09.02.2005
Helsingin hardcore-punkin kuningasbändi, Hero Dishonest, loistaa energisillä keikoillaan. Tämän pystyi todistamaan viimeksi R'n'P Festivaaleilla Helsingissä, jossa bändin veto oli kirkkaasti illan paras. Otimme tentattavaksi kolme pitkäsoittoa julkaisseen pumpun basistin J. Karjaalaisen, kitaristi Mike Dee-Liten ja rumpali Jaffa de Poron. Tarkoituksena oli selvittää, miten ihmeessä bändi saa itsensä ruoskittua moiseen hurmokseen.
Mike Dee-Lite: - Ehkä me ollaan vain "normaaleja" live-aktiltamme ja kaikki muut löysiä.
Jaffa de Poro: - Salaisuushan piilee siinä, että jokainen bändiin tuleva uusi jäsen käy läpi pikakurssin nimeltään ”nopeuden tuskallinen kauneus”. Tämä koulutus pitää sisällään kurinalaista soittoa useita tunteja putkeen. Synnyinpukuunsa sonnustautunut, sekä tukevasti eristysteipillä toimistotuoliin sidottu kokelas pyritään kannustamaan maalliset temporajat ylittävään suoritukseen. Tämä tapahtuu karjumalla megafonilla erilaisia variaatioita nopeampaa- huudahduksesta. Samalla bändin perustajajäsenet, voimasanoja säästelemättä, läiskivät bändikokelasta, milloin milläkin esineellä, ruumiin herkille alueille. Lyhyen pikakurssin on huomattu tuovan korvaamattomia tuloksia bändin tempo- ja hektisyyskehitykseen. Pelon sekainen hurmos tulee siis selkäytimestä heti lavalle astuessa.
Onko keikallanne kenellekään sattunut pahasti? Tullut daivattua nenä edellä lattialle tai saatu pullosta päähän?
Mike Dee-Lite: - Laulajilta on joskus tullut mikistä silmäkulmaan huonoilla seurauksilla ja Clevelandissa USA:ssa joku yleisöstä intoutui ampumaan ilotulitteita kohti bändiä, suosionosoituksena. Siinä oli fyysinen yhteenotto lähellä.
J. Karjaalainen: - Viime kesänä Venäjällä Vellu putosi korkealta lavalta niska edellä lattiaan. Ehdin vain irvistää, että nyt taisi sattua. Mutta paskat, yhden rivin missasi ja parin sekunnin päästä se oli jo toisella puolella salia meuhkaamassa. Yhdellä toisella keikalla se löi mua mikillä päähän ja sain siitä näyttävän sarjiskuhmun otsaani, mutta ei sen kummempaa.
Jaffa de Poro: - Moskovassa jouduin vakavan lämpöhalvauksen ehkäisemiseksi, kuumankostealla R-klubilla, kusemaan housuihini. Kymmenet ihmiset nousivat lavalle, velloivat rumpujen ympärillä ja eivät päästäneet minua takahuoneen saniteettitiloihin. Siitä jäi ikuinen ruhje henkiseen kanttiini. Pareilla festarikeikoilla Suomessa ollaan painittu lavalla saman pohjalaisen painipunkbändin kanssa ja revitty eräänkin laulajamme housut jalasta keikan päätteeksi.
Tulitte sitten Damn Seagullsia nälvineeksi R'n'P Festivaaleilla välispiikeissä niiden pitkästä vieraslistasta. Onko musiikkibisnes perseestä?
Mike Dee-Lite: - Tietenkin. Jos raha otetaan lähtökohdaksi musiikkia tehdessä, niin kaikki muut arvot lentävät ikkunasta ulos, eikä sellaisen "musiikin" pitäisi kiinnostaa enää ketään. Tämä ei liity mitenkään Damn Seagullsiin. Ei niiden vieraslistaveto ollut mikään maksimaalinen kumarrus musiikkibisnekselle, vaan ehkä enemmän kieli poskessa heitetty pila Ameriikan malliin. Mutta, kun kyseessä on myös muiden bändien keikkaliksat, niin pila ei enää naurata.
Jaffa de Poro: - Jos otetaan asia puheeksi yleisellä tasolla, niin samalla, kun asiat pyritään hoitamaan ison maailman tyyliin ja kumarretaan musabisneskoneiston metodeja päin, pyllistetään indie- ja DIY -kulttuurin suuntaan. Eikä ole mielestäni ihme, jos joku sitä kovaan ääneen kummeksuu ja arvostelee. Varsinkin näin punk-scenen sisällä.
Keikalla on siis kova meno. Kuinka vaikea on taltioida sama raivo ja energia levylle?
Mike Dee-Lite: - Ei se nyt kai kovin vaikeaa ole. Me tulkitaan biisit kuitenkin aika samalla tavalla keikoilla, treeneissä ja studiossa.
Jaffa de Poro: - Parhaamme studiossa yritämme, vaikka henkilökohtaisesti inhoan nauhoitustilanteita. Tarpeeksi väkivaltaisen soundin luominen on kaikkein vaativinta, mutta myös oleellisinta lavaenergian kaappaamisessa levylle.
Ok, nyt selvensi aika kattavasti, mistä teidän live-esiintymisessä on kyse. Siirrytään toiseen aiheeseen eli bändin nimeen. Mitä vikaa sankareissa on?
