Absoluuttinen Nollapiste: Mahlanjuoksuttaja

Johanna

Pääosin Tampereella vaikuttava Absoluuttinen Nollapiste on päässyt kahdeksanteen pitkäsoittoonsa. Kosketinsoittaja Janne Hastin myötä viisimiehiseksi vakiintunut pohdiskelevan progepopin esitaistelija siirtyy Mahlanjuoksuttajalla jälleen progen pariin Seitsemännen sinetin keveämpien popsävyjen jälkeen. Samalla kun uusi levy on yhtyeen raskain, se on myös tutun polveileva, kiirettömästi pohtiva ja melodisen ilmava. Voisikin sanoa, että yhtye on tehnyt yhden parhaista töistään.

Itse pidän yhtyeen tuoreemmasta tuotannosta Nimi Muutettua jotenkin erinomaisen mainiona levynä. Tosin siinä ei ihan koko levy tahdo kantaa yhtä hyvin kuin vaikkapa Irene kaktus, Ipswich tai Eräät tulevat juosten yksinään. Mahlanjuoksuttajalla taas kyseleviä ja eksyviä metsäläisiä seuraileva kerronta ei notkahda oikeastaan missään vaiheessa ja parhaat kohdatkin nousevat vasta ajan myötä kappaleiden yksittäisistä osista. Mainittakoon näistä vaikka sinkkulohkaisu Miten tässä vielä käy?:n vaanivasti ulisevasta ja samalla vahvasti ryskyvästä alusta leijailevaan kyselyyn kaartuva rakenne, Milloin näiden vaikutus lakkaa? - kappaleen hallitusti mahtipontinen melodisuus sekä mainiosti lääkeriippuvuutta ruotiva sanoitus sekä jotenkin niin suomalainen sanapari Eksynyt marjastaja. Vielä pitää erityisesti mainita Onko meiltä kuulunut meteliä? -kappaleen haastava häh? –tivaaminen.

Parhaiten kantavia kokonaisuuksia ovat herkästi marssiva ja jotenkin niin tutun Absoluuttisen alakuloisesti hellivä Ruukunvalajat komeine torvineen sekä levyn tarttuvimmalla kerrolla varustettu Mikä meitä vaivaa?, jossa videopelimaailmoissa ulisevat koskettimet kohtaavat kaartavan ilmavuuden mainiosti. Kaukokaipaava Aution saaren irtain on yksi yhtyeen komeimmista rauhallisemmista keinutuksista. Kokonaisuutena yhtyeen ”paluu progeen” on onnistunut oikein hyvin. Mahlanjuoksuttaja vaatii useampia kuunteluja, mutta paranee joka pyöräytyskerralla. Tässä vaiheessa ensimmäisellä pyöräytyksellä nihkeästi maistunut kokonaisuus on noussut jo selkeästi vahvan hyvän tasolle. Tietysti löytyy ihmisiä, joiden makuun parhaimmillaan tai pahimmillaan seitsenminuuttiset polveilevat eepokset eivät sovi, mutta löytyyhän levyltä niitä kolmiminuuttisiakin. Haasteellista, mutta antoisaa.