All Day Long (LVA), Blossoms

Viisihenkisen All Day Longin musiikkia markkinoitiin etukäteen “Latvialaisena ska”:na, vaikka lokeroinnin lähtökohdat löytyivät enemmän kitaravallisesta runoilijapoika-angstipopista, joka yhtyeen tuotantoa dominoi, olkoonkin, että porukassa olivat mukana pirteät trumpetti ja saxofoni. Skata kuuntelemaan tulleet maukkaperusjätkät saattoivatkin pettyä All Day Longin kohdalla.

Innokkuutta poijilla kyllä löytyi selvästi, mutta jotenkin sitä haittasi -ainakin toistaiseksi- yhtäältä kummallinen ujous ja introverttiys, toisaalta levottomuus ja kiire. Vieras maa ja vieras lava, toki, mutta jotenkin anteeksipyydellen ja töksähtävästi lopettaen settinsä vetivät. Kontaktia, kontaktia, ja rohkeita spiikkejä kehiin vaan, vaikkei englanti niin 100-prosenttisesti sujuisikaan! Lisäksi kannattaisi putsata kernaasti jo tässä vaiheessa ne kappaleiden välissä olevat lukuisat turhat irtorämpytykset ja sekunnin rumpurudimentit, joiden vuoksi parikin kappaleen nimeä missattiin. Kyllä ne instrumentit kuuluvat, älkää murehtiko.

Lisäksi yhtyeen tulisi vastaisuudessa kiinnittää huomiota enemmän taajuuksiin, mikäli haluaa ihmisten saavan saundistaan tolkkua. Bändin kitaristi joutui lainaamaan Blossomsin vahvistinta, kun oma oli sanoutunut irti juuri kun piti alkaa soittaa, mikä ei tietenkään voinut olla vaikuttamatta tänä iltana saundikuvaan. Mutta kun pirummoinen punk-valli pauhaa, ja rumpalikin paiskii väliin täysillä lautasia, niin ne mausteiksi tarkoitetut torvet yksinkertaisesti hukkuvat sekaan, ja seurauksena on keskiäänistä mökää, ns. ”kitara vastaan piano” -ilmiö. Laulusta ja sanoista selvän ottaminen oli tänä iltana täysin mahdoton tehtävä. Ensimmäisen kappaleen nimi ainakin oli "BMW..."

Eli ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä heittää minkäkin sekaan, ja miten. Tällaisenaan All Day Long on kyllä mielenkiintoinen ja kehityskelpoinen tapaus. Timmiä soitantaa, mielenkiintoisesti vaihtelevia piisejä. Selvyyttä vain mukaan, niin pääsevät sällit karistamaan kellaribändin viitan olkapäiltään tuossa tuokiossa.

Latvialaisten jälkeen lauteille kapusi pienen roudaustauon päätteeksi kotimainen Blossoms. Keväällä singlen julkaissut ja huhujen mukaan pitkäsoitonkin jossain vaiheessa julkaiseva yhtye on kovan livebändin maineessa, eikä todellakaan syyttä. Mutta missä vedossa Blossoms mahtaisi olla nyt, kun viiden päivän ja viiden keikan mittainen minikiertue saavutti toisen etappinsa. Ettei vain edellisen päivän Kuopion keikka painaisi jäsenissä...

Setti potkaistiin käyntiin ilman sen kummempia aloitusseremonioita ja heti alusta lähtien oli selvää, että lauteilla hilluva viisikko ei ollut ainakaan väsynyt - kaikkea muuta. Vokalisti/osa-aika saksofonisti Akin ääni tuntui tosin aluksi olevan hieman alamaissa, tai sitten ongelma löytyi äänipöydän takaa - tai arvioijan korvista. Joka tapauksessa tuokin asia korjaantui jo parin ensimmäisen biisin jälkeen. Semifinal ei ollut läheskään täyteen pakattu, mutta viisimiehinen orkesteri sai siitä huolimatta luotua nopeasti tiheän tunnelman ja vedettyä juhlaväen siinä samalla lavan eteen. Eikä aikaakaan kun bileet olivat jo käynnissä - niin estradilla kuin sen edessäkin. Suurin osa kappaleista tuntui olevan yhtä tuttuja niin viihdyttäjille kuin viihdytettävillekin ja kun äänentasokin oli juuri kohdallaan, ei tarvinnut muuta kuin nauttia hyvästä showsta.

Musiikissaan kasarifunkkia, alternative rockia, kaukaisia karibian rytmejä, discobiittiä ja ties mitä muuta ennakkoluulottomasti yhteen nitova ryhmä tuntui saaneen musiikilliseen sekoitteeseensa vielä entistäkin enemmän lisäpotkua. Siivuista etenkin setin jälkipuoliskolla kuullut Dynamo ja Beach erottuivat jälleen edukseen. Samoin oldschool meininkiä ylistänyt discohtava viisu, jonka lyriikoissa vilahtelivat mm. Billy Idol, Duran Duran ja Adam Ant, oli todellinen energiaruiske. Toiseksi viimeisessä biisissä ryhmä sai vahvistuksekseen latvialaisbändin puhallin-kaksikon, jolloin estradilla alkoikin olemaan jo aika ahdasta. Puhaltimilla boostattua Blossomsia olisi mieluusti kuunnellut vielä enemmänkin, etenkin kun puhaltimia käytettiin vain yhtenä mausteena - ei pääruokalajina.

Setti lyötiin virallisesti pian tämän jälkeen lukkoon, mutta kaikki jäsenet eivät ehtineet edes poistua lavalta kun encoren virittely jo alkoi. Kun pikainen extra-annoskin oli saatu nautittua ei voinut muuta kuin todeta, että Blossomsin kova livemaine on vähintäänkin ansaittu.

Teksti: Janne Kuusinen ja Mika Roth
Kuvat: Mika Roth