Jaffa de Poro: - Ei sankareissa sinänsä ole mitään vikaa, eikä bändin nimellä välttämättä haluta viitata sankareiden epäkelpoisuuteen tai korruptioherkkyyteen. Asian voi tulkita kyseenalaistamalla nykyihmisten paheellista taipumusta henkilöpalvontaan. Olen aina pitänyt Marvelin ja DC:n yms. sarjakuvista ja niissä seikkailevista sankareista, mutta ne ovat ikävä kyllä täyttä mielikuvituksen tuotetta ja fantasiaa. Seuraa johtajaa -leikki oli hauskaa silloin kun täytettiin vaippoja. Nykyään sisäsiisteyden myötä moiset leikit ovat saaneet jäädä leikkikentille, teiden varsille ja ojien pohjille lapsuuteen, mihin ne kuuluvatkin.
Ketkä ovat sitten teidän sankareita?
J. Karjaalainen: - Vaikkapa Mykel Board, Aaron Cometbus ja Andy Kaufman tulevat nyt mieleen.
Jaffa de Poro: - Eipä tule mieleen ketään yksittäistä henkilöä. Olen aina arvostanut ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet etsiä elämälleen jotain suurempaa merkitystä. Varsinkin, jos he ovat ottaneet asiakseen ihmisten yhteisen edun ajamisen ja solidaarisuuden viljelemisen. Useat vapaustaistelijat ja radikaalit ajattelijat ovat innostaneet läpi historian epätoivon hetkinä huomaamaan, että kyllä se valo voi paistaa risukasaankin. Minulle sankareita ovat kaikki ne, joilla on toivoa ja unelmia.
Bändillänne on kaksi laulajaa, mistä moinen ratkaisu?
Mike Dee-Lite: - Sanottavaa on paljon, joten yhdellä laulajalla loppuisi varmaan happi kesken. Näinkin monotonisessa musiikissa rytmikäs ja vaihteleva laulu tuo huomattavaa lisäväriä.
Monien virkaveljienne meininki on aika ryppyotsaista puuhaa, mutta teillä on myös huumoria mukana. Voisi kuvitella, että tällainen ratkaisu jakaa mielipiteet aika vahvasti puolesta ja vastaan?
Mike Dee-Lite: - Jos joku ottaa meidät ryppyotsaisesti huumorimme takia, niin ei voisi vähempää kiinnostaa. Synkempien hardcore-bändien ryppyotsaisuus on jotenkin hämmentävää. Minulle ei ole koskaan selvinnyt, mille ne oikein ovat niin vihaisia.
J. Karjaalainen: - Kyllä me varmasti jaamme mielipiteitä puolesta ja vastaan. Paha kuitenkin sanoa, johtuuko se sitten huumorista vai mistä.
Jaffa de Poro: - Asiat ovat jotenkin helpommin omaksuttavia, kun lisää hiukan summahuumoria mukaan. Jos meidän luokaton huumori ei uppoa edes surkuhupaisella tasolla, niin jääkööt kurtistelija omaan arvoonsa.
Mitä mieltä olette hardcore-skenestä tällä hetkellä?
Mike Dee-Lite: - Ei tule juuri seurattua. Trendit tulevat ja menevät siinä kuin muussakin musassa. Ne, jotka suurimpaan ääneen uhoavat asiaansa ja hardcoreansa, ovat ekana poissa.
J. Karjaalainen: - Pakko myöntää, etten juuri kuuntele uusia HC-bändejä. Ne, joita diggailen, kuulostavat suurimmaksi osaksi aivan samalta kuin kahdenkymmenen vuoden takaiset esikuvansa.
Jaffa de Poro: - Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa, Rovaniemellä, sekä lukuisilla muilla yksittäisillä paikkakunnilla ympäri Suomea, vaikuttaisi olevan suhteellisen aktiivinen meininki. Suomen asukaslukuun nähden täällä on eläväinen punk/HC-skene, eikä isoon maailmaan tapaan ole hirvittävän jakautuneet ja pirstoutuneet kuviot. Suomesta löytyy useita loistavia bändejä, jotka harvoin syyllistyvät apinoimaan toisiaan. Ihmisten välinen kommunikointi on helppoa ja keikkojen järkkääminen suhteellisen vaivatonta. On asialle paljon omistautunutta ja kaikin puolin luotettavaa väkeä sekä organisoimassa että järjestämässä aktiviteettiä.
Sex, drugs and rock'n'roll ja Hanoi Rocks ei taida olla sydäntä lähellä?
Mike Dee-Lite: - Eipä kai kukaan ole varsinaisesti straight edge. Meikä ja Pentti ei juoda, mutta en itse tunne mitään henkistä yhteyttä straight edgeen. Jos ei dokaa, niin ei dokaa, ketä pitäisi kiinnostaa?
J.Karjaalainen: - Lavalle ei mennä kännissä, siitä ei ole edes ikinä tarvinnut erikseen sopia. Mutta, muuten ollaan kaikki erilaisia, toiset tykkää juopotella ja toiset ei. En muista, että me oltaisiin ikinä edes pahemmin juteltu koko asiasta. Kaikki tekevät omat ratkaisunsa.
Mites bändin tulevaisuuden laita? Kesällä kierrätte ainakin Merdan kanssa Eurooppaa?
Mike Dee-Lite: - Merdan tulo kiertueelle taitaa peruuntua. Voi olla, että kierretään chicagolaisen Fourth Rotorin kanssa. Biisejä syntyy koko ajan, ja jossain vaiheessa varmaan julkaistaan jotain. Ei turhia paineita.
Teksti: Kari Koivistoinen
Kuvat: Kari Koivistoinen ja Hero Dishonest
