Sparrow on Maplesnown kolmas EP, jolla bändi jatkaa rokkipoppislinjallaan. Tällaisten hyvin brittiläisiltä kuulostavien bändien ongelma on monesti se, että ne eivät kovin helposti erotu joukosta ja sama pätee tähän yhtyeeseen. Sparrow:lta löytyy ihan pätevää tunnelmointia, kauniita melodioita ja synkistelyä. Heikin laulukin kuulostaa omaan korvaani ihan asialliselta, vaikka veikkaisin, että kyseisen herran lauluääni jakaa mielipiteet.

Levyn alkaa Where I Endin uhkaavilla, 10 sekuntia kestävillä kitarariffityksillä ja sen jälkeen onkin luvassa enemmän tai vähemmän poppista meininkiä. Sparrow on sitä perinteistä suomalaismelankoliaa varpustarinoineen ja sinänsä ihan kaunis kipale. Empty Days alkaa taas kovin tutun kuuloisesti, mutta on levyn heikoin lenkki ja unohtuu saman tien. EP:n päättävässä Sour Groundissa on varsin tarttuva kertsi ja vaikka ikävistä asioista kuten kuolemasta puhutaan, niin perussävy on haikean positiivinen. Kaiken kaikkiaan bändi kaipaa persoonallista otetta ja väkisinkin Maplesnow uppoaa ainakin nilkkoja myöten siihen ”ihan kiva”-suohon.