Melrose, Damn Seagulls, Hero Dishonest, No Shame, Bad Machine
15.01.2005
Tavastia/Semifinal/Helsinki
Tavastian ja Semifinalin tiloissa pidetty R'n'P Festival osoittautui jälleen lauantaina mainioksi tapahtumaksi, joka on yleisönsä löytänyt. Taas oli ilta loppuunmyyty ja samaan tilaan oli saatu niin keesipäät kuin rokkaritkin. Olo oli täyteen ahdetuissa tiloissa kuin festareilla, tosin sisätiloissa ei voi sataa. Illan aloitti onnistuneesti vanhan koulukunnan rokkarit, kolmihenkinen Melrose. Jakaukset olivat hyvin, Cadillac mielessä ja tiukkaa vääntöä sedät vetivät. Melrose oli hyvällä asenteella liikkeellä ja pisti itsensä peliin. Vaikkei tämän musiikin ylin ystävä olisikaan, niin kyllä yleisössä viihtyi mielellään biisien kuten The Chief aikana.
Sitten oli Tavastian aika vähäksi aikaa hiljentyä ja Semifinalin puolella kajahteli autotallirokki. Bad Machine, Suomen Hellacopters, runnoi menemään omaan tylyn poseeraavaan tyyliinsä. Ulkoisesti bändi on itsensä näköinen, eli löytyy pitkää tukkaa, tatskaa ja pulisongin tynkääkin. Koko keikka oli asiallista kaahailua, mutta tietty antaumuksellisuus ja meno livetilanteesta jäi puuttumaan. Illan seuraava keikka oli sitten No Shamen. Sen lisäksi, että illan pääesiintyjä lokit juhlisti debyyttialbuminsa julkaisua, niin myös samaisena iltana julkaistiin No Shamen uusi EP, Face The Truth. Pojat tuntuivat olevankin juhlatuulella, sellaisella kiukulla hommaa vedettiin ja yleisö oli menossa täysillä mukana. Bändin omien sanojen mukaan keikka oli yksi parhaista koskaan ja se on helppo uskoa. Ensimmäistä kertaa illan aikana tuntui olevan kunnolla meininkiä myös lavan ulkopuolella. Porukka kiipeili kiitettävästi estradille, heilutteli skobeja ja daivaili niin, että ilmatilassa oli enemmän liikennettä kuin Helsinki-Vantaalla. Valitettavasti osa päätyi tyylipuhtaasti nenälleen alas. On hämmästyttävää, miten ihmiset eivät osa ottaa kiinni. 
Mitä pidemmälle keikkaa edettiin, niin sitä selkeämmäksi kävi se, että No Shamen keikka pieksee kyllä monen punk-bändin vastaavat, vaikka Lars Frederiksen And The Bastardsien mainion nosturin rykäisyn. Kundeissa on aitoutta ja karismaa, ei turhaa starailua ja huumoriakin löytyy. Lisäksi hauskaa tuntui olevan, varsinkin keskisormea heiluttelevalla basistilla. Vaikka punk-keikalla oltiinkin, niin aidon rakkaudenkin perään haaveiltiin Self-respectissä. Kaiken kaikkiaan hyvä keikka, vaikka pojat mainostivat alakerrassa alkavan vielä kovempi meininki. Vaikea oli uskoa, mutta tottahan se oli.
Vaikka No Shame sai todella hyvät värinät aikaan, niin Semifinalissa oli tämän jälkeen niin kova meno, että pää meinasi irrota. Vaikka hardcore-keikalta odottaa hyvin fyysistä meininkiä, niin tuli Hero Dishonestin keikan alkupuoli vain ihmeteltyä suu auki. Bändi tuntui olevan yhtä liikkuvaa, kiinteää massaa yleisön kanssa. Mikä liike, mikä raivo ja ennen kaikkea, miten hyvää mättöä! Täpötäydessä tilassa oli loistava meininki ja bändillä oli erinomainen kontakti yleisöön. Jossain vaiheessa keikkaa alkoi tuntua siltä, että alakerrassa oli täysi anarkia päällä, kun kummatkin laulajat olivat porukan kannettavana ja yksi yleisön jäsenistä hoiti laulupuolen. Bändistä energiaa ryöpsähtelevästä keikasta jäi niin hyvät fiilikset, että näin jälkeenpäin superlatiivit meinaavat loppua kesken. Olo oli kuin lekalla olisi murjottu, tosin selvisin pelkillä mustelmilla.
Illan viimeinen esiintyjä oli monelle varmasti odotetuin ja eikä sinänsä ihme, sillä Damn Seagullsien debyyttialbumi One Night at Sirdee's on oikeasti mainio. Tällaisen bändikavalkadin jälkeen alkoi jo kunto loppua ja ennen keikkaa yleisöä heräteltiin lokkien äänillä. Ihan reipasta, skata, soulia, rokkia ja ties mitä muuta tyylilajia yhdistelevää musiikkia olikin luvassa. Silti, johtuen ilmeisesti liian suurista ennakko-odotuksista, olivat siipiveikot vähän turhan rennon tuntuisia. Tiettyä karismaa, menoa ja show-meininkiä jäi kaipaamaan. Toki saksofonit ja hammondit toivat mukavasti tunnelmaa, mutta se jokin jäi puuttumaan. Olivatko pojat jäässä sitten kotiyleisön edessä vai mitä, mutta allekirjoittanut totesi parhaimmaksi vaihtoehdoksi lähteä kesken keikan jatkoille. Kokonaisuutena ilta oli kuitenkin loistava kokemus ja jos vastaavia vielä jatkossakin järjestetään, aion niihin osallistua.
teksti & kuvat: Kari Koivistoinen
