Maplesnow soittaa syksyntuoksuista melankoliaa.

Jyväskyläläis-Tamperelainen Maplesnow julkaisi äskettäin ensimmäisen levy-yhtiö-tuotoksen, Deepest Dive –ep:n. Yhtyeen kitaristi Mikko vastaili Desibelin haastatteluun.

Kaunista mollimelodiaa käyttävä kolmikko operoi kahden kaupungin välillä, mutta kummassa treenaatte?

- No tarkalleen ottaen ei kummassakaan, vaan Kylmäkoskella! Terveisiä sinne vaan tilantarjoajille. Maplesnow on vähän tällainen juureton bändi, kun kaikki jäsenetkin asuvat nykyään eri kaupungeissa, mutta periaatteessa Tampere on kyllä silti selvimmin meidän tukikohtamme.

Milloin Maplesnow perustettiin, kenen toimesta ja ennen kaikkea miksi?

- Tämä bändi on oikeastaan vuosikausien haaveilun ja kypsyttelyn tulos. Heikki ja minä ystävystyttiin jo kotikaupungissamme Haapajärvellä, missä meillä kummallakin oli omat bändikuviomme: Heikki soitti Nollaseiskassa ja minä pyöritin vuosikausia bändiä, jossa soittajat ja nimi vaihtuivat tavan takaa. Heikin ja minun musamaut ovat aina natsanneet hämmmentävän hyvin yhteen, ja yleensä ne bändit, joita yhdessä fiilisteltiin olivat aika erilaista tavaraa kuin se, mitä kummankaan omat bändit soittivat – ne parhaat biisit tuntuivat aina olevan yli seitsenminuuttisia itkettävän kauniita eepoksia (esim. Radiohead, Sigur Ros, Muse, Landberk, Anekdoten, Sinead O'Connor, The Cure, Kent...). Yhteisestä projektibändistä puhuttiintuon tuosta, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut ennen kesää 2002. Silloin Nollaseiska jäi telakalle, ja minun bändini alkoi kaatua maantieteellisiin mahdottomuuksiin...

Ruisrockissa sitten päätettiin yhdessä, että nyt perkele oikeasti se bändi pystyyn. Peruslinjoista sovittiin ehkä noin kolmessa minuutissa: Musiikin pitää olla sävykästä ja melodista, mielellään melankolista kitarapoprockia, eikä haittaa vaikka olisi vähän omituisempiakin progeratkaisuja välissä. Englanniksi lauletaan ja minä teen tekstit. Heikki laulaa ja hoitaa basson ja minä keskityn kitaran kanssa kikkailuun. Ja riittää, että hommataan rumpali - triopohjalta vedetään, jotta pysyy livemeininki tiukkana ja yksinkertaisena.

Myös rumpalin valinta oli lopulta helppo homma: minä olin muutamaa kuukautta aiemmin tutustunut joissakin hevipumpuissa ja aavehuumoribändi Rotten Skeletorissa vaikuttaneeseen Krispeen, ja jopa soittanutkin hänen kanssaan pari kertaa. Kun ehdotin Krispeä rumpupallille, Heikin ainoa kysymys oli "onks se hyvä äijä?" ja homma oli sillä sipuli...

Alkuperäinen syy Maplesnow'n perustamiseen oli siis se kliseinen "haluttiin tehdä sellaista musiikkia, mitä itse tykätään kuunnella". Ja toinen yhtä tärkeä syy oli tietysti hauskanpito hyvien ystävien kanssa - mikään ei ole siistimpää kuin tehdä musiikkia sellaisessa porukassa, jossa kaikki ovat samalla aaltopituudella eikä kukaan ole ikään kuin "töissä" bändissä!

Onko bändin soundi omasta mielestänne muuttunut? Miten? Miten biisintekovastuu jakautuu kolmikkonne kesken?

- Soundi muuttuu ja kehittyy koko ajan, mutta toisaalta perusasiat kyllä säilyvät. Maplesnow on aina ollut tuottelias bändi, uutta omaa materiaalia on tarjolla lähes joka treeneihin. Ainoa kriteeri biisiraakileen eteenpäin työstämiselle on se, että se tuntuu toimivan ja on kaikkien mielestä potentiaalista loistokamaa. Niinpä Maplesnow'n repertuaariin mahtuu hyvinkin erilaisia biisejä, ja siitä me olemme ylpeitä! En ole koskaan jaksanut kuunnella bändejä enkä levyjä, joissa ikään kuin varioidaan samaa biisiä 13 kertaa. Dynamiikkaa ja draaman kaarta pitää löytyä, se on meidän mottomme niin keikoilla kuin studiossakin.

Monipuolisuus ei kuitenkaan ole linjattomuutta. Kaikissa meidän biiseissä kuuluu se Maplesnow-soundi, sellainen syksyntuoksuinen melankolia. Meillä on hyvin tavanomainen biisintekotapa: kaikki sävellykset ja sanat teen alunperin minä, mutta treenikämpällä jutut sovitetaan yhdessä niin, että toisinaan lopputulos voi olla ihan muuta kuin oli odottanut. Kaunis balladi voi muuttua diskopopiksi.

