Riemufestivaalin Gimmailta

Riemufestivaaleilla ei tänä vuonna juuri ulkomaanelävien tahtiin juhlittu, mutta neljässä rokkikylässä päällekkäin vietettävät alkutalven kokoontumisajot vakuuttivat sitäkin laadukkaammalla kotimaisella osallistujakaartilla. Muiden muassa Cleaning Womenien, Circlen ja Jolly Jumpersien lisäksi Riemussa nähtiin neljän kaupungin naisrokki-iltamat kolmella omalla sarallaan mainiolla orkesterilla ladattuna. Desibeli venyi taajamista kolmeen, joista pääjuttu tulee pääkallonpaikalta, Tavastialta. Kuvat ovat puolestaan Tampereen seteistä.

Niin kivoja kun klubifestivaalit ovatkin, on minulla aina ollut suunnattomia vaikeuksia kestää yli kolmea bändiä illassa klubiolosuhteissa. Iltojen venyessä keskittyminen helposti herpaantuu ja usein vähintään yksi bändeistä on sellainen joka ei jaksa kiinnostaa tippaakaan. Onneksi Tavastian lauantai-ilta toi tähän poikkeuksen, jokainen illan yhtyeistä kiinnosti, aikataulut pitivät ja tunnelma oli hyvä. Tavallinen kelloonvilkuilu ja tympääntynyt odotus oli poissa ja kun Bimbot heittivät encoren viimeisen kappaleen ei voinut muuta kuin hämmästellä kuinka nopeasti ilta oli kulunut.

Helsingin keikan aloitti ennakkotiedoissa mainitsematon Barbe-Q-Barbies. Tämä oli erittäin positiivinen yllätys sillä en ole nähnyt kyseistä bändiä toiveistani huolimatta ikinä aikaisemmin. Ylimääräinen bändi oli myös loistava juttu, koska sen ansiosta yksikään varsinaisista Riemukiertueen bändeistä ei joutunut epäkiitolliseen ekan esityksen asemaan. Kouralliselle yleisöä barbit vetivät lyhyen mutta tiukan setin 60-lukuhenkistä rokkivääntöä kohtuullisen raskaalla soundilla. Nuggetsien lisäksi sovituksiin oli antanut vaikutteensa myös heavy ja hardrock. Ei hullumpi yhdistelmä, vielä kun laulajan lauluääni ja englannin ääntämys kuulosti varsin mainiolta. Valitettavasti raskaasta otteesta huolimatta esitys jäi hieman ohueksi. Omaa tunnistettavaa saundia ei ollut havaittavissa. Ja vielä yksi täysin yhdentekevä ja ulkomusiikillinen asia jäi häiritsemään. Laulajan välispiikeissä heittämä tyhmä bimboesitys ei oikein toiminut. Pienistä vioista hulimatta Barbe-Q-Barbiesista jäi kuitenkin hyvä maku. Kelpo aloitus illalle.

Lämmittelijöiden jälkeen lavalle kipusi ensimmäinen varsinainen esiintyjä, eli Kuopion ylpeys The Micragirls. Näiden hullujen savolaisten esitys on täysin arvostelun ulkopuolella. Kolmikon ei tarvitse kuin kiivetä lavalle niin hyvä fiilis tarttuu yleisöön. Mistään musiikilliseta nerokkuudesta ei voi puhua, mutta sillä ei ole yhtään mitään väliä. Rockissa on kysymys pelkästään hauskanpidosta, eikö? Tuttuun tapaansa Micrat heittivät hulvattoman energisen keikan. Jo jonkun aikaa sitten kolmihenkiseksi kutistunut bändi on todellakin löytänyt omaperäisen tyylin, jossa ei haittaa vaikka soitto olisin vähän sinne päin kunhan vauhtia ja huutoa riittää. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Katariina joka hakkasi urkujaan kirjaimellisesti sormet verillä. Levoton urkusaundi on tämän bändin tärkein ase.

Tampereella Gimmailtaa vietettiin Yo-talolla, jossa Microjen räväkällä laululla kuorrutettu garage-räminä ei oikein tuntunut lämmittävän yleisöä alkukeikasta, vaikka tuoreimman seiskan mainio My My Micraboy rävähti jo olisiko ollut kolmantena biisinä? Tyynen, mutta riehakkaan trion menevä paahto kuitenkin vakuutti sitä enemmän, mitä pidemmälle keikka eteni ja muutamia jalkojakin saatiin sentään liikkeelle. Illan parasta tanssia. Myös Turun S-Osiksella keikan alku meni hienoiseen meiningin keräilyyn ja yleisön herättelyyn. Marin, Katariinan ja Kristiinan hyväntahtoisen komentelun jälkeen myös lavan edusta täyttyi ja bailausta oli nähtävissä.

