16.10.2005
Brightboy on helsinkiläinen viisikko, joka soittaa Skandinaavista melodista poprockia. Yhtyeen rumpali Eero Alasuutari vastaili postitse Desibelin haastikseen. Eero, mikä soitossanne on eniten skandinaavista?
- Ehkä se termi skandinaavinen on korvike sille piilevälle melankolialle, jota biiseissä ja sanoissa on takana. Melankolia vaan yksin on kovin vahva sana kuvaamaan meidän materiaalia.
Yhtye on melko nuori; perustettu vuonna 2004. Onko musiikin tyyli ollut alusta alkaen selvä?
- Perusidea on ollut selvillä jo melkolailla alusta asti, mutta kyllä biisirungot menivät aikalailla uusiksi kun kokoonpano vakiintui. Esimerkiksi olimme kyllä alusta asti harkinneet kosketinsoittajaa, mutta kun Suovan Sami liittyi bändiin, kyllä biiseihin tuli mielettömän hieno uusi näkökulma jota emme osanneet edes kuvitella syntyvän. Eli kyllä se tietty ns. oma soundi ja osittain myös tyyli on tullu ihan vaan hiomalla ja soittamalla bändinä.
Missä vaiheessa Samin koskettimet liittyivät kokoonpanoon?
- Samia pyydettiin mukaan siinä vaiheessa kun ensimmäisten promoäänitysten biisejä oltiin saamassa valmiiksi ja kosketinjuttuja nauhoitettiin tuli aika paljon, joka tapahtui joskus alkukeväästä 2005. Alkuun sovittiin vaan periaatteessa keikkasoittajan pestistä, mutta kaikkien onneksi Sami pyörii reenikämpälläkin jo tosi usein nykyään ja kyllähän Sami aika korvaamaton onkin.
Mitkä ovat omasta mielestäsi suurimmat vahvuutenne?
- Ensimmäisenä tulee mieleen ehdottomasti tinkimätön asenne touhuun ja ehdottomasti kova työn tekeminen. Vaikka kuinka biisejä kehuttaisiin, me pyrimme ylittämään itseämme jatkuvasti. Me kirjoitamme ja harjoittelemme uusia biisejä lähes tauotta ja hiomme vanhoja biisejä paremmiksi.
Yhtye on viimeisen puolen vuoden aikana ollut pienessä nosteessa. Mitä kaikkea teille on tapahtunut ja onko harteillenne kertynyt suorituspaineita?
- Tosi paljon on kyllä tapahtunut tosi lyhyen ajan sisään ja kyllä niissä asioissa on paljon sisäistettävää vielä. Isoja ja hienoja juttuja on tulossa, mutta siitä asiasta tulee enemmän tietoa vähän myöhemmin. Itse biisien tekemiseen ei ole tullut mitään paineita, tehdään niinkun ennenkin, mutta keikat tietysti vähän jännittää, koska se tilanne itsessään on niin intiimi. Tietysti sekin vaikuttaa, ettemme ole ehtineet vielä paljoa keikkailla.
Tuorein äänitteenne Dead City Songs pääsi Desibelin kuunteluun syyskuussa. Millaista palautetta olette äänitteestä saaneet?
- Paljon hyvää palautetta on tullut, mutta myös rakentavaa kritiikkiä, jota kyllä kuuntelemme. Toi demo on kuitenkin välipysähdys ennen "virallista äänittämistä" ja ikäänkuin koetinkivi itse biiseille, että mikä toimii pitkässä juoksussa ja mikä ei.
Onko yhteydenottoja tullut yhtiöiden taholta? Jos ei tulekaan, lähdettekö silti omin voimin rakentamaan debyyttiä?
- On tullut useampiakin yhteydenottoja ja kahden yhtiön kanssa neuvottelemme parhaillaan. Nyt isoin askel on miettiä mikä olisi paras reitti viedä tota juttua eteenpäin ja kenen kanssa. En usko että meille edes riittäisi rahkeet (tai rahat) alkaa työstämään omakustannedebyyttiä.
Millaisia esikuvia on vaikuttanut Brightboyn soundiin? Mitä herroilla on ollut kuuntelussa viime aikoina?
- On todella hankala alkaa kattavasti luettelemaan esikuvia ja vaikutteita, koska lista olisi lähes loputon. Kaikilla meillä on todella erilainen musiikkimaku ja myös tapa lähestyä musiikkia. Juuri tämä voisi olla yksi vahvuus, joka jäi mainitsematta aiemmin. Kuuntelussä tällä hetkellä on mm. David Bowien Ziggy Stardust, Nick Cave & The Bad Seedsin Murder Ballads, The Specialsia, Madnessia, Happy Mondaysia, Kingston Wallin triplalive, Mewin uusi Mew And The Glass Handed Kites yms.
Mitä muuta kuin Brightboytä kuuluu herrojen arkeen ja juhlaan?
- Vähän päivätöitä, vähän koulua ja vähän sellaista melko kiltin pojan rock-elämää.
Mitä tulevaisuudessa siintää Brightboylle?
- Luonnollisesti Brightboy-maniaa, lounasbokseja, suur-korporaatioille alistumista ja kaljuuntumista.
Haastis ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, bändikuvat www.brightboy.net