Punainen lanka siis säilyy, mutta yleinen linjamme tuntuu kyllä vetävän yhä tummempaan ja raskaampaan suuntaan. Vanhaa materiaalia soitetaan entistä raaemmalla kädellä ja uudet sävellykset saavat suoraan melko aggressiivisen käsittelyn. Mistä sitten johtunee tai onko muutos pysyvä, se jää nähtäväksi. Siitä olen kuitenkin varma, että herkkyys ja suuret tunteet tulee aina olemaan se meidän juttu, onpa volyymiä ja säröä sitten enemmän tai vähemmän.

Jos olen ymmärtänyt oikein, olette mukana levyn julkaisseessa Matara Music -lafkassa. Millainen yritys on kyseessä?

- Olet ymmärtänyt aivan oikein. Kyseessä on pieni mutta tehokas kollektiivi, jonka perustajajäsenet löytyvät Maplesnow- ja Verenn -yhtyeistä, ja alkuperäisenä ideana on ollut näiden bändien levyjen tuottaminen ja promotointi. Tavoitteet ovat kuitenkin korkeammalla kuin vain oman musiikin julkaisemisessa: toiminta perustuu läheiselle ja molempia osapuolia hyödyttävälle yhteistyölle hyvien kumppaneiden kanssa. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun me muusikonrentut huomasimme, että keskuudestamme ja lähipiiristämme löytyy valtava määrä lahjakkuutta ja ammatillista osaamista, joka voitaisiin pistää hyrräämään tehokkaammin!

Matara Music on perusteiltaan voittoa tavoitteleva liikeyritys eikä esimerkiksi aatteellinen yhdistys, mutta etusijalla kaikessa on silti hyvä tekemisen meininki ja uutta luova draivi. Etsimme jatkuvasti uusia innovatiivisia toimintatapoja, eikä niiden välttämättä tarvitse olla perinteistä levy-yhtiötoimintaa... Matara Music on loistoesimerkki nykyajan iskusanoista: luova talous, verkostoituminen, ja nuorten aktiivinen yrittäjyys!

Milloin olisi luvassa pidempää julkaisua vai katsotteko ensin, millaista palautetta Deepest Dive saa?

- Ei Deepest Dive EP ole mikään "kepillä jäätä" -kokeilu, vaan halusimme pistää pikkulevyn ulos jo nyt talven keikkamyyntiä ajatellen ja pitääksemme vähän ääntä ettei meitä unohdeta. Jatkoa seuraa kyllä. Albumin äänitykset on tarkoitus aloittaa kevättalvella, ja toivottavasti levy saadaan ulos vuoden 2006 aikana. Parhaillaan työskentelemme levyn materiaalin kanssa, sillä haluamme tehdä jämäkän ja tuoreen paketin, jonka painopiste olisi täysin uudella materiaalilla. Toki vanhoista biiseistä löytyy monta helmeä, joita ei yksinkertaisesti raski jättää pois, mutta niistäkin on luvassa ajan mittaan hioutuneet versiot. Siinä ei olisi mitään järkeä, että koettaisi vain pakata vanhat biisit yksiin kansiin, vaan haluamme tehdä hyvän levyn, joka kuulostaa vuoden 2006 Maplesnowlta!

Millaista palautetta olette saaneet?

- Aiempaa tuotantoamme tuntevilta palaute on ollut aika yhdenmukaista: kuulostaa paremmalta ja raskaammalta kuin koskaan aiemmin! Erityisesti Tick Tock tuntuu jostain syystä jopa yllättäneen monet aggressiivisuudellaan. Toisaalta sitäkin kuulee paljon, että levy kuulostaa juuri meiltä itseltämme. Isomman kansanosan näkövinkkelistä Deepest Dive on tietysti vasta lähdössä kunnolla liikkeelle, ja todellista palautetta kertyy sitten keikkojen myötä. Kenties positiivisinta palautetta on tietysti tähän mennessä ollut se, että puolalaisen radioaseman kuuntelijat olivat äänestäneet Deepest Diven "bubbling under" -listalta soittolistalle!

Millaisia esikuvia tunnustatte? Mitä olette itse viime aikoina diggailleet?

- Kyllä meidän vaikutteet ovat tosi laajalla, mutta tuossa aiemminhan noita muutamia syntysanoihin vaikuttaneita tekijöitä tuli mainittua... Ainakin Kent, Radiohead, Morrissey, The Cure, ruotsalaiset Landberk ja Anekdoten sekä Muse kuuluvat niihin yhteisiin nimittäjiin, joita kuunnellessa tätä bändiä alettiin suunnitella. Niin ja Kauko Röyhkä ja Jeff Buckley tietenkin!