Microjen jälkeen oli aika hieman rauhallisemmalle menolle kun Branded Women asteli lavalle. Vaikka Brandedit ovat musiikillisesti aivan eri planeetalta kuin edellä soittaneet Micrat, on bändeillä yksi yhdistävä tekijä; molempien sointi rakentuu urkujen ympärille, mutta siihen ne yhtäläisyydet loppuvatkin. Tämä ilta vahvisti taas käsitystä siitä, että Branded Women on yksi suomen tyylikkäimmistä bändeistä. Katjan lauluääni ja Sallan koskettimet vievät kuulaan savuisten kapakoiden ja elokuvien maailmaan. Brandedien setti on koottu niin, että se jaksaa pitää yleisön kiinnostuksen yllä pitkänkin keikan ajan. Moren ja Worth Livingin kaltaiset menevämmät kappaleet tuovat vaihtelua Still In Men kaltaisiin tyylittelyihin. Tämän bändin vahvuus on siinä, että se toimii tilanteessa kuin tilanteessa, niin kotona levyltä kuin omalla keikallaan tai rauhoittavana välipalana garagebändien välissä.

Tampereella musiikillisesti jazzyökerhoon eksynyt unigarage-viisikko oli illan valloittavin esiintyjä. Sekä Explanations että Something To Hold On vakuuttavat kerta kerralta syvemmin haikeasti hymyilevinä keinutteluina, mutta niiden lisäksi setistä löytyy mukavasti kiivaampiakin täkyjä. Paljon tuntui olevan soittajilla miksaajalle asiaa läpi keikan, mutta kokonaisuuteen sounditasojen epätasapaino ei juuri vaikuttanut. Turussa pehmeät sävelet saivat yleisön hymyillen keinahtelemaan ja antautumaan tummasävyisen musisoinnin maailmaan. Väliin rockattiin vauhdikkaammin ja hyvä meininki niin lavalla kuin täyden baarin yleisönkin joukossa välittyi avoimesti. Branded Womeniltä näytti löytyvän myös vannoutuneita faneja ja kavereita yleisön joukosta, joiden innoittamana keikka sai entistäkin iloisemman ilmeen.

Illan viimeisenä esiintyi Kallion garageihme Thee Ultra Bimboos. Ajatella että nämä ikinuoret Bimbot ovat esiintyneet jo lähes kymmenen vuoden ajan. Pitkä kokemus näkyy, huononakin päivänä ryhmä pystyy vetämään tiukan setin. Tällä keikalla tiukin tarkkuus tuntui kuitenkin olevan poissa. Keikan aikana sattui ärsyttävän paljon virheitä soitossa ja muutenkaan Bimbot eivät onnistuneet vakuuttamaan aivan niin kuin parhaina päivinä. Mukava päätös Riemuilulle oli encore jonka aikana kaikki gimmakiertueen muusikot kiipesivät lavalle bilettämään. Hauska yhteenkuuluvuuden hetki.

Samanlaista finaalia nähtiin myös Turussa menevän keikan jälkeen, mutta vielä kiertueen toisena iltana Tampereella loppufiilistelyt jätettiin väliin. Yo-talolla nelikko soitti ihan perushyvän keikan, jossa meikäläinenkin perus 4 Fans... -levyn hehkuttajana innostui myös tuoreemmista biiseistä, kuten Sleeping Dogs, Guided By Shadows ja Get There Fast... lainaraina Pa-pa-party oli oiva lopetus setille ja mukavasti vanhoja klassikoitakin kuultiin (Nine Inch Heels, Hypnotized sekä ihka ekoja käännöksiä edustava He Kissed Me). Huolimatta huvittavasta hius-glitter –episodista keikasta jäi loppumauksi hiukan lattea tunne. Oliko edeltänyt soitto liian kovaa tasoa vai onko bändi vielä hivenen puolivetoinen, tiedä hänestä? Toki yleisö jaksoi olla mukana ja itselläkin jalat liikkui... Tampereella illan kuningattaret löytyivät silti jo alkuillasta.

Kokonaisuutena Gimmailta tarjosi ainakin kolmessa neljästä kohteestaan menevän rokki-illan, jossa lantio liikkui ja tunnelma pysyi hyvin katonrajassa. Vastaavia teemallisia pienkiertueita toivoisi jatkossa lisää muutenkin kuin Riemun melko ainutlaatuisissa alkuvuoden happeningeissä.

Teemu Jokelainen/Hki, Nelli Korpi/Tku, Ilkka Valpasvuo/Tre