The Micragirls: Primitive Homeorgan Blast

Weera/Trashcan

Micra-tyttöjen tuore seiska sisältää kirjaimellisesti nimensä mukaista kahkoamista. Katariinan simppelit urkunäppäilyt, Kristiinan peruskomppi ja laulaja-kitaristi Marin kähinästä ärjyntään vaihteleva lauluanti ja mukavan riehakas kitarointi jatkuu tuttuun tapaan, lopputuloksena ihastuksen ja vihastuksen väliltä tunteita nostattavaa garage-räminäpaahtoa. Grafik Wunderboyn makeilla sarjakuvakansilla (vaihteeksi) vakuuttava seiska starttaa hilpeällä Teenage Tigerilla, josta itselleni nousee selkeänä mieleen Japanilainen garage hiukan sinnepäin –englanteineen (vaikkakin Microilla kieli on oikeasti ihan hyvin hallussa, tosin yksinkertaisilla lyriikoilla). Marin miltei vihainen blaasti, ne urut, rento meininki... Silti levyn ykkösraita löytyy vasta toisena, rauhallisen keinuva My My Micraboy vakuuttaa alakuloisella tunnelmoinnilla ja hemmetin tarttuvalla kerrolla. Helppoa kuin heinänteko, mutta tarttuvaa kuin kärpäspaperi. Kääntöpuolen Lazy Hop -instrumentaali on laiskempaa myöhäisyögroovailua pienillä nostatushuudahtuksilla. Surffia, mutta laiskaa ja alakuloista. Bilehuudolla käyntiin polkaiseva sirkusrokkiralli Rockin’ Date karkaa jo miltei kokonaan käsistä, 1-2-3-4 ja usvaa putkeen! Hillitöntä, silti parasta antia on tuo Micrapoika-renkutus. Rokkideitin kaltaisilla paahdoilla trio toki todistaa, että lähtee se Micrakin tarvittaessa, vaikka ihan kumia polttaen.