14.10.2005
Klubi/Tampere
Kyllähän Absoluuttinen Nollapiste kansaa kiinnostaa, ainakin näin yhtyeen nykyisessä kotikaupungissa Tampereella. Sietäisi kelvata myös muualla, sillä uuteen Mahlanjuoksuttaja -levyyn pitkälti rakentunut keikka oli ehdottomasti yksi parhaita Nollapiste-esityksiä pitkiin aikoihin. Yhtye nautti hommasta ilman turhaa hammasten kirskuttelua, vain ehkä kolme vanhempaa biisiä sisältänyt setti oli selkeästi johdonmukainen kokonaisuus ja aina jotenkin omissa oloissaan viihtyvän oloinen Liimatta pisti jopa tanssiksi.
Odotetusti puolenyön aikaan liikkeelle potkaistu keikka alkoi levyn nimibiisillä ja jatkoi kyselevää progeiluaan tyylikkäästi levyn linjalla. Vasta tarttuva Mikä meitä vaivaa? alkoi saada yleisöä oikeasti mukaan, biisiin sisältynyt jamitteluosio ei mennyt överiksi ja jotenkin noin neljäntenä soineesta kappaleesta lähtien keikka oli yhtä juhlaa. Eksynyt marjastaja, heleä Aution saaren irtain ja komea Ruukunvalajat nousivat myös keikalla arvoonsa, tosin kovimmat suosionosoitukset nousivat sinkkujulkaisu Miten tässä vielä käy?:n kohdalla. Liimatan yhdessä hetkeksi koskettimiin siirtyneen kitaristi Aki Lääkkölän ja nykyisen kosketinvelho Janne Hastin kanssa ilman rytmiryhmää tunnelmoima Helikopterin varjo katkaisi keikan osuvasti ja odottelin että ahaa, nyt yhtye siirtyy myös vanhempaan materiaaliin. Mutta ei. Ainoastaan Ja jos ja yksi toinen vanha klassikko kuultiin, muuten taivallettiin Mahlassa. Toisena encorena kuultu Onko meiltä kuulunut meteliä? osoittautui selkeästi yhtyeen tuoreimmaksi yleisönhuudatukseksi Häh? -haastamisineen.
Absoluuttinen Nollapiste vuosimallia 2005 toimii. Janne Hastin kosketinosaaminen antaa Lääkkölälle tilaa taiteilla kitarallaan eikä Liimatan tarvitse kielisoitteluun juuri puuttua. Rumpali Tomi Krutsinin rytmivalikoima tuntuu entisestään kasvaneen ja basisti Aake Otsalakin varasti nelikielisellään mukavan mehukasta roolia, tuoden osuvaa groovea touhuun. Liimatan melko lakoninen laulu, muutamiin hetkiin jäänyt esiintyminen sekä parissa kappaleessa soinut puhallusputki eivät sinänsä näyttäneet mitään uusia puolia, mutta selkeästi yhtyeestä näkyi monien keikkalavojen kokemus ja näkemys siitä, mikä yhtyeen repetuaariin sopii, mikä taas ei. Uuteen levyyn keskittyminen oli ainakin minun mielestäni hyvä ratkaisu, koska sillä on todella komeita sävellyksiä. Vaikka yleisö ei välttämättä vielä ihan kaikkiin biiseihin ole ehtinyt syventyä, voi viisikon keikkaa pitkästä aikaa suositella miltei varauksetta.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
