll� sinkulla Stoogesin Search & Destroyn, ei koko totuus kuitenkaan j�� pelkk��n Stooges-rokkiin. Nimiraita kasvaa hienosti kaihoisasti leijuvasta ja junnailevasta n�pp�ilyst� tiukkaan s�r��n, kakkosraita Consequences juoksee kiivaammin. Vaikka hommassa on rutosti s�rm�� ja jopa sit� r�k��, on touhussa my�s mukavan viimeistelty ja viilattu maku. Grungea l�ytyy, samoin on kuunneltu laajemmin alternativekentt��. Ihan persoonallinen ja kelpo sinkura.

Ilkka Valpasvuo

---