05.03.2005
Klubi/Hyvinkää
Hyvinkään Klubilla esiintyi lauantaina yhtye joka poikkesi melko lailla ravintolan totutusta ohjelmistosta. Kun tavallisina iltoina esiintyjät ovat olleet takuuvarmoja varhaiskeski-ikäisen yleisön viihdyttäjiä, niin nyt hyvinkääläiset saivat eteensä Kuopiolaisen Cosmo Jones Beat Machinen. Savolainen psykedeelinen deltablues tuntui olevan monelle paikalle erehtyneelle liian kova pala purtavaksi. No tämä ei suinkaan ollut bändin vika, sillä illan setti oli loistava. Vaikka lavan edustalla ei paljon yleisöä näkynytkään, soittajat eivät antaneet sen häiritä itseään vaan väänsivät setin läpi todella kovalla asenteella.
Ilta alkoi juurevasti Negrospiritualized -levyn tuotannolla, mutta jo parin biisin jälkeen siirryttiin uuden levyn kappaleisiin. Valitettavasti en ole vielä ehtinyt tutustua Cosmojen uuteen materiaaliin. Ensikosketus kuulosti kuitenkin varsin hyvältä, joskin erilaiselta kuin vanha materiaali. Uusi tuotanto ei ole ehkä yhtä groovea kuin edellisen levyn etelänrytmit, mutta saundimailma kuulosti mielikuvituksekkaammalta. Pauli repi kosketinsoittimistaan irti sellaista vääntöä, että heikompaa hirvittää. Oman mainion lisän kosketintyöskentelyyn tuo taidolla käytetyt samplet. Vaikuttaa siltä että Cosmojen tuotanto lipuisi pikku hiljaa kohti Astro Can Caravanin ja Aavikon suuntaa. Toki vanhemman materiaalin ystäviä hellittiin. Pekka ja hänen omituinen kitaransa pääsi parhaiten vauhtiin juuri Negrospiritualizedin kappaleissa. Omalla kohdallani illan kohokohdaksi muodostui aina yhtä toimiva Jesus Don't Mind My Drinkin.
Valitettavasti illan setti jäi kovin lyhyeksi, sillä kuten jo sanottu, suuri yleisö ei osannut oikein arvostaa illan bändiä ja näin ollen encoret jäivät kuulematta. Pieni joukko vannoutuneita faneja ymmärsi nähneensä jotain poikkeuksellista ja loistavan esityksen. Keikan lopussa ei voinut muuta kuin tuntea myötähäpeää yleisöä kohtaan. Kerrankin hyvinkääläisyleisöllä olisi ollut tarjolla jotain erikoista ja mielenkiintoista, mutta kapeakatseisuus ja ennakkoluulot tuntuvat vaikuttavan liian vahvasti. Toisaalta iltaan täytyy olla kokonaisuudessaan tyytyväinen, sillä jos ei muuta, niin keikka oli ainakin kivi Hyvinkään rokkielämän seisovaan veteen. Pitkästä aikaa tässä kaupungissa nähtiin jotain innostavaa. Ja kun kuunteli yleisön valistuneen osan kommentteja niin voi odottaa ettei tämä jää tähän.
Teemu Jokelainen
