18.03.2005
TVO/Turku
Jos useimmiten ongelmana ovat liian myöhäiset keikka-aikataulut, oli TVO:n perjantaissa toinen meno. Aloha Junktion oli päässyt hyvään vauhtiin setissään laskeutuessamme sympaattiseen kellariklubiin puoli yhdentoista maissa. Koska keikasta ei ehtinyt näkemään kuin parikymmentä minuuttia, oli vaikea tehdä päätelmiä bändin tai musiikin tämän hetkisestä tilasta. Muutamat biisit, joita setistä ehdittiin kuulla, vaihtelivat rauhallisesta nopeampaan psykedeliseen rockailuun. Tällä kertaa kahden naisen ja yhden miehen kokoonpanolla esiintyneen yhtyeen taiturointi oli kiinnostavaa, mutta suurempaa innostusta keikkaa kohtaan ei tuntunut löytyvän lavalta eikä yleisöstä. Laitetaan bändi takaisin korvan taakse keikkumaan, mennään seuraavalle keikalle paremmalla ajoituksella ja toivotaan, että itse bändikin on mukana laajemmalla kokoonpanolla.
Vaikka Turkuun oli syntynyt varsinainen keikkasuma perjantaille, veti TVO:nkin kokeellinen ilta mukavasti porukkaa. Ukrainalaisen Mjortvye Grushin setin alkuun jengiä oli jo baarin täydeltä odottamassa mielenkiinnolla harvinasta herkkua Ukrainan pojilta. Viisi vuotiaan tuotanto-osuuskunta Clinuksen ja Tusovka Recordsin talliin kuuluva kolmen miehen poppoo hämmästytti ja innosti monipuolisella ja tasokkaalla musiikillaan. Jokaisessa biisissä oli oma temponsa, jotka slaavilainen ilme sitoi hyvin yhteen. Mukana oli kipaleita punkin, funkin, reggaen, rockin, skan sekä monien yhdistelmien sävyillä. Laulusta vastasivat sekä kitaristi että basisti, rumpalin keskittyessä pitämään vauhdikasta tahtia yllä. Vaikka jengi ei aivan intoutunutkaan tanssin pyörteisiin, olivat ablodit voimakkaita ja iloinen innostus bändiä kohtaan selvää. Mjortvye Grushia toivoisi näkevänsä kesän festivaaleillakin, sen verran vauhdikasta, monipuolista ja tasokasta musiikkia venäjänkielisillä sanotuksilla kuultiin.
Cleaning Womeniä on tullut nähtyä sen verran usein, ettei tässä keikassa ole kovin paljoa lisättävää bändin edelliseen Turun vierailuun. Tälläkin kertaa vauhtia riitti pilkkuun asti. Vaikka alkuun ilmassa oli pientä lämmittelyä, iski tanssivaihde nopeasti päälle sekä muusikoilla että yleisöllä. Tanssivan kansan ja lavan ero häilyi jengin lähetessä uhkaavasti pyykkitelineiden takana musiikkia taikovia heppuja. Keikan erikoisuus taisikin olla siinä, ettei varsinaista lavaa ollut ja jengi bailasi osittain muusikoiden joukossa. Hauskaa, rentoa, iloista, mutta ei juuri mitään uuttakaan.
TVO on paikkana aina yhtä lämmin ja sympaattinen, eikä bändien osuutta illan onnistumisessa juuri voi väheksyä. Loistavaa menoa, uutta ja vanhaa tuttavuutta, etnohenkeä, vaihtoehtoisuutta, aitoutta, iloa, ties mitä.. Loistava keikkailta kaikin puolin.
Nelli Korpi