Eikä se musiikkimaku ihan hirveästi ole noista ajoista muuttunut. Kovin monenlaista kuunnellaan, ja paljon vanhoja suosikkeja, joihin ei koskaan kyllästy. Viime aikojen uusista suosikeista pitää nostaa esiin ainakin The Killers, Mew ja aivan loistava Disco Ensemble (uusi levy oli parasta suomalaista antia pitkiin aikoihin!). Coldplayn ja System Of A Downin uutukaiset ovat niin ikään olleet varmaan meillä kaikilla kovassa rotaatiossa. Ja Maplesnow'n virallinen kanta on, että Manicsien Lifeblood-albumi on viime vuosien aliarvostetuimpia levyjä!

Ja sitten on vielä tämä uusherätys metallin pariin. Heikki on suuri Soilwork-fani, ja minäkin olen alkanut lämmetä - tänä iltana mennään keikalle! Itse löysin myös Katatonian ihanuuden, ja muutenkin tuollainen miehekäs rytinä on alkanut maittaa herkistelyn lomassa.

Piirrosukko tuntuu olevan tärkeä osa visuaalista ilmettänne. Miten päädyitte ukkelin pariin?

- Ukkelin äiti on ystävämme Johanna P., lahjakas nuori graafikko, joka on vastannut Maplesnow'n graafisesta ilmeestä alusta asti. Alun perin Johanna duunasi meille yhä käytössä olevan logomme, ja sitten vuonna 2003 toisen promo-EP:mme kansissa ja taustalakanassa Ukkeli livahti mukaan kuvioihin. Sparrow-EP:n kansissa tyyppi jatkoi surumielistä kaipuutaan tähtitaivaalle, pois kaupungin neonvälkkeestä. Niinpä olikin oikeastaan itsestään selvää, että Ukkeli saa ekalla virallisella EP:llä vielä entistä enemmän roolia. Siinä kaverissa on jotenkin sellaista oikeaa Maplesnow-asennetta! Johanna on myös lupaillut, että sama Ukkeli seikkailee Deepest Dive -animaatiovideolla... Se on niin sinnikäs ukkeli, ettei aio luovuttaa ennen kuin oikeasti pääsee sinne tähtiin.

Miltä tulevaisuus näyttää? Onko keikkoja luvassa?

- Kyllä se tulevaisuus sieltä tulee. Meillä ei ole mitään kiirellisiä maailmanvalloitushaaveita, mutta emme myöskään aio nyhjätä kotona kitaran ääressä. Keikoille mieli palaa, se on meille se ykkösjuttu tässä bänditouhussa, ja parhaillaankin tulevan talven keikat ovat ahkerassa myynnissä. Tarkoitus on kiertää vähän eri suunnilla "lähetysmatkoilla", ainakin Heikin ja minun kotiseudulla keski-Pohjanmaalla kuuluu maine jo kiirineen siihen malliin, että yleisöäkin luulisi löytyvän. Ja kun joka keikalla näyttää aina uusia faneja syntyvän, niin tulevaisuushan näyttää lupaavalta!

Ja sitten kun keikoilla käy lämmittelemässä, niin on hienoa taas erakoitua ensi kesänä Matara-studioon kikkailemaan. Siitä tulee kivaa! Kuten kaikki bändit, mekin haluamme ennen muuta tehdä hyviä levyjä, joista voisivat meidän itsemme lisäksi diggailla muutkin. Ja ensimmäisestä on lähdettävä.

Matara Musicin puitteissa meillä on se etuoikeus, että voimme viedä juttuamme ihan siihen suuntaan, mihin itse haluamme. Vapaus tuo kuitenkin myös haasteita, ja meidän tulevaisuuden haasteisiimme kuuluu riittävän tehokkaiden yhteistyökumppaneiden löytäminen Matara Musicin hengen levittämiseksi mahdollisimman laajalle. Maplesnow'n tavoitteet ovat vuodessa 2007, silloin työmme alkaa toivon mukaan kantaa hedelmää - ja me tähtäämme erityisesti maukkaaseen ja kypsään satoon, kilomäärä on lopulta sivuseikka.

Miksi kuulijan kannattaa laajasta tarjonnasta nostaa juuri Maplesnow yli muiden?

- Laaja tarjonta on lopulta aika suhteelllinen käsite. Jos jaksaa keskittyä sen verran, että menee vähän syvemmälle Maplesnow'n maailmaan, huomaa, että kyseessä on kuitenkin aika uniikki juttu. Avainsana on AITOUS. Maplesnow'n takana on niin paljon omistautumista, intohimoa, ystävyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista, että sen soisi välittyvän myös kuulijalle. En tarkoita, että olisimme ainoa bändi, jonka kohdalla näin on, mutta yksi helvetin hyvä esimerkki kuitenkin! Ja kyllä niissä teksteissäkin varmasti on kiinnostavaa pureskelemista monille, vaikka ovatkin vieraalla kielellä.

Ja miksi pitäisi aina olla ylitse kaikkien muiden? Ehkä emme koskaan kerää stadionia täyteen, mutta ne, jotka meidät löytävät, saavat sitäkin enemmän.

Kysymykset: Ilkka Valpasvuo, kuvat www.maplesnow.com