15.01.2005
Tavastia/Semifinal/Helsinki
Tavastian ja Semifinalin tiloissa pidetty R'n'P Festival osoittautui j�lleen lauantaina mainioksi tapahtumaksi, joka on yleis�ns� l�yt�nyt. Taas oli ilta loppuunmyyty ja samaan tilaan oli saatu niin keesip��t kuin rokkaritkin. Olo oli t�yteen ahdetuissa tiloissa kuin festareilla, tosin sis�tiloissa ei voi sataa. Illan aloitti onnistuneesti vanhan koulukunnan rokkarit, kolmihenkinen Melrose. Jakaukset olivat hyvin, Cadillac mieless� ja tiukkaa v��nt�� sed�t vetiv�t. Melrose oli hyv�ll� asenteella liikkeell� ja pisti itsens� peliin. Vaikkei t�m�n musiikin ylin yst�v� olisikaan, niin kyll� yleis�ss� viihtyi mielell��n biisien kuten The Chief aikana.
Sitten oli Tavastian aika v�h�ksi aikaa hiljenty� ja Semifinalin puolella kajahteli autotallirokki. Bad Machine, Suomen Hellacopters, runnoi menem��n omaan tylyn poseeraavaan tyyliins�. Ulkoisesti b�ndi on itsens� n�k�inen, eli l�ytyy pitk�� tukkaa, tatskaa ja pulisongin tynk��kin. Koko keikka oli asiallista kaahailua, mutta tietty antaumuksellisuus ja meno livetilanteesta j�i puuttumaan. Illan seuraava keikka oli sitten No Shamen. Sen lis�ksi, ett� illan p��esiintyj� lokit juhlisti debyyttialbuminsa julkaisua, niin my�s samaisena iltana julkaistiin No Shamen uusi EP, Face The Truth. Pojat tuntuivat olevankin juhlatuulella, sellaisella kiukulla hommaa vedettiin ja yleis� oli menossa t�ysill� mukana. B�ndin omien sanojen mukaan keikka oli yksi parhaista koskaan ja se on helppo uskoa. Ensimm�ist� kertaa illan aikana tuntui olevan kunnolla meininki� my�s lavan ulkopuolella. Porukka kiipeili kiitett�v�sti estradille, heilutteli skobeja ja daivaili niin, ett� ilmatilassa oli enemm�n liikennett� kuin Helsinki-Vantaalla. Valitettavasti osa p��tyi tyylipuhtaasti nen�lleen alas. On h�mm�stytt�v��, miten ihmiset eiv�t osa ottaa kiinni. 
Mit� pidemm�lle keikkaa edettiin, niin sit� selke�mm�ksi k�vi se, ett� No Shamen keikka pieksee kyll� monen punk-b�ndin vastaavat, vaikka Lars Frederiksen And The Bastardsien mainion nosturin ryk�isyn. Kundeissa on aitoutta ja karismaa, ei turhaa starailua ja huumoriakin l�ytyy. Lis�ksi hauskaa tuntui olevan, varsinkin keskisormea heiluttelevalla basistilla. Vaikka punk-keikalla oltiinkin, niin aidon rakkaudenkin per��n haaveiltiin Self-respectiss�. Kaiken kaikkiaan hyv� keikka, vaikka pojat mainostivat alakerrassa alkavan viel� kovempi meininki. Vaikea oli uskoa, mutta tottahan se oli.
Vaikka No Shame sai todella hyv�t v�rin�t aikaan, niin Semifinalissa oli t�m�n j�lkeen niin kova meno, ett� p�� meinasi irrota. Vaikka hardcore-keikalta odottaa hyvin fyysist� meininki�, niin tuli Hero Dishonestin keikan alkupuoli vain ihmetelty� suu auki. B�ndi tuntui olevan yht� liikkuvaa, kiinte�� massaa yleis�n kanssa. Mik� liike, mik� raivo ja ennen kaikkea, miten hyv�� m�tt��! T�p�t�ydess� tilassa oli loistava meininki ja b�ndill� oli erinomainen kontakti yleis��n. Jossain vaiheessa keikkaa alkoi tuntua silt�, ett� alakerrassa oli t�ysi anarkia p��ll�, kun kummatkin laulajat olivat porukan kannettavana ja yksi yleis�n j�senist� hoiti laulupuolen. B�ndist� energiaa ry�ps�htelev�st� keikasta j�i niin hyv�t fiilikset, ett� n�in j�lkeenp�in superlatiivit meinaavat loppua kesken. Olo oli kuin lekalla olisi murjottu, tosin selvisin pelkill� mustelmilla.
Illan viimeinen esiintyj� oli monelle varmasti odotetuin ja eik� sin�ns� ihme, sill� Damn Seagullsien debyyttialbumi One Night at Sirdee's on oikeasti mainio. T�llaisen b�ndikavalkadin j�lkeen alkoi jo kunto loppua ja ennen keikkaa yleis�� her�teltiin lokkien ��nill�. Ihan reipasta, skata, soulia, rokkia ja ties mit� muuta tyylilajia yhdistelev�� musiikkia olikin luvassa. Silti, johtuen ilmeisesti liian suurista ennakko-odotuksista, olivat siipiveikot v�h�n turhan rennon tuntuisia. Tietty� karismaa, menoa ja show-meininki� j�i kaipaamaan. Toki saksofonit ja hammondit toivat mukavasti tunnelmaa, mutta se jokin j�i puuttumaan. Olivatko pojat j��ss� sitten kotiyleis�n edess� vai mit�, mutta allekirjoittanut totesi parhaimmaksi vaihtoehdoksi l�hte� kesken keikan jatkoille. Kokonaisuutena ilta oli kuitenkin loistava kokemus ja jos vastaavia viel� jatkossakin j�rjestet��n, aion niihin osallistua.
teksti & kuvat: Kari Koivistoinen
